Onko jokin yllättänyt?
“Sää!”, nauraa Verna Kaspar-Eisert, Kunst Haus Wienin kuraattori, joka on saapunut Helsinkiin ensi kertaa arvioimaan valokuvaajien töitä. Aurinko on tulvinut ikkunoista sisään tilaan, jossa joukko valokuva-alan ammattilaisia nauttii kahvia silloin, kun heidän katseensa ei ole kiinnittynyt kuviin.
“Rakastan portfoliotapahtumia, sillä niissä pääsee tapaamaan useita muita kuraattoreja, valokuvaajia ja kustantajia lyhyellä aikajänteellä”, Kaspar-Eisert kertoo.
“Kasvokkainen kohtaaminen tuntuu hyvin erilaiselta kuin tutkimuksen tekeminen internetissä, tai valokuvaajien verkkosivujen selaaminen.”
Valokuvataiteen museolla on pitkä perinne portfoliotapahtumien järjestäjänä. Portfolioita on arvioitu vuodesta 2009 alkaen, mutta Transeurope on suurin ja maantieteellisesti laajin museolla tiloissa tapahtuva arviointitilaisuus. Osallistujia on yli viidestätoista maasta.
Pöydän äärelle
Suuressa näyttelytilassa katse suuntautuu seinien sijaan salia kehystäviin kalusteisiin.
Portfoliotapahtuman ytimessä ovat kahdenkeskiset tapaamiset, joissa valokuvaajat nostavat pöydälle työnsä printteinä tai digitaalisesti asiantuntijoiden silmien alle. Samalla puhutaan suunnitelmista ja haaveista ja saadaan henkilökohtaista palautetta. Tapaamisiin on varattu 20 minuuttia, jotta valokuvaajalla on mahdollisuus kokea tulleensa kuulluksi.
Valokuvataiteen museon Transeurope Portfolio Review kokosi Kaapelitehtaalle lähes sata valokuvaajaa ja asiantuntijaa.
Kuva: Henna Helenius, Suomen Valokuvataiteen museo.
Kuten kaikessa vuorovaikutuksessa, myös portfoliotapaamisissa tilanteen kulkuun vaikuttaa paljon sen tahti.
“Jos rytmi on samankaltainen valokuvaajan ja arvioitsijan välillä, on tapaamisen virta luonnollinen.”, kuvaa Kastehelmi Korpijaakko, helsinkiläinen valokuvaaja, jolla on kolme arviointia takana.
“Tähän saakka olen kokenut, että minulla ja kommentoijilla on ollut yhteinen tahto ymmärtää toisiamme. Se on tuntunut hyvältä.”
Peilipinta
Valokuvaajan työtä voi värittää kokemus yhteisöttömyydestä. Vailla koulun tai kurssien muodostamaa luonnollista ryhmää artisti voi jäädä ilman kommentteja, jolloin ajatukset omasta työstä kiertävät kehää.
Helsingissä opiskelevalle Ksenia Yurkovalle tärkeää portfolioarvioinneissa on vastakaiku.
“Minulle tärkeintä on saada kohderyhmä, jolle töitäni testaan. Materiaalini on melko vaikeaa ja vaatii tulkintaa. Minua kiinnostavat reaktiot, joita arvioitsijoissa herää.”
Perspektiivi edellyttää etäisyyttä ja potentiaalin tunnistaminen ammattitaitoa. Tarve ajatusten peilauspinnalle elää.
“On tarpeellista saada vahvistusta omille ajatuksille. Tarvitsen palautetta saavuttaakseni tunteen siitä, että työtäni voidaan kehittää, että siinä on potentiaalia”, kuvaa Ahvenanmaalta kotoisin oleva Nayab Ikram.
Valokuvia ja audiovisuaalisia elementtejä teoksissaan yhdistelevälle Ikramille suurin osa päivän arvioinneista on vielä edessä.
Nayab Ikram (vas.) aloitti valokuvaamisen teini-ikäisenä tekemällä kuvia pimiössä. Tällä hetkellä häntä kiehtovat montaa mediaa yhdistelvät installaatiotyöt. Kuva: Virve Laustela, Suomen Valokuvataiteen museo.
“On korvaamattoman arvokasta päästä puhumaan unelmistaan niille ihmisille, joilla on työkaluja ohjata sinua oikeaan suuntaan.”
Keskustelu jatkuu
Museon prosessitilaan on koottu olennainen: kahvia, hedelmiä, portugalilaisia leivonnaisia, ja ruisleipiä — sekä valkoisia hansikkaita. Viereisessä huoneessa pöydän ääreen kokoonnutaan näyttämään töitä toisille valokuvaajille.
Transeurope painottaa keskustelun merkitystä sekä tilasuunnittelussa että ohjelmarakenteessa.
“Ammatillisen kehityksen lisäksi tapahtumassa on mahdollisuus tavata paljon uusia ihmisiä. Halusimme rakentaa paikan vapaalle keskustelulle,” kuvaa Ulla Kallakivi, Transeuropen tuottaja Suomessa.
Helsinki on edukseen ilta-auringon alla, kun haarukat ja viinilasit kilisevät illallisilla.
Suomen valokuvakentällä Transeuropen kaltaisille kansainvälisille tapahtumille on kysyntää.
“Kaukainen sijaintimme on myös yksi syy sille, miksi Transeurope on hyvä idea. Tämä on tapa päästä osaksi kansainvälistä keskustelua.”, kertoo Filippo Zambon, Helsingissä asuva italialaissyntyinen taiteilija.
Zambonin kulutuskriittisiä kuvia ruokahävikistä on esitetty osana Valokuvataiteen museon Poliittisen valokuvan festivaalia. Kuva: Virve Laustela, Suomen Valokuvataiteen museo.
Zambon on ollut portfolioarvioinnissa kahdesti aikaisemmin Valokuvataiteen museolla. Tämänkertaiset kohtaamiset Kaapelitehtaalla ovat olleet lupaavia.
“Esittelin kahta uusinta projektiani arvioitsijoille ja näyttää siltä, että jatkamme keskustelua myös tapahtuman jälkeen.”
Lisää kuvia tapahtumasta on nähtävillä Instagramissa tunnuksilla @valokuvamuseo ja @transeuropephoto.
#TranseuropePortfolioReviews #helsinki #valokuvataiteenmuseo
Transeurope on kansainvälinen hanke, jonka tarkoitus on edistää valokuvataiteilijoiden, alan asiantuntijoiden ja instituutioiden yhteistyötä, näkyvyyttä ja kansainvälistä liikkuvuutta Euroopassa. Hankkeen verkkosivuista tulee kaikille avoin kohtaamispaikka, jossa valokuvaajat esittelevät portfolioitaan alan ammattilaiselle ja kaikille valokuvataiteesta kiinnostuneille. Lue lisää täällä.
Transeurope Helsinki Portfolio Review järjestettiin Suomen Valokuvataiteen museolla toukokuun 16 – 18, 2018. Tapahtumaan osallistuivat asiantuntijat Alejandro Castellote, Alexa Becker, Alexandra Athanasiadou, Alexandra Maximova, Amelie Schüle, Anna Fox, Anna-Kaisa Rastenberger, Anni Venäläinen, Arnis Balcus, Aura Seikkula, Berndt Arell, Charlotte Langhorst, Elina Heikka, Elina Suoyrjö, Hannamari Shakya, Ingrid Nilsson, Jens Friis, Nathalie Anglès, Patricia Azevedo, Rui Prata, Sade Kahra, Thomas Seelig and Verena Kaspar.
Seuraavaksi Transeurope Portfolio Review järjestetään Madridissa 4.–5. kesäkuuta ja Ateenassa 16.–18. kesäkuuta 2018.
Teksti: Henriikka Uotila
