(c) Susanna Juvakka, 2016

Känns det bekant? – Foton från en finländsk vardag

Hur känns din vardag: som morgonrusning eller som långa morgonslumrar, som en buffélunch eller som i förbifarten plockad färdigmat i butiken? År 2016 dokumenterade tio fotografer den finska vardagen ur synvinklar som de själva valt. Utgångspunkten var att utforska den ökade ojämlikheten i det finländska samhället. Det kan vara lätt att identifiera sig med en del av bildernas berättelser, andra känns kanske mer främmande.

Utställningen väcker tankar om hur samhällets service räcker till, om penningbekymmer och om de närståendes betydelse under tunga perioder i livet. Här finns också mycket lycka och hoppfullhet. Hur uppstår tilliten till det kommande? Kan vi genom en bättre förståelse för varandra öka vår förmåga att känna empati och samhörighet? Hur små händelser hänger egentligen livets skiften på?

Utställningen grundar sig på Förbundet för Fotografiska Konstnärers fotoverkstad Arjen kuvat (Bilder från vardagen), som ingick i forskningsprojektet Kaksi Suomea – kasvaako eriarvoisuus? vid Östra Finlands universitet. Projektet kartlägger den ökande ojämlikheten i 2010-talets Finland genom att förena samhällsvetenskaplig forskning, journalism och fotokonst. Ledare för fotoverkstaden var Ida Pimenoff och Liisa Söderlund. De 400 fotografier som verkstaden resulterade i har donerats till Finlands fotografiska museums samlingar.

Projektet Kaksi Suomea var finansierat av Koneen säätiö.

Fotograferna: Pira Cousin, Aimo Hyvärinen, Susanna Juvakka, Taru Leinonen, Pasi Räsämäki, Arto Timonen, Adolfo Vera, Hannu Väisänen, Mikko Waltari, Saana Wang

 

Parallellt med bilderna från 2016 har vi till utställningen valt ut fotografier från Finlands fotografiska museums samlingar från 1950-talet till 2000-talet.

Fotograferna: Helvi Ahonen, Caj Bremer, Helge Heinonen, Ismo Hölttö, Per Olov Jansson, Ben Kaila, Raakel Kuukka, Eino Mäkinen, Kalervo Ojutkangas, Mikko Savolainen, Tapio Vanhatalo, Pekka V. Virtanen

 

Utställningen har fått stöd av Tradeka.
Fritt inträde för Tradekas medlemmar med PINS-kort!

Finlands Fotografiska Museum
1. våningen

Kabelfabriken, Kabelplatsen 3, Helsingfors

7.2.–20.5.2018
Bilder
Kuvia esillä valokuvataiteen museossa.
Kuva: Henna Helenius / Suomen valokuvataiteen museo
Kuvia esillä museon näyttelyssä.
Kuva: Henna Helenius / Suomen valokuvataiteen museo
Kuvia esillä museon näyttelyssä.
Kuva: Henna Helenius / Suomen valokuvataiteen museo
Ilmasta otettu kuva, jossa mies seisoo lumisella pihatiellä. Miehen takana on pieni vaalea omakotitalo, jonka pihassa on kaksi autoa ja kauempana punainen varastorakennus. Talon takana on peltoa ja kauempana metsää.
”Kuvasin vuoden verran työttömyydestä kärsivän perheen arkea. Ykä Sastamalasta on kahden pojan eronnut isä, puuseppä ja kulttuurin moniosaaja, eli pätkätöiden suvereeni suorittaja." Kuva: Aimo Hyvärinen, 2016
Pieni vauva vihreässä neulepaidassa ja valkoisessa neulepipossa nukkuu. Vauvan päällä on sininen neuleviltti.
”Kevättalvella äidiltäni tulee puhelu. Äiti, mummi, isomummi on kuollut. Mummi oli ollut sairaalassa jouluaatosta asti. Kaksi päivää suru-uutisen jälkeen parkuu vastasyntynyt vauva olkapäälläni.” Kuva: Arto Timonen, 2016
Ikkunalaudalla on kolme kehyksissä olevaa kuvaa. Kaikissa on eri-ikäinen lapsi. Ikkunalaudalla on myös kaksi rullaa ja kukkapurkki. Ikkunoiden väliin on kiinnitetty pienen lapsen tekemä piirustus jossa lukee "Hyvää onnea".
Kuva: Arto Timonen, 2016
Näkymä pienestä pakastimesta. Pakastimessa on leipää, marjoja ja sieniä erilaisissa rasioissa. Pakastimen seiniin on kertynyt paljon lunta.
”Kuvasarjani kertoo yksin asuvan aikuisopiskelijan arjesta vuonna 2016. Vuoden merkittävimpiä tapahtumia olivat ylioppilaskirjoitukset ja se, että sain kunnian ryhtyä nuoruudenystäväni tyttölapsen kummisedäksi.” Kuva: Hannu Väisänen, 2016
Nainen istuu laskin kädessä ja kirjoittaa jotain jalkansa päällä olevaan paperiin. Naisella on musta essu päällä.
Millaista on pienyrittäjän arki Suomessa? Taru Leinonen on kuvannut kuuden järvenpääläisen pienyrittäjänaisen arkea. Hän lähtee liikkeelle omasta yrityksestään ja jatkaa muiden, samanlaisista lähtökohdista ponnistaneiden, yrittäjien arjen kuvaamista. Kuva: Taru Leinonen, 2016
Tyttö istuu sohvalla nojaten päätään selkänojaan. Hänellä on violetti takki ja pipo. Takana näkyy vihreät ja punaiset keittiönkaapit.
”Elämäni jakaantuu kahteen osaan. Ensin tulee viikko jonka elän lasteni kanssa ja sitten perään toinen viikko jolloin heidän elämänsä on toisaalla. Elämä on pirstaleina eri puolilla ja siksi tuntuu hyvin ruuhkaiselta ja kiireiseltä – vaikkei mitään hätää olekaan.” Kuva: Pasi Räsämäki, 2016
Mansikkakuvioisella pöytäliinalla on vierekkäin kaksi lasia, joista toinen on puolillaan maitoa ja toinen puolillaan vettä. Valo tulee matalalta ja tekee lasien ja kuvan ulkopuolella olevan kasvin varjoista pitkiä ja tummia.
”Minua kiinnostaa todellisuuden kuvaaminen jäljittelyn avulla. Olen sarjassani kuvannut jokapäiväiseen elämään liittyviä lavastettuja tilanteita, joilla haluan näyttää kaksi täysin erilaista yhteiskunnallis-taloudellista Suomea.” Kuva: Adolfo Vera, 2016
Siniseen sadetakkiin pukeutunut nainen seisoo ison, ehkä sirkusteltan, kiinnikkeiden alla. Teltan vierustaa kävelee toinen nainen.
Mikko Waltarin valokuvat muodostavat kaksi yhteen kietoutuvaa kertomusta: viisikymppinen isä rakentaa elämäänsä uudelleen ja pohtii sen kulkua, aikuinen tytär Arja elää kihlattunsa Marcuksen kanssa onnellista, rutiinien tahdittamaa elämää Rinnekodissa Espoossa. Waltarin valokuvien ytimeksi muodostuu kysymys: mitä on hyvä elämä? Miksi elän niin kuin elän? Kuva: Mikko Waltari, 2016
Mustavalkoisessa kuvassa kaapinovien edessä valkoisen lakanan alla seisoo joku, todennäköisesti lapsi.
"Ihmisen ensimmäinen äännähdys hänen tullessaan maailmaan on lopulta hyvin pieni. Tuolloin yksilö on vielä tietämätön kaikesta ympäröivästä; siitä maailmasta, joka hänen ympärilleen rakentuu.” Kuva: Saana Wang, 2016
Etualalla istuu harmaahiuksinen mies, joka katsoo suoraan kameraan. Hänellä on sininen neulepaita ja henkselit, joissa on valkoisia tähtiä. Hänen edessään pöydällä on kortti, jossa lukee "Arvaa, mikä hymyilyttää?". Taustalla istuu kaksi ihmistä, joista toinen harjaa toisen hiuksia.
”Elämän merkitys syntyy yhteydestä toisiin ihmisiin, välittämisestä ja toisista huolehtimisesta. Ihmisarvo ei ole mitattavissa taloudellisilla perusteilla ja tuottavuutta mittapuuna käyttäen.” Pira Cousin on kuvannut äitiään ja ryhmäkodissa asuvaa veljeään, joka sairastui nuorena skitsofreniaan. Kuva: Pira Cousin, 2016
Punaruskealla pöydällä on kaksi tyhjää kulhoa, leivänpalasia ja jogurtinroiskeita. Tuolilla on tyhjä lautanen.
”Kuntoutustuki on pieni ja rahat menevät vain tärkeimpiin ja pakollisiin menoihin. Musiikki on minulle tärkeää, se auttaa kestämään vaikeimpienkin päivien läpi. Valokuvaus tulee olemaan iso osa elämääni jatkossakin. Tarinan pitää jatkua.” Susanna Juvakka käyttää kameraa päiväkirjan tapaan, tallentaen niin arjen iloja ja vaikeuksia kuin intiimejä omakuviakin. Juvakka sairastaa fibromyalgiaa, kroonista kipuoireyhtymää. Kuva: Susanna Juvakka, 2016
Mustavalkoisessa kuvassa pieni poika makaa sohvalla viltin alla. Pojan silmät ovat melkein puoliksi kiinni ja suu hieman auki.
Harrastajavalokuvaaja Pekka V. Virtasen kuvat kertovat oman perheen onnellisista arjen hetkistä, mutta Virtanen havainnoi kameransa kautta tarkasti myös omia työtovereitaan sekä kotiseudun, Lauritsalan kauppalan miljöötä ja elämää. Kuva: Pekka V. Virtanen, Sairas lapsi, 1958
Mustavalkoisessa kuvassa parrakas mies istuu ruokapöydässä ja kuorii perunaa. Miehen vieressä istuu lapsi ja katsoo ujosti suoraan kameraan miehen takaa.
”Mitään ruusuilla tanssimista Frimanien perheen elämä ei ollut. Mutta vaikka he uurastivat aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, he olivat silti iloisia ja puheliaita. Frimaneja en unohda ensi hätään.” Kuvatakseen pienviljelijäperheen arkea Muoniossa vuonna 1968 Caj Bremer muutti viikoksi asumaan Frimanin perheen luo. Viisilapsinen perhe oli joutunut muuttamaan ja aloittamaan elämänsä alusta saadakseen riittävästi viljelysmaata. Kuva: Caj Bremer - Friman, uudisraivaaja, 1973
Mustavalkoisessa kuvassa sadetakkiin pukeutunut henkilö seisoo metalliselta vaikuttavan seinän edessä ja katsoo suoraan kameraan.
Ben Kailan kirja Koditon on omistettu asunnottomille helsinkiläisille, joita hän kuvasi vuosina 2000–2002. Kuvissa kodittomat katsovat suoraan kameraan. Kuvat eivät kaunistele eivätkä kauhistele heidän kohtaloaan. Kullakin on oma elämäntilanteensa ja siihen omat syynsä. Aina asunnottomuus ei näy päältä. Kuva: Ben Kaila, Linnanmäki, 2000

Öppettider, biljetter, hitta hit

Adress
Kabelfabriken
Kabelplatsen 3, 00180 Helsingfors
Se på kartan
Öppettider
tis–fre 11–19, lör–sön 11–18
Biljetter
12/6/0 €, 16/6/0 € från 1.1.2024
Museikort
Fritt inträde för barn under 18 år.