Pikkupoika seisoo koruttomassa valokuvaamon eteisessä, jonka harvasta laudoituksesta on tuiskuttanut lunta sisään. Ensivaikutelma on kaukana glamourista, jonka helposti mielikuvissaan liittää sadan vuoden takaisiin valokuvausateljeihin kaupungeissa.
Kyseessä on kuitenkin aika tavallinen pikkupaikkakunnan valokuvaamo, joita 1920-luvun Suomessa oli jo sadoittain. Ilmari Heikkilällä oli kotitalossaan pieni kuvaamo Karjalan kannaksella, Kivennavan Raivolassa noin vuosina 1921-1929. Kuvassa poseeraa Heikkilän Kalevi-poika (s. 1917), joka esiintyi tavan takaa mallina isänsä pelkistetyssä studiossa.
Raivola oli eläväinen teollisuustaajama junaradan varressa, lähellä pitsihuviloiden täyttämää kesäparatiisi Terijokea, kohtalaisen lähellä Viipuriakin. Paikkakunnalla oli myös varuskunta sekä melko paljon pietarilaisten kesähuviloita. Asiakaskuntaa näin ollen riitti Heikkilän kuvaamossa. 1920-luvulla valokuvaamossa käynti oli jo vakiintunut lähes koko kansan tavaksi, aivan vähävaraisimpia lukuun ottamatta. Ammattikuvaajalla kuvautettiin perhejuhlat ristiäisistä hautajaisiin, työ- ja harrasteporukat kokoontuivat studiokameran eteen, ja muotokuvaus visiittikortteja varten oli edelleen muodikasta.
Ilmarin vaimo Hilja Heikkilä miehensä kuvaamossa. Lumista puromaisemaa esittävä taustafondi toistuu monissa kuvaamossa otetuissa potreteissa. Lieneekö Hilja pukeutunut talvitakkiin näyttääkseen autenttiselta talvimaisemassa, vai tuiskuaako ateljeehen parhaillaankin lunta?
D1976:23/850 Suomen valokuvataiteen museo / Ilmari Heikkilä, 1925
Valokuvaamossa käymisen yleistymistä selittävät yleinen elintason nousu ja valokuvaustekniikan nopea kehitys. 1920-luvulla työläisilläkin oli jo aikaa ja rahaa käydä valokuvaamossa. Kamerat ja kuvaustarpeet halpenivat jatkuvasti, ja valokuvausoppaita julkaistiin suomenkin kielellä. Valokuvausharrastus levisi yläluokan etuoikeudesta lähes kenen tahansa ulottuville, ja harrastuksesta oli etevän kuvaajan suhteellisen helppoa muodostaa itselleen ainakin osa-aikainen työ.
Valokuvaaja Ilmari Heikkilä studiokameransa kanssa Raivolassa 1923-28.
D1976:23/167 Suomen valokuvataiteen museo / Kyllikki Havia
Ilmari Heikkilän urapolku oli varsin tyypillinen pikkupaikkakunnan valokuvaajalle. Vuonna 1886 syntynyt mäntsäläläisen maanviljelijän poika oli harrastanut valokuvausta vuosisadan alusta alkaen, saatuaan ensimmäisen kameransa Amerikan sedältä 16-vuotiaana. Nuorena Heikkilä työskenteli rautateillä, mutta harrastus vei miehen mennessään ja hän hakeutui valokuvausoppiin Tyyne Savialle. Heikkilällä oli oma valokuvaamo jo 1910-luvulla Lahdessa, mutta vuosikymmenen lopulla hän hakeutui Karjalan kannakselle. Syyksi voi uumoilla rakkautta: Hilja-vaimo oli syntyisin Kivennavalta. Raivolassa Heikkilä toimi pääasiassa varuskunnan polkupyöräpataljoonan kuvaajana, mutta kuvasi myös muotokuvia ja kylän näkymiä.
Valokuvaajan koti- ja ateljeerakennus Raivolassa.
D1976:23/2258 Suomen valokuvataiteen museo / Ilmari Heikkilä
Hilja Heikkilä astumassa sisään valokuvaamon ovesta.
D1976:23/847 Suomen valokuvataiteen museo / Ilmari Heikkilä
Valokuvaamo sijaitsi viehättävässä nikkarityylisessä puurakennuksessa, jossa oli luonnonvaloa tarvitsevalle ateljeelle soveltuva lasikuisti. Kalevi-poika on kuvattu juuri tuolla kuistilla, johon on asetettu näytteille kuvaamossa otettuja potretteja ja ryhmäkuvia. Katonrajassa on rullalla mahdollisesti taustakangas, joita kuvaamossa oli ainakin kaksi: luminen puromaisema ja ranta, johon meren aallot lyövät. Heikkilä kuvasi ateljeessa suurella studiokameralla, ja saattoi levittää kokovartalokuviin lattian peitoksi vaatimattoman maton. Pimiö sijaitsi samassa rakennuksessa.
Kuvat 1920-luvun pimiöstä ja muista kuvaamon työtiloista ovat kokoelmissamme harvinaisia.
D1976:23/160 Suomen valokuvataiteen museo / Ilmari Heikkilä
Heikkilän yli 2000 kuvan kokoelmassa Suomen valokuvataiteen museossa on paljon kuvia hänen perheestään, Hilja-vaimosta ja lapsista Kalevista ja Helystä. Hilja näyttää kuvien perusteella avustaneen Ilmaria kuvaushommissa, ja Hely-tyttärestä tuli isänsä opissa valokuvaaja. Kokoelma sisältää suurimmaksi osaksi hyvin tavanomaisia muoto- ja miljöökuvia. Muutama hilpeä poikkeus vihjaa Heikkilän olleen kylän kulttuuripiireissä tunnettu hahmo, joka myös hupaili ja teki kokeiluita ateljeessaan ja sen ulkopuolella. Nykysilmin arveluttava kuva isästä tarjoamassa tulta pikkupojan paperossiin ”meren rannalla” lienee ollut aikanaan hauska isä-poikasuhdetta vahvistava miehinen mielikuvamatka. Entä vesivärein tehty väritys, onko se keskeneräinen vai tarkoituksellisen kokeellinen?
D1976:23/368 Suomen valokuvataiteen museo / Ilmari Heikkilä
Ilmari Heikkilä jatkoi 1930-luvulla valokuvaajana niin ikään Karjalan kannaksella sijaitsevalla Valkjärvellä. Talvisodan sytyttyä perhe muutti Lahteen, missä Heikkilän valokuvaamo jatkoi toimintaansa vielä vuosikymmeniä.
Leena Sipponen, amanuenssi, kokoelmat, toukokuu 2024
Lähteet:
Hely Karin (o.s. Heikkilä) haastattelu 12.10.1976, Suomen valokuvataiteen museon arkisto
Ilmari Heikkilän 60-vuotispäivän onnitteluartikkeli, Valokuvaaja 1/1946
