Suomen valokuvataiteen museon säätiön perusti Valokuvajärjestöjen neuvottelukunta (Suomen Mainosvalokuvaajat, Suomen Kameraseurojen Liitto, Suomen Lehtikuvaajat, Suomen Valokuvaajain Liitto ja Kamerataiteen Yhdistys).
1969–1979: Ensimmäinen vuosikymmen
Museon toiminta alkoi vuonna 1969 Pasilan vesitornissa, jossa oli aluksi vain museon toimisto. Museon ensimmäiset näyttely- ja varastotilat sijaitsivat Korkeavuorenkatu 2:ssa Ullanlinnassa.
Museon toimitilat Korkeavuorenkadulla Helsingissä asettivat melkoisia haasteita museotyölle, koska tiloja oli sekä entisessä vihtavarastossa ullakolla että maapohjakellarissa.
Kuva: Kaius Hedenström 1969
Museon avajaisnäyttely avautui vappuaattona 1969 Kluuvin galleriassa, koska Pasilan vesitornissa olivat vain toimistotilat. Museon perustaneiden järjestöjen jäsenistö suunnitteli ja ripusti näyttelyn talkoilla, koska museolla työskenteli ainoastaan yksi vt. puolipäiväinen museonhoitaja. Näyttely esitteli suomalaisen valokuvauksen läpileikkauksen 1800-luvulta 1960-luvun lopulle.
Suomen valokuvataiteen museon avajaisnäyttelystä 1969 Kluuvin galleriassa, museon kokoelmiin lahjoitettiin useita teoksia mm. valokuvaaja Vilho Setälän ja Suomen Kameraseurojen Liiton pysyväiskokoelman kuvia, kuten kuvassa näkyvä Bert Carpelanin Kansanpuisto 1955/1956, (vas. ylh.) ja museon perustamista aktiivisesti edistäneen valokuvaaja Matti A. Pitkäsen (1930–1997) Salmon tails (Lohenpyrstöt) 1959, (alh. toinen. vas.).
Museon kokoelmien perustan muodostavat perustajajärjestöjen säätiölle lahjoittamat valikoitujen teosten kokoelmat: Suomen Kameraseurojen Liitto ry:n kuva-arkiston pysyväiskokoelma, valokuvaaja Aarne Pietisen taiteellinen jäämistö, Pro Patria 1942 -näyttelyn aineisto ja muita historiallisia kuvia, Kameralehden Suurkilpailujen 1953–1968 aineisto, Suomen Lehtikuvaajat ry:n aineisto, Suomen Mainoskuvaajat ry:n materiaali, Suomen Valokuvaajain Liitto ry:n materiaali ja kuvajournalistien osuuskunnan Finnsevenin Maa ponteva Pohjolan äärillä -näyttely.
Valokuvaaja Vilho Setälää (1892–1985) kuvataan Setälän 80-vuotisnäyttelyn avajaisissa Korkeavuorenkadun näyttelytiloissa 1972. Näyttelyn yhteydessä Setälä lahjoitti koko merkittävän negatiivikokoelmansa museolle. Vuoden 1972 jälkeen museo on saanut jatkuvasti lisää Setälän originaalivedoksia, viimeksi vuonna 2008. Setälän valokuvia on ollut esillä joka vuosikymmen ja vuonna 2012 museo juhlisti jälleen suomalaisen valokuvan pioneeria, Setälää isolla näyttelyllä.
Kuva: Henri Oksanen 1972
Museon ensimmäisissä näyttelyissä näkyi painotus valokuvan klassikoihin. Amerikkalaisen valokuvaajan Ansel Adamsin (1902–1984) näyttelyn avajaisvieraita 1977: kuvassa vasemmalla silloinen Helsingin kaupunginmuseon johtaja Jarno Peltonen ja valokuvaaja Börje Söderholm (1922–1998).
Kuva: Kalevi Keski-Korhonen, 1977
Valokuvaaja Börje Söderholm palkattiin museolle osapäiväiseksi tekniseksi avustajaksi 1971. Seuraavana vuonna hän siirtyi Valokuvajärjestöjen Keskusliiton (myöhemmin Finnfoto) toiminnanjohtajaksi, mutta vaikutti alusta alkaen vuosia museon edustajistossa ja hallituksessa. Vuonna 1998 Söderholm lahjoitti museolle omistamansa mainoskuvaamo Laatukuvan väline-, negatiivi- ja kuvakokoelman. Vuodesta 2000 alkaen museo on jakanut joka vuosi Börje ja Dagmar Söderholmin testamenttilahjoituksella perustetusta säätiöstä apurahoja valokuvan tutkimukseen.
1980–1989: Museo etsii paikkaansa
Kuva: Pekka Punkari 1982
Vuonna 1982 museo muutti Helsingissä Lauttasaareen (Vattuniemenkuja 4) Kuva-Sampo Oy:n vuokralaiseksi. Museotyö helpottui ja ammattilaistui, kun näyttely-, toimisto- ja säilytystilat olivat katutasossa ja kokoelmien säilytysolosuhteisiin tuli parannuksia. Myös museon tutkija-valokuvaaja sai oman työtilan.
Kuva: Pekka Punkari 1983
Valokuvataiteen museolla oli vuosina 1980–1985 Helsingin keskustassa näyttelytila Studio (Annankatu 30, nyk. Annantalo), jossa pidetyt näyttelyt ja yleisötilaisuudet saavuttivat usein enemmän kävijöitä kuin syrjemmällä Lauttasaaren tiloissa pidetyt näyttelyt.
Valokuvaaja Pentti Sammallahti luennoi amerikkalaisesta valokuvaajasta Paul Strandista Studiossa vuonna 1982. Kuva: Pekka Punkari
Kuva: Kai Nordberg, 1986
Minne -näyttely vuonna 1986 oli museon kokoama ensimmäinen laaja, tutkimukseen perustuva katsaus suomalaisen valokuvan historiaan. Näyttelytyöryhmä (Valokuvataiteen museon amanuenssi Pirjo Porkka, Museoviraston tutkija Sinikka Joutsalmi, Valokuvataiteen museon tutkija/valokuvaaja Olli Haapio) sai valokuvataiteen valtionpalkinnon. Näyttely oli esillä Taidehallissa, koska Lauttasaaren tilat olivat näyttelylle liian pienet.
Lauttasaaren toimitiloista Valokuvataiteen museo muutti Makkaratalon 7. kerrokseen (Keskuskatu 6), jossa museo toimi 1988–1992. Museon kaikki toiminnot oli sijoitettu tavallisiin toimistohuoneisiin.
VB-valokuvakeskuksen johtaja (sittemmin Valokuvataiteen museon pitkäaikainen erikoistutkija) Jukka Kukkonen onnittelee 20-vuotiasta museota vuonna 1989. Kuvassa museonjohtaja Ritva Keski-Korhonen, hallituksen puheenjohtaja Kai Nordberg, kuvatoimittaja Mikko Pekari (ovella), Taideteollisen korkeakoulun valokuvauksen osaston lehtori Sakari Sunila ja puoliso Kiti Haila. Kuva: Solja Mättö.
1990–1999: Erikoismuseon tehtävät alkavat
Kuva: Virve Laustela, 1989
Vuonna 1992 museo muutti Helsingin Ruoholahteen Kaapelitehtaalle. Näyttelytilat avautuivat nykyisissä tiloissa G-portaan 1. kerroksessa, mutta toimisto, kokoelmat ja kirjasto olivat aluksi A-portaassa.
Uusien näyttelytilojen avausnäyttely oli Vilho Setälä 100-vuotta. Museo otti ensimmäisen kerran käyttöön pääsymaksun. Tilat laajenivat myöhemmin syvyyssuunnassa nykymittaansa.
Vuosi Kaapelitehtaalle muuttamisen jälkeen elokuussa 1994 museo nimettiin opetusministeriön päätöksellä valtakunnalliseksi erikoismuseoksi, mikä paransi museon toimintaedellytyksiä.
Ranskalaisten valokuvaajien Jean Baptiste Carhaix´n & Eric Bourret´n näyttelyn avajaisvieraita 1995 (vas.):museonjohtaja Ritva Tähtinen (ent. Keski-Korhonen), tuntematon henkilö, valokuvaaja Touko Yrttimaa, kuvatoimittaja Mikko Pekari, valokuvaaja Jorma Puranen, kaksi tuntematonta henkilöä, valokuvaaja Arno-Rafael Minkkinen ja valokuvaaja Timo Kelaranta.
Samana vuonna ilmestyi viimeinen Valokuvan vuosikirja, jota oli julkaistu vuodesta 1972 lähtien.
Tutkija Jukka Kukkonen ripustamassa vuonna 1999 näyttelyä "Valoa - otteita suomalaisen valokuvan historiaan 1839–1999" museon juuri valmistuneissa, uusissa näyttelytiloissa.
Vuoden 1999 lopussa myös toimisto, kokoelmat ja kirjasto siirtyivät nykyisiin tiloihin Kaapelitehtaan G-portaan 5. kerrokseen. Näyttelytilat ja sisäänkäynti remontoitiin perusteellisesti vuonna 1998 Kaapelitehtaan päätyyn. Museotilojen arkkitehtuurin suunnittelivat yhteistyössä arkkitehtitoimisto Alli ja sisustusarkkitehtitoimisto Valvomo.
Vuosina 1998 ja 2008 tehtyjen laajennusten jälkeen museon tilat ovat yhteensä 2511 neliömetriä, joista näyttely-, työpaja ja muita yleisötiloja on 920 neliömetriä.
2000–2009: Uudelle vuosituhannelle
Kuva: Virve Laustela
Ruotsalaisen valokuvaajan Elisabeth Ohlsonin Ecce Homo -näyttely sai vuonna 2000 runsaasti huomiota tiedotusvälineissä ja mielenosoittajat museon ulkopuolella olivat tuttu näky. Ohlsonin lavastetut valokuvat pohtivat Jeesuksen elämän keskeisiä tapahtumia homojen ja transvestiittien elämäntilanteen kautta nykyajassa. Mielenosoittajat olivat paikalla jo näyttelyn avajaisissa 16.6.2000.
Kuvassa vas.: Opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistö, Museoviraston pääjohtaja Paula Purhonen, Iltalehden kuva-arkiston hoitaja Maria Pitkänen, Uuden Suomen entinen päätoimittaja Jyrki Vesikansa ja Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä. Museon johtaja Asko Mäkelä (edessä) vastaanottaa lahjoituksen. Mäkelä oli museon johtajana vuosina 1996–2007. Kuva: Virve Laustela
Vuonna 2004 Suomen valokuvataiteen museo vastaanotti Alma Media / Iltalehdeltä noin 2,5 miljoonaa kuvaa käsittävän Uuden Suomen negatiivikokoelman. Kyseessä on Suomen suurin julkisissa kokoelmissa oleva lehtikuva-aineisto. Kokoelmaa on selvitetty Valokuvataiteen museossa vuodesta 2006 alkaen Suomen Kulttuurirahaston tuella.
Museolehtori Erja Salo aloitti Valokuvataiteen museon ensimmäisenä museolehtorina vuonna 2004. Kuva: Virve Laustela
New Generation -kuvajournalismin nuoret näkijät & Markus Jokela: Jotain on tapahtunut -näyttelyn avajaisista 29.5 2008. Kuva: Virve Laustela
Vuosi 2008 oli kuvajournalismin vuosi. Kaikki vuoden näyttelyt avasivat näkökulmia kuvajournalismin historiaan, nykytilaan ja tulevaisuuden haasteisiin. Vuoden tunnus >1000 viittasi hokemaan kuvasta, joka kertoo ”enemmän kuin tuhat sanaa”, mutta muistuttaa myös kuvien ylenpalttisesta läsnäolosta arkipäivässämme.
Elina Heikka valittiin Suomen valokuvataiteen museon johtajaksi 22.4.2009. Hallituksen jäsen valokuvataiteilija Kari Soinio (Valokuvataiteilijoiden liitto) kuvasi vastavalitun johtajan huoneessaan hallituksen tekemän päätöksen jälkeen. Kuva: Kari Soinio, 2009.
2010-2019: Kansainvälistyminen ja digitalisaatio
2010-luvulla Valokuvataiteen museo siirtyi muun taide- ja museomaailman kanssa digiajalle, kun museon kokoelmahallinta siirtyi digitaaliseksi, museon verkkosivut laajenivat ja museo perusti omat sosiaalisen median kanavat Instagramiin, Facebookin ja Twitteriin. Museon toiminta kansainvälistyi, mistä esimerkkeinä toimivat lukuisat kansainväliset hankkeet kuten valokuvaajien liikkuvuutta edistänyt Transeurope sekä uraauurtava, sosiaalisen median kuvaston keräämiseen keskittynyt pohjoismainen Collecting Social Photo (2017–2020). Museolla aloitettiin myös säännölliset valokuvaajille tarkoitetut portfolionäytöt ja Prosessi-tilaan otettiin käyttöön kansainvälinen avoin näyttelyhaku.
Valokuvataiteen museo kutsuttiin tekemään näyttely osaksi Turun kulttuuripääkaupunkivuotta 2011. Riemukas, kansainvälistä nykyvalokuvataidetta esitellyt Liisa ihmemaassa -näyttely oli yksi kulttuuripääkaupunkivuoden päätapahtumista ja oli esillä Turun Logomossa koko vuoden.
Liisa ihmemaassa -näyttelyn avajaishumua Turun Logomossa. Kuva: Virve Laustela
Erilaisia valokuvataidetta ja -kulttuuria käsitteleviä kirjoja museossa julkaistiin 2010-luvulla useita. Vuonna 2010 julkaistiin Elonkorjaajat taiteilijapiirin kuvista koottu After Sauna Art -teos ja vuonna 2011 kuva-arkistotyön perusteita käsittelevä teos Kuvansa kullakin sekä Liisa ihmemaassa -näyttelyn katalogi. Kuvajournalistin ja dokumenttikuvaajan K-G Roosin valokuvista koottu K-G Roos julkaistiin vuonna 2012 ja suomalaista valokuvataidetta ja taidepuhetta kartoittava Valokuvataiteen ydin vuonna 2014.
2010-luvulla Valokuvataiteen museon henkilökunnan määrä kasvoi kun museon lähes jokaiselle osastolle palkattiin lisää henkilökuntaa ja lisäksi museoon perustettiin kokonaan uusi tiedotuksesta, mediasuhteista, markkinoinnista ja sosiaalisesta mediasta vastaava viestintäosasto.
2020-luku: Yksi museo, kaksi osoitetta
Vuosi 2020 jää Valokuvataiteen museon historiankirjoihin tapahtumarikkaana vuotena, sillä samana vuonna museo muuttui valokuvan valtakunnalliseksi vastuumuseoksi ja avasi uuden K1-näyttelytilan Helsingin keskustaan, Kämp Galleriaan. Uuden näyttelytilan myötä museon vuotuisten näyttelyiden määrä kaksinkertaistui. Yleisö otti uuden näyttelytilan nopeasti omakseen.
Näyttelyvieraita K1:n avajaisnäyttelyssä Douglas Kirkland: Coco & Marilyn. Kuva: Virve Laustela / Suomen valokuvataiteen museo
Tunnelmaa K1-klubilta, jonka pääesiintyjänä nähtiin Iisa. Kuva: Virve Laustela, syksy 2021 / Suomen valokuvataiteen museo
Alkuvuodesta 2023 museon näyttelytoiminta laajentui entisestään, kun Kaapelitehtaan museossa avautui täysin uusi näyttelytila. Tilassa avautui Valokuvataiteen museon ensimmäinen pysyvä näyttely Etsin.
Museonjohtaja Elina Heikka jäi eläkkeelle vuoden 2023 alussa. Uutena museonjohtajana aloittai filosofian tohtori Anna-Kaisa Rastenberger, joka toimi vuosina 2009-2022 Valokuvataiteen museon näyttelyintendenttinä.
Kuvassa Valokuvataiteen museon johtaja Anna-Kaisa Rastenberger. Kuva: Patrik Rastenberger.
