Tuntuuko tutulta? – Valokuvia suomalaisesta arjesta

Miltä sinun arkesi tuntuu: aamuruuhkalta vai pitkiltä aamu-unilta, linjastolounaalta tai kaupasta ohimennen napatuilta eineksiltä? Vuonna 2016 kymmenen valokuvaajaa dokumentoi suomalaista arkea valitsemistaan näkökulmista. Lähtökohtana oli tutkia eriarvoistumiskehitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Osaan kuvien tarinoista voi olla helppo samaistua, osa tuntuu ehkä vieraammilta.

Tuntuuko tutulta? -näyttely herättää ajatuksia yhteiskunnan palveluiden riittävyydestä, rahahuolista ja läheisten merkityksestä elämän raskaina hetkinä. Mukana on myös paljon onnea ja toiveikkuutta. Mistä syntyy luottamus tulevaan? Voisiko parempi ymmärrys toisistamme kasvattaa kykyämme kokea empatiaa ja yhteenkuuluvuutta? Kuinka pienistä sattumista elämän käänteet ovat lopulta kiinni?

Näyttely pohjautuu Valokuvataiteilijoiden liiton vuonna 2016 toteuttamaan Arjen kuvat -työpajaan, joka oli osa Itä-Suomen yliopiston hallinnoimaa Kaksi Suomea – kasvaako eriarvoisuus? -tutkimushanketta. Hanke kartoittaa eriarvoistumiskehitystä 2010-luvun Suomessa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, journalismia ja valokuvataidetta yhdistämällä. Valokuvatyöpajan vetäjinä toimivat Ida Pimenoff ja Liisa Söderlund. Työpajassa syntyneet 400 valokuvaa on lahjoitettu Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin. Arjen kuvat -työpajan rahoittaja oli Koneen Säätiö.

Näyttelyn kuvaajat: Pira Cousin, Aimo Hyvärinen, Susanna Juvakka, Taru Leinonen, Pasi Räsämäki, Arto Timonen, Adolfo Vera, Hannu Väisänen, Mikko Waltari, Saana Wang

Näyttelyyn on vuoden 2016 kuvien rinnalle valittu valokuvia Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista 1950-luvulta 2000-luvulle.

Näyttelyn muut kuvaajat: Helvi Ahonen, Caj Bremer, Helge Heinonen, Ismo Hölttö, Per Olov Jansson, Ben Kaila, Raakel Kuukka, Eino Mäkinen, Kalervo Ojutkangas, Mikko Savolainen, Tapio Vanhatalo, Pekka V. Virtanen

Näyttelyä on tukenut Tradeka.
Ilmainen sisäänpääsy Tradekan jäsenille PINS-kortilla!

Suomenkielinen yleisöopastus Tuntuuko tutulta? ja Ohikuljetut-näyttelyihin sunnuntaisin klo 13–14.

Kuva: Henna Helenius / Suomen valokuvataiteen museo

”Kuvasin vuoden verran työttömyydestä kärsivän perheen arkea. Ykä Sastamalasta on kahden pojan eronnut isä, puuseppä ja kulttuurin moniosaaja, eli pätkätöiden suvereeni suorittaja." Kuva: Aimo Hyvärinen, 2016

”Kevättalvella äidiltäni tulee puhelu. Äiti, mummi, isomummi on kuollut. Mummi oli ollut sairaalassa jouluaatosta asti. Kaksi päivää suru-uutisen jälkeen parkuu vastasyntynyt vauva olkapäälläni.” Kuva: Arto Timonen, 2016

Kuva: Arto Timonen, 2016

”Kuvasarjani kertoo yksin asuvan aikuisopiskelijan arjesta vuonna 2016. Vuoden merkittävimpiä tapahtumia olivat ylioppilaskirjoitukset ja se, että sain kunnian ryhtyä nuoruudenystäväni tyttölapsen kummisedäksi.” Kuva: Hannu Väisänen, 2016

Millaista on pienyrittäjän arki Suomessa? Taru Leinonen on kuvannut kuuden järvenpääläisen pienyrittäjänaisen arkea. Hän lähtee liikkeelle omasta yrityksestään ja jatkaa muiden, samanlaisista lähtökohdista ponnistaneiden, yrittäjien arjen kuvaamista. Kuva: Taru Leinonen, 2016

”Elämäni jakaantuu kahteen osaan. Ensin tulee viikko jonka elän lasteni kanssa ja sitten perään toinen viikko jolloin heidän elämänsä on toisaalla. Elämä on pirstaleina eri puolilla ja siksi tuntuu hyvin ruuhkaiselta ja kiireiseltä – vaikkei mitään hätää olekaan.” Kuva: Pasi Räsämäki, 2016

”Minua kiinnostaa todellisuuden kuvaaminen jäljittelyn avulla. Olen sarjassani kuvannut jokapäiväiseen elämään liittyviä lavastettuja tilanteita, joilla haluan näyttää kaksi täysin erilaista yhteiskunnallis-taloudellista Suomea.” Kuva: Adolfo Vera, 2016

Mikko Waltarin valokuvat muodostavat kaksi yhteen kietoutuvaa kertomusta: viisikymppinen isä rakentaa elämäänsä uudelleen ja pohtii sen kulkua, aikuinen tytär Arja elää kihlattunsa Marcuksen kanssa onnellista, rutiinien tahdittamaa elämää Rinnekodissa Espoossa. Waltarin valokuvien ytimeksi muodostuu kysymys: mitä on hyvä elämä? Miksi elän niin kuin elän? Kuva: Mikko Waltari, 2016

"Ihmisen ensimmäinen äännähdys hänen tullessaan maailmaan on lopulta hyvin pieni. Tuolloin yksilö on vielä tietämätön kaikesta ympäröivästä; siitä maailmasta, joka hänen ympärilleen rakentuu.” Kuva: Saana Wang, 2016

”Elämän merkitys syntyy yhteydestä toisiin ihmisiin, välittämisestä ja toisista huolehtimisesta. Ihmisarvo ei ole mitattavissa taloudellisilla perusteilla ja tuottavuutta mittapuuna käyttäen.” Pira Cousin on kuvannut äitiään ja ryhmäkodissa asuvaa veljeään, joka sairastui nuorena skitsofreniaan. Kuva: Pira Cousin, 2016

”Kuntoutustuki on pieni ja rahat menevät vain tärkeimpiin ja pakollisiin menoihin. Musiikki on minulle tärkeää, se auttaa kestämään vaikeimpienkin päivien läpi. Valokuvaus tulee olemaan iso osa elämääni jatkossakin. Tarinan pitää jatkua.” Susanna Juvakka käyttää kameraa päiväkirjan tapaan, tallentaen niin arjen iloja ja vaikeuksia kuin intiimejä omakuviakin. Juvakka sairastaa fibromyalgiaa, kroonista kipuoireyhtymää. Kuva: Susanna Juvakka, 2016

Harrastajavalokuvaaja Pekka V. Virtasen kuvat kertovat oman perheen onnellisista arjen hetkistä, mutta Virtanen havainnoi kameransa kautta tarkasti myös omia työtovereitaan sekä kotiseudun, Lauritsalan kauppalan miljöötä ja elämää. Kuva: Pekka V. Virtanen, Sairas lapsi, 1958

”Mitään ruusuilla tanssimista Frimanien perheen elämä ei ollut. Mutta vaikka he uurastivat aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, he olivat silti iloisia ja puheliaita. Frimaneja en unohda ensi hätään.” Kuvatakseen pienviljelijäperheen arkea Muoniossa vuonna 1968 Caj Bremer muutti viikoksi asumaan Frimanin perheen luo. Viisilapsinen perhe oli joutunut muuttamaan ja aloittamaan elämänsä alusta saadakseen riittävästi viljelysmaata. Kuva: Caj Bremer - Friman, uudisraivaaja, 1973

Ben Kailan kirja Koditon on omistettu asunnottomille helsinkiläisille, joita hän kuvasi vuosina 2000–2002. Kuvissa kodittomat katsovat suoraan kameraan. Kuvat eivät kaunistele eivätkä kauhistele heidän kohtaloaan. Kullakin on oma elämäntilanteensa ja siihen omat syynsä. Aina asunnottomuus ei näy päältä. Kuva: Ben Kaila, Linnanmäki, 2000