26: Moninaisuus muotokuvassa
Vieraina: Malimanian toinen perustajajäsen Nadir Mohamud ja Valokuvataiteen museon kuraattori Orlan Ohtonen.
Juontaja: Museon yleisötyön intendentti Erja Salo.
Erja Salo: Tämä on Suomen valokuvataiteen museon Kuva ois kiva -podcast. Tänään me jutellaan taas kerran valokuvista ja erityisesti muotikuvan moninaisuudesta. Täällä studiossa on Nadir Mohamud moi.
Nadir Mohamud: Moi, mukavaa olla täällä.
E.S: Ja sitten meidän valokuvataiteen museon kuraattori Orlan Ohtonen, moi.
Orlan Ohtonen: Moi.
E.S: Ja mä olen intendetti Erja Salo. Sä olet Nadir toinen Malimanian perustajista, kerrotko vähän mikä on Malimania ja kuka se toinen perustaja oli?
N.M: Hyvä kysymys. Valitettavasti tänään toinen perustajista ei päässyt paikalle, hän on siis minun vaimo Salma Jama. Jos mä lähden kertomaan tätä pienen tarinan kautta siitä, miten tämä lähti käyntiin, niin se on varmaan helpompi saada käsitystä mikä tämä on ja miten tämä alkoi. Ja 2020 silloin kun korona alkoi, niin mut lomautettiin töistä, mun vaimolla kanssa väheni tunnit duunista ja se mitä se luonnollisesti antoi meille, oli paljon enemmän aikaa olla kotona ja keskustella ja kokata ja syödä ja katsoa Netflixiä. Mutta sitten me niiden keskusteluiden kautta, oltiin jo kauan puhuttu siitä, että me oltaisiin luotu joku yhteinen kuvausprojekti, koska molemmat ollaan aina tykätty muodista ja muotimaailma on ollut semmoinen mitä me ollaan katsottu ylöspäin ja haluttu olla siinä maailmassa. Ja sitten lähti keskustelu käyntiin, että jos me luotaisiin projekti yhdessä, niin mitä me tehtäisi. Ja me oltiin sillein, okei no me ollaan kasvettu täällä Suomessa, mitä täällä on vähemmän kuin normaalisti, tai jos te hiffaatte mitä mä tarkoitan, mä ehkä avaan sitä vähän paremmin vielä. Että kun me ollaan pienempänä, me ollaan nyt tällä hetkellä 24-vuotiaita, 98 syntyneitä ja siitä lähtien kun me ollaan kävelty kaduilla ja katsottu näitä muotikuvia täällä Suomessa, mä en voi puhua maailmassa. Niin täällä on ollut paljon vähemmän meidän kaltaisia ihmisiä. Kun puhun meidän kaltaisista, mä puhun vähemmistöistä, tummaihoisista ehkä enemmän. Nyt sitä alkaa tulemaan enemmän, että niitä näkee enemmän ja enemmän, mutta myös somaleita, eli kun me ollaan somalitaustaisia, niitäkään ei ole paljon tuolla kuvissa. Me oltiin, että mitäs jos me tehtäisiin projekti pelkästään meidän kaltaisista ihmisistä. Kerätään meidän kaverit yhteen, mennään tekemään tämmöinen kuvausprojekti ja katsotaan mitä siitä tulee. Ja se idea lähti rullaamaan sitten niin, että sen saman vuoden elokuussa kerättiin joukko meidän kavereita, sisaruksia, ystäviä ja mentiin luomaan se kuvausprojekti ja sitten kaikki ne, ketkä olivat siinä setissä oli meidän kavereita kuvaajasta malleihin assistentteineen kaikkineen, kaikki oli meidän kavereita ja sitten me luotiin ne kuvaukset tietämättä mitä sen jälkeen tapahtuu ja yksi päivä, kun me oltiin näin, että nyt me julkaistaan nämä kuvat Instagramin puolella. Mä olin silloin duunissa itse Starbucksilla kahvilassa, mä olin sulkemassa, mä olin siivoamassa mitä siellä nyt siivotaankaan. Kuitenkin sulkemassa sitä kahvilaa. Ja sitten me oltiin Salman kanssa, että julkaistaan nämä samaan aikaan kello kuusi ja me julkaistiin ne kuvat ja sen jälkeen mä en koskenut kännykkään seuraavaan kahteen tuntiin. Mä pääsen duunista pois, vaimo soittaa mulle, että hei tämä nyt lähti ihan käsistä ja siinä vaiheessa mä olen sillein, että okei nyt mun on pakko avata se Instagram ja katsoa ja se oli oikeasti, että siinä oli tuhansia jakoja ja tuhansia kommentteja ihan laidasta laitaan ja sitten mä ja Salma oltiin, että tuossa jotain suurempaa kyseessä, kun tosi moni pystyi inspiroitumaan näiden kuvien kautta ja tuntemaan siltä, että tämä on osa niitä tai jollain tavalla samaistumaan niihin. Ja sitten siitä syntyi Malimania ja nyt Malimania on tämmöinen pikkuhiljaa muotibrändiksi siirtyvä omien vaatteiden luomiseen keskittyvä ja vielä näiden projektien kautta tunnettu brändi.
E.S: Tarkoittaako Malimania jotain?
N.M: Tämä on itseasiassa aika hausta, hyvä kun sä kysyit. Sana mali on myös maa, eikö niin, mutta jos me mennään UK:hon, eli Britteihin, kun sä sanot siellä sanan mali, se tarkoittaa somalialaista henkilöä niin kuin slangissa.
E.S: Hyvällä?
N.M: Hyvällä joo. Niin kuin meitä kutsutaan, että hei. En mä tiedä miten tuota lauseessa pystyy käyttämään, mutta sillein malis, mali, on se miten meidän tunnetaan siellä. Ja sitten mania oli se vaan tuli sellaisesta konseptista kuin mä katsoin pienempänä WrestleMania, mä en tiedä tiedättekö te WWE.
O.O: Joo.
E.S: Orlan nyökkää, mä en nyökkää.
N.M: Se loppu osa siitä, se mania, mä olin, että kyllä toi nimi natsaa, että Malimania, niin lähdettiin sillä.
E.S: Ja nyt teillä avautuu näyttely meillä Valokuvataiteen museon K1:ssä tässä keväällä 2023.
N.M: Joo.
E.S: Otetaas tähän väliin ja tähän kohtaan, katsotaas taas vähän kuvaa. Orlan mitä sä näet siinä? Mitä tulee mieleen?
O.O: Tässä ainakin kuvan keskellä Lola Odusoga hymyilee onnellisena, mä luulen, että kruunajaisissa. Koska tiedän, että Lola on ollut missinä, niin kaksi muuta missiä oletettavasti tässä myös kruunut päässä. Eli kruunajaistilaisuus ja tämä on yksi semmoisia Suomessa mullistavia kuvia. Mä luulen, että tämä on varmaan lehtikuva, koska Lola oli ensimmäinen musta malli, joka on Suomessa kruunattu. Mutta, että lehtikuvana erityinen siitä Lolan asemasta johtuen.
E.S: Mitäs Nadira? Sä sanoit jo kerran milloin sä olet syntynyt, mutta muistatko sä tämän hetken? Eli olit..
N.M: En muista valitettavasti. Toi on siis tosi hieno kuva ja tuli just mieleen, että tämä saattaa olla missikisa, kun tuossa on tuo pieni eiprin ja noi niin kuin tämän päässä. Mutta tosi hieno kuva. Tämä on siis Suomesta, eikö niin?
E.S: Vähän niin kuin Orlan sanoi, tämä on lehtikuvaaja Erkki Raskisen kuva vuodelta 1996. Lola Odusoga oli tosiaan kruunattu ensin Miss Suomeksi ja tässä Miss Skandinaviaksi vuonna 96. Tämä kuuluu meidän museon kokoelmiin, eli on yhteistä kulttuuriperintöä tallentunut.
N.M: Joo. Tosi hieno kuva. Näyttää tosi siistiltä ja ollut varmasti silloin huikeat fiilikset hänellä.
E.S: Muistatko sä Orlan tätä henkilökohtaisen elämän kautta?
O.O: Kyllä mä muista Lolan ja jotenkin hänen missimenestyksen. Mutta toki niin kuin itse vasta myöhemmin tajunnut sen merkityksen, koska mä olen ollut teini-ikäinen tuossa vaiheessa ja en sillä tavalla tietoinen ja ymmärtänyt ajatella, vaikka niin kuin kulttuurimaailman ja populaarikulttuurin representaatiota ja sitä miten minkälainen merkitys sillä on ollut, että Lola on kruunattu Suomessa missiksi. Mutta että myöhemmin olen ymmärtänyt sen erityisyyden. Mutta muistan kyllä siis sen ja muistan ihailleeni Lolaa tosi kauniina ihmisenä ja upeana missinä ja jotenkin olleeni hyvin vaikuttunut hänen tuosta julkisesta persoonasta.
E.S: Misseys ei ole ihan sama juttu kuin muoti, niin mennään tähän meidän muotiaiheeseen. Mutta tuo esikuva tai roolimalli mikä tuossa mainittiin jäi vähän mietityttämään, niin mikä merkitys susta Nadir oikeasti nyt on, että kun se tuollain räjähti Instassa aika nopeasti parissa tunnissa, kun teidän kaveriporukka perusti tuollaisen kollektiivin ja julkaisi niin mikä niiden esimerkkien merkitys on? Että missä esimerkiksi Malimania on viiden vuoden päästä? Missä sä näet teidät tässä tarinassa niin kuin nykyään sanotaan.
N.M: Hyvä kysymys. Jos mä vastaan ihan rehellisesti, niin ei me tiedetä missä Malimania on viiden vuoden päästä. Mutta kuitenkin nyt ihan step by step, niin kuten mä sanoin, me lähdetään luomaan näitä vaatteita, niiden kautta lisää kuvia ja jossain vaiheessa siitä tulee semmoinen oma staplished brand, mikä sitten vähän niin kuin kuuluu muotimaailmaan ja totta kai jatketaan meidän missiota, visiota ja mitä me ollaan tehty noissa ekoissa kuvissa myös. Ollaan tehty yhteistyötä myös eri brändien kanssa kuten Daily Paper tuolta Amsterdamista ja näin. Että varmasti tämmöisiä tullaan jatkamaan sitten tulevaisuudessa ja yritetään just viedä viestiä eteenpäin ja tämmöistä.
E.S: Mitä ne teidän arvot tai ne asiat on minkä eteen te taistelette tai vannotte?
N.M: Meille on tosi tärkeätä, että ei vaan me, vaan jokainen ihminen pystyy edustamaan omaa kulttuuriaan miten se itse haluaa. Ja kuten mä sanoin, me ollaan somaleita, me ollaan kanssa tosi ylpeitä siitä, että mistä me ollaan siellä missä meidän juuret on ja niitä me yritetään tuoda esille kanssa noissa kuvissa. Mutta ei vaan niitä, koska me ollaan myös synnytty täällä, meillä on kanssa suomalaisia kulttuuritapoja mitä me ollaan omaksuttu täällä, niin jonkunlainen sellainen tiedätkö intercultural exchang on semmoinen viesti ehkä mitä me välitetään. Että siitä kannattaa olla ylpeä, että on kaksi osapuolta, ei vain yhtä.
E.S: No Orlan Valokuvataiteen museon kuraattorina, niin miksi Malimania näyttely on tärkeä?
O.O: No just nyt kun mä olen Nadirin ja Salman kanssa päässyt tekemään sitä näyttelyä, niin mä olen ihan superinnoissani siitä ja jotenkin tuntuu ihan kauhean tärkeältä, että just vähän reflektoiden myös mitä Nadir sanoit, että nähdään erilaista kuvamateriaalia ja erilaisten tekijöiden tekemää materiaalia myös Valokuvataiteen museossa. Ja sen lisäksi ne kuvat on todella hienoja, että on tosi tärkeätä saada niiden näkyvyyttä edistettyä myös täällä Suomessa, koska Malimania on ymmärtääkseni kansainvälisesti tunnetumpi kuin mitä Suomessa on vielä, niin tuntuu hyvältä, että museo saa olla osa sitä projektia, että Malimania tulee tunnetuksi. Mutta jotenkin just se, että me ollaan Suomen valokuvataiteen museo, niin on tärkeätä, että siellä on näyttelyitä erilaisista suomalaisista näkökulmista ja erilaisten suomalaisten ihmisten tekemiä kuvia esillä. Ja että sillä lailla historiaorganisaationa mitä museo on. Niin, että me toistetaan ja tehdään ja arkistoidaan sitä historiaa mikä täällä on oikeasti ollut, eikä mitään yksipuoleista versiota siitä, mikä ei kerro sitä koko totuutta.
E.S: Tuosta julkaisemisesta mikä valokuviin aina liittyy, niin tämä on varmaan ensimmäinen Malimanian näyttely, eikä olekin?
N.M: On joo.
E.S: Ja näyttelyhän taas on ihan erityyppinen julkaisualusta tai media kuin esimerkiksi Insta, missä te löitte läpi. Oletteko te julkaissut jollain muulla tavalla teidän muotikuvia?
N.M: Ei olla, ne on vaan ja ainoastaan sosiaalisessa mediassa tällä hetkellä, ja tämä on meidän ensimmäinen kerta, kun on vähän tällainen siistimpi juttu niin kuin tällein ihan livenä, että ihmiset pystyvät katsomaan näitä livenä. Se on tosi hyvä juttu, koska mekään ei olla nähty niitä livenä. Se on meille eka uusi kokemus. Varmasti tulee näyttämään siistiltä ja odotetaan innolla sitä.
E.S: Joo. Niissä jotenkin varmaan materialisoituu, kun sä olet tilassa ja ne kuvat ympärillä ja minkälaisia yleisöä toivot, että näkisi näyttelyn?
N.M: Vähän kaikenlaista ja ihan laidasta laitaan. Musta tuntuu, että tämä tulee eniten iskemään niihin ihmisiin, ketkä pysyvät samaistumaan meihin, eli vähemmistöihin, mutta myös suomalaisiin ihan yhtä lailla. Suomalaisiin, jotka on täysin suomalaisia, musta tuntuu, että heidänkin on tärkeä nähdä toi ja uusia valokuvia mitä ei välttämättä ole vielä nähnyt tai tutustunut. Mä sanoisin, että tämä on kaikille loppupeleissä. Me halutaan, että kaikilla on hyvä kokemus siitä ja lähtee sillä tiedolla liikkeelle, että mikä Malimania on ja mitä se edustaa.
E.S: Niin ja sitten kun puhutaan muodista, siinä varmaan vähän katsotaan niitä vaatteita niissä kuvissa.
N.M: Joo, että ne vaatteet mikä siellä näyttelyssä tulee olemaan kuvissa ei ole meidän vaatteita. Että ne on lainattu tai saatu sitten yhteistyöllä, mutta jatkossa tullaan käyttämään omia vaatteita meidän kuvissa.
E.S: Onko teillä joku mallisto olemassa?
N.M: Me ollaan nyt työstämässä omaa vaatemallistoa, tai ensimmäistä vaatekappaletta, joka sitten tulee kevään aikana ulos, ei ole vielä tiettyä päivää sille, mutta pikkuhiljaa.
E.S: Saa netistä sitten?
N.M: Joo.
E.S: Mutta mikä on tämä ensimmäinen vaatekappale, jonka te olette valinneet?
N.M: Pidetään se nyt salassa.
E.S: Onko sukat?
N.M: Ei. kyllä se sitten selviää ihan muutaman kuukauden päästä.
E.S: Selvä. Miksi nimenomaan muotikuva se genre tai lajityyppi, minkä kautta teidän kollektiivi tai ryhmä Malimania lähti? Olisiko se voinut olla jokin muukin kuvasto?
N.M: Syy miksi se on muoti ja varmaan mainitsin aikaisemmin, että mä ja Salma mun vaimo ollaan isoja isoja muodin ystäviä tai pienestä pitäen otettu kuvia itsestämme, luotu sisältöä Instagramiin ja näin, niin sen takia muoti tuntui luonnolliselta ja muistan ihan pienenä lapsenakin, kun piti mennä ala-asteella kouluun, se lähti siitä käyntiin, että mun äiti puki mut ihan sen ajan hienoisiin vaatteisiin ja myöhemmin aloin omaksumaan sitä tyyliä itselleni. Ja siitä lähti se rakkaus muotia kohtaan tai ylipäätänsä pukeutumiseen ja sen takia se on muoti. Se olisi varmaan voinut olla paljon muutakin koska meidän yhteinen kiinnostus on toi muoti ja mun vaimo työskentelee muotialalla ja mä itse tykkään muodista ja pukeutua ja näin, niin sen takia se oli ihan semmoinen luonnollinen askel näitä kuvia kohti.
E.S: Tähän kohtaan, niin kuunnellaan meidän museon laajasta äänitearkistosta pätkä. Siinä meidän entinen kokoelma-amanuenssi Maria Faarinen haastattelee Karl-Gustaf Roosia vuonna 2016. Ja haastateltavana on 50-luvun Marimekkomallina toiminut Marianne Winquist.
Äänitallenne:
Maria Faarinen: Miten Suomessa suhtauduttiin siihen aikaan, minkälainen se sinun asema oli?
Marianne Winquist: Suomi oli niin kamalan sulkeutunut maa ja jäykkä maa, niin kuin se on edelleenkin. Minä luulen, että ihmiset olivat aika kateellisia ja minä luulen, että he olivat ymmällään. He olivat myöskin ymmällään koko Marimekkojutusta. Armi Ratia piti saarnoja siitä, miten hän tekee vallankumousta suomalaisen naisen elämässä näiden vaatteiden kautta. Eikä rintaliivejä enää eikä korsetteja. Se oli Armin perusajatus. Mutta aika vähän sitä ymmärrettiin siihen aikaan ja yleinen jäykkyys kyllä vaikeutti suomessa sitä, että siinä oli yhtäkkiä joku Marityttö.
E.S: Vallankumous mainittu. Aika usein on tässä podcastissa tullut kysyttyä, että voiko valokuvalla muuttaa maailmaa tai luoko valokuva ilmiöitä. Näetkö sä Nadir, että Malimanialla olisi semmoinen mahdollisuus?
N.M: Maailman muuttaminen on iso käsitys, mutta kyllä mä niin kuin tiettyjen ihmisten perspektiivin muuttaminen, ehkä innostaminen, motivoiminen. Niin musta tuntuu, että kuvalla me voidaan saada tämmöisiä aikaan mitkä sitten saattaa muuttaa käsityksiä maailmalla. Mä en tiedä pystyykö kuvalla muuttamaan maailmaa.
E.S: Onko joku kuva koskaan muuttanut sun maailmaa hetkellisesti?
N.M: Ei tule heti mieleen, ehkä jollain tavalla kuitenkin vaikuttanut mun elämään, mutta en osaa sanoa onko se muuttanut mun maailmaa.
E.S: Orlan miten sä ymmärrät moninaisuuden? Mitä moninaisuus tarkoittaa?
O.O: Onpas iso kysymys. Olis varmaan ollut hyvä miettiä tuota ennen.
E.S: Siksi mä kysyinkin sen sulta. Moninaisuus muotikuvassa.
O.O: Niin, mä ajattelen, että moninaisuus on sitä, että.. Oikeastaan se on sitä, että mitä maailma myös on. Että Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä erilaisia tarinoita ja taustoja ja tapoja kokea tämä maailma, niin mä ymmärrän moninaisuuden niin, että jossain tilanteessa tai instituutiossa tai esimerkiksi vaikka taiteessa on sitten esillä ne kaikki mahdolliset tarinat ja ihmiset joita täällä maailmassakin on ja vaikka jos puhutaan muotikuvan moninaisuudesta, niin että se muotikuva reflektoisi sitä maailmaa mikä sitä ympäröi sellaisena kuin se on, että just niin kuin yhtä moninaisena kuin se ympäröivä maailmakin on.
E.S: Kuulostaa tosi tärkeältä sillein, että se moninaisuus toteutuu, on että on mahdollisuus edes tuoda jotain keskusteltavaksi ja kysyttäväksi eli julkaistaviksi, eli oltava jokin alusta. Ja näyttely on nyt yksi tapa. Teillä on molemmilla kuva mukana joko kännykässä tai sitten ehkä printtinä. Miten olette tuoneet kuvat tällä kertaa?
N.M: Kännykällä.
E.S: Molemmilla on kännykässä.
O.O: Joo.
E.S: Katsotaas Orlan ekana sun kuva, näytätkö sä sitä vaikka vähän Nadirille ja mulle ja sitten sukelletaan siihen. Okei, mitäs me nähdään?
O.O: Eli tämä on Vogue lehden kansi, jossa Beyoncé. Ja Beyoncé tässä kuvassa katsoo kameraan tämmöinen tosi iso kukista tehty päähine päässään.
E.S: Miksi sä halusit tuoda tuon kuvan keskusteluun?
O.O: Tämä tuli mun mieleen, kun pyysitte, että tuodaan kaikki jokin kuva ja mä ajattelin, että mä haluan tuoda jonkun muotikuvan ja jonkun kuvan joka jotenkin liittyy tähän aiheeseen ja sitten mulla tuli mieleen tämä kuva, koska mä olin kuullut mun kollegoilta, että Nadir ja Salma olivat puhunut tästä kuvaajasta ja tämän kuvan ottajasta, joka on Tyler Mitchell mun kollegoiden kanssa ja se keskustelu on itseasiassa jatkunut meillä museossa sen jälkeen ja ollut jotenkin tosi inspiroiva, niin sitten mä ajattelin, että on kiva tuoda Nadirin kanssa keskusteluun mukaan tämä kuva.
E.S: Eli me ollaan vähän niin kuin samassa tavassa vaikuttaa kuin vaikka Lola Odusogan kruunaaminen Miss Suomeksi, se että on ollut musta malli Voguen kannessa niin antaa sitä samastumispintaa.
O.O: Jep. Ja siis tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Voguen kannessa on musta ihminen ja itseasiassa Beyoncé on ollut aikaisemmin Voguen kannessa, mutta tämä oli eka kerta, jolloin Voguen kannen on kuvannut musta kuvaaja. Eli Tyler Mitchell teki tässä kuvassa historiaa ja jos muistan oikein, niin Voguen historiaa oli tässä kohtaa 126 vuotta olemassa, eli 126 vuotta Voguella meni siihen, että musta ihminen otti tämän kuvan.
E.S: Sano vielä vuosi, milloin tämä tapahtui?
O.O: Mun mielestä tämä oli 2018.
E.S: Niin vähän aikaa sitten.
O.O: Niin, siitä on tosi vähän. Se on niin kuin semmoinen bittersweet tilanne, että tämä kuva on tapahtunut, mutta siis tämä on huikea kuva ja upea kuvaaja ja upea Beyoncé tietysti sitten myös.
E.S: Tuommoiset asiat kertoo jotain myös siitä instituutiosta eli nyt Voguesta.
O.O: Kyllä.
E.S: Miten kauan kestää, että jokin asia pääsee esiin. Nadir, haluatko jotain kommentoida tähän Orlanin kuvatuomiseen?
N.M: Joo, toi oli tosi hieno kuva ja me ollaan siis Orlanin kollegoiden kanssa puhuttu tuosta kuvaajasta tosi paljon, että tuo Tyler Mitchell on iso iso inspiraatio musta tuntuu, aika monille maailmassa ja sen kuvat on jotain tosi siistejä, mitä sä et ole koskaan aikaisemmin nähnyt ja musta tuntuu, että se, että se otti tuon Voguen kuvan oli iso askel vähän niin kuin Voguen maailmassa, vaikka siellä ei nyt ole kuin näin myöhään otettu reaktio siihen, että ei ole ollut mustaa kuvaaja, mutta kuitenkin tekee tosi hyvää duunia, tosi siistiä duunia ja joo, ei mulla muuta.
E.S: Niin onko siinä jotain sellaista nimenomaan, kun se kuvaaja on myös siellä taustalla jotain semmoista meille ajattelua, että se on vahvempi se viesti tai se.
N.M: Joo ja muutenkin toi niin kuin Tyler Mitchell musta tuntuu, että se jopa aikaisemmin tunsi tuon Beyoncén, niin se oli ehkä paljon rennompaa ottaa se kuva hänen kanssaan ja toi oli vaan niin, tosi hyvä askel muotimaailmassa.
E.S: Mitäs sulla on tuomisia? Minkälainen kuva kännykässä?
N.M: Tässä kuvassa on, tämä on otettu silloin Malimanian ensimmäisissä kuvauksissa mitkä silloin meni viraaliksi ja tässä on neljä somalitaustaista tyttöä ja tuossa on mun vaimon sisko, loput on vaimon kavereita. Ja tämä kuva oli semmoinen kuva, että tämä oli se mikä sai eniten reaktiota niistä kymmenestä kuvasta mitä me julkaistiin ja tämä oli ylivoimaisesti semmoinen kuva mikä vaikutti varsinkin henkilöihin, jotka käyttävät huivia päivittäisessä arjessaan. Ja tämä kuva oli semmoinen edustava mitä me kuultiin. Näistä tehtiin myös videoita Tiktokiin, niin kuin muilta ihmisiltä. Ja ne oli sillein, että tämä oli se kuva joka vaikutti meidän elämään, me ollaan ensimmäistä kertaa tavallaan edustettu. En mä tiedä oliko ensimmäistä kertaa, mutta kuitenkin we feel empowered ja näin, että tota. Ja sitten tuossa on muitakin juttuja, että ei ehkä vaan niiden huivien kannalta, vaan myös se, että kuinka symmetrinen toi kuva on. Että kukaan näistä ei ole sisaruksia, mutta ne jollain tietyllä tavalla näyttää samalta. Ja on tullut tosi siistejä kommentteja tästä ja, niin sen takia mä otin tämän kuvan.
E.S: No kännykällä tuo oli aika pikkiriikkinen kuva, minkäs laisia printtejä tai me nähdään siellä näyttelyssä?
N.M: Siellä tulee olemaan vähän isompia kuvia ja sitten siellä tulee olemaan vähän pienempiä kuvia. Toi kuva, niin eikö se tule olemaan joku 100-150 cm.
O.O: Joo, se on aika iso.
N.M: Niin semmoinen sitten tulee kanssa tosi paljon pienempiä kuvia. On semmoisia talvimaisemakuvia mitä tullaan kanssa näyttämään siellä, että omalla seinällä niin niistä tulee paljon pienempiä.
E.S: Tuli mieleen tuosta arkistopätkästä ja mikä ehkä Marimekonkin kuvissa oli silloin vallankumouksellista, oli se ehkä luonnonmukaisuus mallien valinnan suhteen ja sitten erityisesti se missä muoti kuvattiin, vietiin kaislikkorantoihin ja ruovikoihin ja kallioille hyppelemään ja sä mainitsit nyt talvimaiseman ja tuossa oltiin nyt jonkin näköisessä pellolla, mutta ei traktorin vieressä kuitenkaan, mutta se oli siellä jotenkin tunnistettavissa taustalla. Mitä te ajattelette sen muotikuvan siitä miljööstä? Onko teillä siihen joku näkemys?
N.M: Joo. musta tuntuu, että meidän kuvien tavoitteena on luoda aina jonkinlainen maailma just niistä vaatteista lähtien ja malleista ja niiden meikeistä ja taustasta. Katsoen joo niin kuin sanoit, niin tuossa me oltiin pelloilla ja se vaikutti just siihen miltä ne kuvat tulivat myöhemmin näyttämään. Se ei näytä siltä, että me ollaan vaan pellolla, vaan se näyttää niin kuin tietynlaiselta omalta maailmalta. Ja se näytti tosi siistiltä ja seuraavissa kuvissa me oltiin sillein, että no me ollaan kasvettu ja synnytty Suomessa, talvi on yksi iso osa meidän niin kuin siihen mihin me ollaan totuttu, niin miksi ei oteta talvimaisemakuvia. Siellä oli ihan s.. ei saa varmaan kiroilla, mutta..
E.S: Mä tiedän kyllä mikä sana oli tulossa. Alkaa S. Suomi varmaan.
N.M: Mutta siellä oli ihan sika kylmä ja kaikki vapisi siellä ja näin. Meillä oli yksi auto siellä missä lämmiteltiin ja vuorotellen otettiin kuvia ja näin. Mutta se oli kuitenkin yksi parhaimmista kokemuksista ja niistä kuvista tuli ihan sika sika siistejä, että se miljöö vaikuttaa tosi paljon niihin kuvien rakenteeseen ja miltä se viestittyy myöhemmin ihmisille.
E.S: Kerrotko sä vähän teidän työprosessista? Miten nämä kuvat syntyy tai esimerkiksi toi kuva syntyi?
N.M: Se mitä me yleensä tehdään ennen kuvauksia, on että me kasataan jonkin näköinen moodboard taustasta, miltä me halutaan, että se tausta näyttää, tietynlainen värimaailma, vaimo katsoo yleensä sen meikin ja sitten noi stylet mitä niillä on päällä ja kaikki tämmöinen. Ja tämä kuva tuli ihan vaan kokeilemalla, että laitetaan teidän päät vierekkäin ja otetaan siitä semmoinen lähikuva ja tämän kuvan on siis ottanut Salamata Mboup, joka on yksi Malimanian kuvaajista tai projektikuvaajista, siitä tuli tämmöinen tulos.
E.S: Eli kuulostaa kovasti tämmöiseltä ryhmä, tiimityöltä vai onko teillä aina joku tietty kuvaaja vai teillä on monia kuvaajia?
N.M: Ei.
E.S: Monia malleja.
N.M: Joo, joo toi oli siis ensimmäinen projekti mikä tehtiin, joten automaattisesti me otettiin siihen meidän kaveri Salamata, joka otti nämä kuvat, seuraavassa projektissa meillä oli Hayley, @ShootHalyley, joka on kanssa tosi hyvä kuvaaja, että se riippuu aina projektista, että kuka sopii mihinkin projektiin niin kuin kuvaajista ja malleista sama juttu ja näin. Että me ei olla kertaakaan esimerkiksi, kun me otetaan malleja, niin ei me olla koskaan rekrytty malleja vaan me otetaan yleensä meidän lähipiiristä ne.
O.O: Mä ajattelen, että just kun puhutaan vaikka moninaisuudesta, niin mä olen aina jotenkin ajatellut, että on tosi tärkeätä, että myös ne kuvan tekijät, eikä vaikka pelkät mallit on vaikka just jotain tiettyä vähemmistöä, että sitten jos puhutaan siitä, että mikä sen merkitys katsojana on, saman vähemmistön edustajana sitten nähdä se kuva, niin sitten se kuvaaja on myös sitä samaa vähemmistöä, joka jollain tavalla ymmärtää sen kokemuksen omakohtaisesti.
N.M: Joo, meille se on kyllä ollut tärkeätä ja luultavasti tulee kanssa jatkossa olemaan näin, että kuvaajasta lähtien malleihin on jotain ketkä vähän niin kuin samaistuu meihin tietyllä tavalla. Musta tuntuu, että se muuttaa myös sen kuvan viestiä. Hyvä esimerkki on se minkä kuvan sä näytit siitä Beyoncésta ja Tyler Mitchellistä, jos mä muistan oikein, niin nuokin kuvat vaan lähti leviämään netissä vaan sen takia, että siinä oli myös tummaihoinen kuvaaja. Musta tuntuu, että se impakti vaihtuu tai se viesti menee kunnolla perille just niille ihmisille, keille se on tarkoitettu ja se vaikuttaa niihin positiivisella tavalla, että on monesti niin, että on paljon eritaustaisia malleja, mutta sitten koko loppu crew saattaa olla niin kuin miten sen nyt sanoisi, mutta niin kuin.
O.O: Valtaväestöä.
N.M: Valtaväestöä joo. Ja joo, sillä kuvalla saadaan jotain aikaan, mutta sitten ei ihan samalla tavalla kuin se jos koko crew olisi niin kuin sanoit meiltä meille. Se impakti on eri siinä vaiheessa.
O.O: Joo, mä olen miettinyt sitä, että musta tuntuu, että se vaikuttaa varmasti vaikka siihen kuvaustilanteeseen, että millainen olo kaikilla on olla läsnä siinä tilanteessa ja ollaan jotenkin saman asian ääressä, kaikki tietää mistä puhutaan, tai että jotenkin että se niin kuin.. Mä ajattelen ja mulla on jotain pieniä omia kokemuksia siitä, että se näkyy siinä lopputuloksessa ja ehkä se on se mikä myös niin kuin, niin se tuntuu eri tavalla ihmisessä, kuka katsoo sitä kuvaa ja sitten se tekee sen, että se leviää ja siitä tulee tärkeä.
N.M: Joo, just näin.
E.S: Onhan se aikapaljon syvempää moninaisuutta silloin kuin, että me pelkästään vaihdetaan mallin väri, mitä on jo aika paljon.
N.M: Joo just näin.
E.S: Hei kiitos teille Nadir ja Orlan
O.O: Kiitos.
N.M: Kiitos.
E.S: Ja sinä kuuntelit Suomen valokuvataiteen museon Kuva ois kiva -podcastia. Tämän jakson ja sitten ne kaikki muut lähes 30 jaksoa voit kuunnella Spotifysta tai Applen podcasteista. Ja jos haluat nähdä paremmin, joista me juteltiin ja katsottiin, ne löytyy meidän museon Valokuvataiteen museon sivuilta eli www.valokuvataiteenmuseo.fi. Siellä on myös runsaasti muita linkkejä ja kuvia aiheeseen moninaisuus muotikuvassa.
