Vuosaari 21 kokoaa vuosaarelaisten valokuvia, joiden kautta Vuosaaressa tapahtuva muutos tulee näkyväksi. Kuvat syntyvät alueen asukkaista koostuvan ryhmän kanssa, heidän kokemuksiaan heijastaen, yhteisöllisessä projektissa, jonka lähestymistapa pohjautuu dokumentaariseen valokuvaukseen ja yhteisötaiteen perinteeseen.
Aloitimme dokumentaarisen työskentelyn jo Vuosaari toisin sanoen –hankkeen aikana kesällä 2018. Silloin alueen asukkaat Arja, Juhani, Kari, Matti ja Tuija toteuttivat Vuosaaren muutosta pohtivia valokuvakertomuksia, joita esitettiin Pohjoisen Vuosaaren Elojuhlilla ja Valojuhlilla. Helmikuussa 2020 tapasimme ryhmän kanssa aamukahvilla Karin ja Tuijan keittiössä. Yhdessä herättelimme uinuvia muistikuvia henkiin ja aikaisemmin tehdyt valokuvaesitykset sekä niistä kytemään jäänyt innostus, johtivat ajatukseen näyttelyn tekemisestä syksyllä 2020. Nykyhetki ja jokaisen tärkeäksi kokemat aiheet pohjasivat uusia suunnitelmia, joita kannattelemaan otettiin Vuosaari 21 -hankkeen isompi kysymys: Mitä on hyvä elämä? Maaliskuun alussa lähdimme katsomaan näyttelypaikaksi alustavasti sovitun kauppakeskus Columbuksen käytäviä ja mietimme näyttelyn teemoja tarkemmin sekä teoksien toteuttamista. Samalla suunnittelimme yhteisiä työpajatapaamisia keväälle ja valokuvaajajoukon kasvattamista. Kaksi päivää myöhemmin kaikki kuitenkin muuttui, kun poikkeustilanteen vuoksi tapaamiset ja tapahtumat peruttiin. Miten saamme yhteisen projektin jatkumaan?
Kuinka ihmisten välistä henkistä läheisyyttä voi taiteen keinoin kasvattaa poikkeustilanteessa? Kuinka paikkasidonnaista yhteisötaidetta voi toteuttaa tilanteessa, jossa olemme fyysisesti etäällä toisistamme? Kysymykset johtivat uusien keinojen opetteluun yhdessä. Sähköpostien lähettelystä siirryimme kuvien jakamiseen Google Drivessa ja kuvista keskusteluun Zoom-sovellusta käyttäen. Nyt yhdessä päätetyt valokuvaustehtävät kuvallistavat ”uutta arkea” ja ”hyvää elämää”, jota puramme tiistaiaamuisin pari tuntia kestävissä virtuaalitapaamisissa. Digitaalinen teknologia ja uudet sovellukset muodostavat yhden kuilun, jonka ratkominen vanhempien ihmisten kanssa vaatii mielikuvitusta ja solidaarisuutta, mutta ongelmat kohtaamme yhdessä ja yritämme ratkaista niin, ettei kukaan jää ulkopuoliseksi.
Poikkeustilanne pakottaa pohtimaan, minkälaisesta yhteiskunnallisesta käänteestä on kyse, kun uusi ”virtuaaliyhteisötaide” haastaa perinteisiä yhteisötaiteen käytäntöjä. Mitä tarkoittavat yhteisö, osallistuminen, taiteen tekeminen yhdessä ja mikä on yhteisötaiteilijan rooli? Olennaista toiminnassa on kuitenkin edelleen maailmankuvan jakaminen, joka merkitsee dialogia ja toimii siltana ihmisten välisen kuilun yli. Kyse on empatiasta, joka on ”taidetta astua toisen ihmisen kenkiin ja katsoa maailmaa hänen perspektiivistään, se on ymmärtämistä, mistä toinen ihminen on todella tulossa.” (Roman Krznaric 2013). Kun yhteisötaiteessa itse prosessi ymmärretään ”taiteeksi”, on empatia sen keskeinen piirre.
Poikkeustilanteesta huolimatta, ryhmän toteuttamat kuvahavainnot esitetään valokuvanäyttelyissä ja muuallakin. Kuvat kertovat ihmisten kohtaamisista, yhdessä- ja itsekseen olemisesta, elämästä ja siitä kaikesta, mistä hyvä elämä koostuu.
Tämän sivun kuvagalleria rakentuu vähitellen. Lisäämme tänne kuvia dokumenttiryhmän tapaamisista ja osallistujien omia kuvallisia arkihavaintoja.
Näkymä Tuijan ja Karin keittiöstä ensimmäisen virtuaalitapaamisen aikana. Kuva Kari Mod "Koronan aikaan, palaveri 7.4.2020".
