Self-portrait Wearing Red Socks, 2022
Self-portrait Wearing Red Socks on teossarjan Two Ways to Carry a Cauliflower yksi keskeisimmistä valokuvista. Kuvaushetkellä halusin tutkia katsetta ja sen vaikutusta katsojaan. Aikaisemmissa toteutetuissa kuvissa olin katsonut aina suoraan kameraan. Tässä kuvassa en katso kameraan jolloin kuva antaa katsojalle enemmän tilaa tulkittavaksi. Koin valokuvan merkittäväksi ja se oli askel eteenpäin projektissa monella tavalla. Kuvasta välittyy vahva ja erilainen läsnäolo. Valokuva on kuvattu kodissa eikä kangasta vasten, mitä aikaisemmat teossarjan kuvat. Lokaatio rakentaa narratiivia hahmolle ja avaa uudenlaisen näkymän sen maailmaan.
Valokuvan kautta ymmärsin enemmän katseen merkityksestä. Katseen suunta, oli se sitten kameraan tai poispäin on kiinni pienistä vivahteista, että se onnistuu. Jokaisella kuvaushetkellä luon itseni uudelleen ja tarkastelen tunteitani ja miltä minusta tuntuu sillä hetkellä. Katse on yksi haastavimmista elementeistä omakuvaa tehtäessä ellei jopa tärkein. Minulle katseen täytyy olla rehellinen ja uskottava. Koen tärkeäksi, että tunnistan itseni valokuvasta.
True Lemons, 2019
True Lemons on When the Sun goes down We see Lemons valokuvasarjan ensimmäisiä otettuja kuvia. Omakuva on valokuvattu entisessä kodissamme Hollannissa ystäväni ja tuolloisen kämppiksen Helmin kanssa. Kuvaushetkellä emme vielä tunteet kovin hyvin, mutta se oli alku ystävyydellemme.
Helmi on tärkeässä osassa projektia ja hänen kauttaan opin ymmärtämään mitä naiseus minulle merkitsee. Hänen kanssa tutkimme naiseuden määritelmiä ja ystävyyttä. Avoimuus ja lämpö ystävyytemme välillä vapautti minut ilmaisemaan itseäni. Koen sarjan kuvat kollektiivisiksi omakuviksi. Kuvaukset toteutettiin aina tiiviissä yhteistyössä ystävien kanssa. Valitsimme vaatteet yhdessä toistemme vaatekaapeista, keskustelimme erilaisista asennoista ja jokaisen ääni tuli kuulluksi. Kuvaukset toivat mieleen lapsuuden pukeutumisleikit ja Helmin huoneesta tuli paikka viikottaiselle yhdessäolon muodolle, johon kutsuimme ystäviä mukaan. Valokuvaaminen on myös tapani ilmaista välittämistä ystäviäni kohtaan, se on minun rakkauden kieleni.
Untitled Hungry Caterpillar, 2022
Työskentelyprosessiini kuuluu kirpputoreilla kiertäminen joista löydän rekvisiittoja ja vaatteita kuvauksiin. Kirpputorit toimivat tietynlaisena aarrejahtina tai tutkimusmatkana. En ikinä tiedä etukäteen mitä tulen löytämään. Pidän tästä arvoituksellisuudesta ja rajallisuudesta. Minulle on tärkeää, että tavarat ovat käytettyjä ja otan usein valokuvia kännykällä esineistä, vaikka en ostaisi niitä. Tällä tavoin kerään havaintoja talteen ja mikä minua inspiroi siinä hetkessä.
Teltta kiinnitti huomioni ensinäkemältä. Näin heti erilaisia mahdollisuuksia ja ideoita kuvan luomiselle. Jokaista kuvausta ennen suunnittelen tarkoin vaatteet, rekvisiitat, asennot ja millaisen kokonaisuuden haluan luoda. Piirrän piirroksia asennoista luonnoskirjaan, jotka tukevat ideoitani kuvaustilanteessa. Untitled Hungry Caterpillar teoksen inspiraationa oli Matomatala ja sen seikkailut. Teltassa minä ja serkkuni Nelly yhdistymme toukaksi, jolla on kaksi minää. Valokuva on kuvattu mökillämme ja äitini oli kuvausassitenttina tarkentamassa kameraa. Kuvaukset tuovat paljon iloa ja etenkin, kun kokemus on jaettu ja osa kollektiivista yhdessä tekemistä.
Pallomeri installaatio
Vuonna 2022 löysin kaksi isoa säkkiä pallomeripalloja Kierrätyskeskuksesta. Pallot ovat tuoneet paljon iloa ja niistä on syntynyt monta omakuvaa. Pallojen muoto kiehtoo minua ja se on toistunut eri kuvissani intuitiivisesti. Halusin tuoda leikin fyysiseksi osaksi näyttelyä. Näyttelyvieras on kutsuttu mukaan leikkiin ja sukeltamaan pallomeren aaltoihin. Toivon, että tietynlainen sisäinen lapsi herää tässä tilassa. Koen, että leikki mahdollistaa uusia olemisen tapoja ja muotoja. Se vapauttaa ja ei tunne normatiivisuutta, koska mielikuvituksella ei ole rajoja.
