Valokuva- ja videoteosten pohjana on Laakson isoisän isän matka Hampurin eläintarhaan 1928, jossa hän perheineen asui näytillä saamelaisena puolen vuoden ajan. Teokset avaavat pohjatarinan näkökulmia identiteettiin, juurettomuuteen ja paikkasidonnaisuuteen. Taiteilijat kysyvät: voiko saamelainen sirkuksessa olla aito? Mikä on alkuperäisyyttä, kenestä puhumme, kun puhumme toiseudesta?
Tarina lähtee liikkeelle Markku Laakson saamelaisesta isoisän isästä Simoni Laaksosta, joka perheineen ja poroineen lähti Enontekiöltä vuonna 1928 esiintymään Hampuriin eläintarhaan. Kyse oli Carl Hagenbeckin, eurooppalaisen eläinten maahantuojan ja modernin eläintarhakäsitteen luojan nk. ihmisnäyttelyistä. Ihmisnäyttelyt esittelivät eurooppalaisille ”toiseuksia”, alkuperäiskansoja ja heimoja. Laakson perhe asui puolen vuoden ajan Hagenbeckin eläintarhassa, viihdyttäen katsojia leirielämällään: tulistelemalla, laittamalla ruokaa ja hoitamalla poroja.
Campfire in a Zoo -teoskokonaisuutta tehdessään taiteilijapari kävi samassa eläintarhassa ja teki performanssin samalla aukiolla, josta Hagenbeckin ihmissirkus aloitti. Dahlsten ja Laakso matkustivat fiktiivisinä saamelais-nomadihahmoina myös eteläiseen Afrikkaan, jossa kokivat oman toiseutensa ja muukalaisuutensa. He leiriytyivät aavikolle kuin tunturiin, hakien Namibiasta ja Etelä-Afrikasta paikkoja, jotka eniten muistuttivat enontekiöläistä kotimaisemaa.
Suomen valokuvataiteen museo
Projekti-tila
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki
