Viisi hyvin samannäköistä herraa istuu pöydän ääressä. Kiehtova esimerkki kuvanmuokkauksesta, varmaankin tehty negatiiveja yhdistelemällä, ajattelin. Yleensä tosin vastaavia kikkailuja löytää vain pimiötyöskentelyllä eksperimentoineiden erikoisosaajien kokoelmista. Tämä kuva taas oli osa tavanomaista 1900-luvun alun valokuva-albumia. Muut kiireet estivät syvemmän perehtymisen kuvaan, ja vähitellen se unohtui.
Kunnes vastaan tuli toinen samanlainen. Ja sitten kolmas. Pidempään valokuvien kanssa työskennelleet kollegat osasivat kertoa, että kyseessä oli ns. peilivalokuva. Eräänlainen trikkikuva, jossa peilit tarkasti asettelemalla saadaan aikaan illuusio kaksoisolentojen, tai pikemminkin viitosolentojen, välisestä keskustelusta. Peilivalokuvia on esitelty täällä museollakin osana vuoden 2013 Surrealismia ja silmänlumetta -näyttelyä.
Peilivalokuva. n. 1920-luku. Hopeagelatiinivedos. Suomen valokuvataiteen museo.
Maailmalla peilivalokuvaustekniikka tunnettiin 1890-luvulta lähtien nimellä photo-multigraph. Kuvaustapa yleistyi Suomessa nähtävästi 1910-luvulla. Siitä kirjoitettiin Tammerfors nyheter -lehdessä 21.9.1912 ”moderneimpana tapana valokuvata”, joka mahdollisti kuvattavan saada kokonaisvaltaisempi kuva itsestään kuvaushetkenä. Intentiot kuvien taustalla eivät siis liityneet pelkästään illuusioiden loihtimiseen, vaan myös asiakkaiden haluun tutkiskella näköisyyttään eri kanteilta.
Peilivalokuvia otettiin hyvin varustautuneissa kuvaamoissa tai asialle omistautuneissa peilivalokuvaamoissa, kuten City peilivalokuvaamo ja Lahden peilivalokuvaamo. Peilivalokuvaamot mainostivat palvelujaan huumorilla höystettynä. Erään peilivalokuvaamon ”Kuvauta itsesi hienossa seurassa” -mainoslauseelle naureskeltiin pilalehti Kurikassakin.
Kurikka 19.2.1921. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
Trikkikuvat ovat aina jaksaneet kiinnostaa, sillä niissä valokuvaan kulttuurisesti sisäänrakennettu käsitys totuudellisuudesta hämärtyy hetkeksi. Kun temppu paljastuu tai tulee liian yleiseksi, viehätyskin katoaa. Peilivalokuvaaminen jäi Suomessa suhteellisen lyhytikäiseksi kaupalliseksi ilmiöksi. Mitä moderneimmalle kuvaustavalle ei nähtävästi ollut kysyntää 1920-luvun jälkeen.
Teksti: Kokoelma-amanuenssi Max Fritze, 2021
