Elokuussa 2014 Suomen valokuvataiteen museossa käytiin rakkaan mörön kimppuun. Tarkemmin sanottuna aloitimme Pietisen mainosvalokuvaamon negatiivikokoelman digitointihankkeen.
Kokoelma on yksi museon aarteista, merkittävä osa suomalaisen yhteiskunnan kuvallista kulttuurihistoriaa. Sitä on aiemminkin museolla selvitetty, reprokuvattu ja pieniä osia aineistosta myös digitoitu. Möröksi kokonaisuus oli muuttunut siksi, että aineisto on museon resursseihin nähden hurjan laaja ja siksi vaikea ottaa haltuun. Yksittäisiä negatiiveja on kokoelmassa noin 150 000 kappaletta. Mörkömäisen negatiivimassasta tekee myös haju. Etikkasyndroomasta kärsivät vanhat negatiivit löyhkäävät pistävästi etikkahapolta. Ne onkin täytynyt eristää, jotta ne eivät pääse levittämään tautiaan muuhun aineistoon tai aiheuttamaan vaaraa henkilökunnalle.
Pietisen valokuvaajadynastian kaksi sukupolvea rakensivat Pietisen mainosvalokuvaamosta suomalaisen kaupallisen valokuvauksen tärkeimmän toimijan. Pietisen mainosvalokuvaamo oli neljännesvuosisadan maan johtava alan yritys. Aarne Pietisen perustama ja hänen poikiensa Otso ja Matti Pietisen eteenpäin luotsaama yritys oli Pietisten omistuksessa mukana suomalaisen yhteiskunnan muutoksissa 1930-luvulta 1970-luvulle. Pietiset dokumentoivat suomalaista todellisuutta mutta olivat myös merkittävässä roolissa muokkaamassa suomalaisen muotoilun ja teollisuuden kuvaa Suomessa ja maailmalla.
Kalle Hirn, 1957. Artek Oy:n kirjahyllyjä. Digitoitu alkuperäisestä negatiivista. Suomen valokuvataiteen museo.
Hankkeessa tärkein tavoite on löytää hyvät käytännöt kokoelman käsittelylle sekä hidastaa aineiston tuhoutumista. Lisäksi hankkeessa valitaan, luetteloidaan ja digitoidaan noin kaksi tuhatta yksittäistä kuvaa ja tehdään kuntokartoitus mahdollisimman monelle negatiiville. Vielä hyväkuntoiset negatiivit erotetaan etikkasyndroomasta kärsivistä, pakataan puhtaisiin säilytysmateriaaleihin ja sijoitetaan omaan säilytystilaansa. Huonokuntoiset eristetään muusta aineistosta. Samalla on muun muassa rakennettu uusi hierarkkinen tietokanta, luotu kuntoluokitus sekä kehitetty käytäntöjä vaurioituneiden negatiivien digitointiin.
Elo-joulukuun ajan kolmehenkinen hanketiimi, konservaattori, digitoija ja luetteloija/tutkija yhdessä museon vakituisen henkilökunnan, valokuvaajan, vastaavan konservaattorin ja kokoelma-amanuenssin kanssa ratkoo hankkeen haasteita ja käy läpi tuhansia negatiiveja. Loppuvuoden aikana tiimiläiset kertovat täällä blogissa hankkeesta omasta näkökulmastaan.
Otso Pietinen, 1950. Keravan puusepäntehtaan tuotteita lastataan New Yorkiin matkalla olevaan rahtilaivaan. Digitoitu alkuperäisestä negatiivista. Suomen valokuvataiteen museo.
Matti Pietinen, 1957. Primulan kahvila Helsingissä. Varhaisten värinegatiivien väreissä on ajan kuluessa tapahtunut muutoksia. Digitoitu alkuperäisestä negatiivista. Suomen valokuvataiteen museo.
Kaikki tämän blogikirjoituksen kuvituksena olevat kuvat on digitoitu elo-syyskuun 2014 aikana osana digitointihanketta.
Teksti: Anni Wallenius, kokoelma-amanuenssi, 10.10.2014
