Valokuvien värittäminen käsin oli suosiossa etenkin 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Myös Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin sisältyy useita käsinväritettyjä valokuvia.
Valokuviin lisätyillä väreillä oli useita tarkoituksia: ne toivat kuviin elävyyttä, niillä pystyi retusoimaan kuvaa ja peittämään tai korostamaan yksityiskohtia, ja ne vaikuttivat joissain tapauksissa edistävästi valokuvan säilyvyyteen. Käsinväritetty kuva oli aikanaan suosittu keskiluokkainen statussymboli, jonka huolellisen ammattikäsityön takana saattoi olla entinen miniatyyrimaalari. Toisaalta käsinväritetyistä valokuvista haettiin myös nopeampaa ja edullisempaa vaihtoehtoa öljyvärimuotokuville.
Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista löytyvä käsinväritetty, kehystetty valokuvateos D1998:105/1 esittää kansallisrunoilijaamme Johan Ludvig Runebergiä (1804–77). Valokuvavedoksen päälle on maalattu paksu värikerros todennäköisesti vesiliukoisilla väreillä. Kasvojen yksityiskohtiin on kiinnitetty erityistä huomiota, ja siveltimen jäljet ovat pikkutarkkaa laatutyötä.
Teoksen kehystys oli kärsinyt vuosien aikana vaurioita: lasi oli rikki ja reunojen teippaukset repsottivat. Teos irrotettiin kehyksistä ja pohjustuksesta ja osat kuivapuhdistettiin. Uutta kehystystä varten leikattiin neutraaleista materiaaleista taustapahvi, pohjustuspaperi ja aukkopaperin alle suojaksi laitettu välipaperi. Uuden lasin ja reunateippausten jälkeen kansallisrunoilijakin näytti taas tuoreelta!
Reetta Laitinen / 2. vuoden paperikonservoinnin opiskelija Metropolia amk:ssa, työharjoittelussa Suomen valokuvataiteen museossa maalis-toukokuussa 2024
Lähde: Karoliina Valli: Väritettyjä valokuvia. Katsaus käsinväritettyjen paperipohjaisten hopeakuvien asettamiin konservointihaasteisiin perustuen kolmen referenssikuvan karakterisointiin. Metropolia Ammattikorkeakoulu, konservoinnin opinnäytetyö, 2014.
