Emma Sarpaniemi

Honey Crunch

Emma Sarpaniemen soolonäyttelyä hallitsee valokuvaajan katse. 

Se kuljettaa katsojaa näyttelyn läpi irti päästämättä, luoden jännitteitä kameran, valokuvaajan ja yleisön välille. Sarpaniemelle on tärkeää tunnistaa itsensä jokaisesta kuvasta, ja niiden erilaiset hahmot mahdollistavat minän rakentamisen yhä uudestaan ja uudestaan. 

Feministisessä taiteessa omakuva on toiminut symbolina sille, että naiset ovat voineet kuvata itseään ja omaa maailmaansa miehisen katseen ulkopuolella. Sarpaniemen valokuvat ilmentävät feminiinisyyttä ja kehollisuutta leikin ja luovuuden tilana. Suora katse ja kameran itselaukaisin korostavat taiteilijan omaa toimijuutta: Sarpaniemi määrittää, miltä kuvat hänestä näyttävät.

Sarpaniemen työt jatkavat myös kollektiivisen taiteen tekemisen perinnettä, josta useat feministitaitelijat tunnetaan. Solidaarisuus, toisen tukeminen ja ihmissuhteista huolehtiminen työskentelyn sisällä ovat luoneet olosuhteet toimijuudelle, joka muuten olisi ollut mahdotonta. Sarpaniemen kuvat, joissa on mukana hänen läheisiä ystäviään, eivät ole vain omakuvia tai kuvia ystävistä, vaan jotain yhteistä ja jaettua. Kuvaushetkellä taiteilija määrittelee yhdessä ystäviensä kanssa feminiinisyyttä ja olemisen tapoja suhteessa toiseen.  

Toisinaan ystävien kädenjälki ulottuu myös Sarpaniemen yksilökuviin: maalattu talo ja pikkuhousut, sekä puusta veistetyt kehykset ovat Sarpaniemen ystävien tekemiä. Kollektiivisuus ja ystävien välinen suhde ovat läsnä sekä Sarpaniemen valokuvissa että hänen työskentelytavoissaan. 

Honey Crunch on Emma Sarpaniemen ensimmäinen laajempi yksityisnäyttely, joka yhdistää hänen kaksi pitkäkestoista kuvasarjaansa. Sarjoista ensimmäinen, When the Sun goes down We see Lemons (Auringon laskiessa näemme sitruunoita) koostuu taiteilijan omakuvista, joita hän on kuvannut vuodesta 2019 yhdessä ystäviensä kanssa. Toinen sarjoista, Two Ways to Carry a Cauliflower (Kaksi tapaa kantaa kukkakaalia), koostuu yksilökuvista, jotka kutsuvat katsojan kurkistamaan taiteilijan mielikuvitukseen, jossa identiteetti, todellisuus ja fiktio yhdistyvät.

Emma Sarpaniemi (s.1993) on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Töissään Sarpaniemi tutkii naiseuden määritelmiä performatiivisten omakuvien kautta. Omakuva on Sarpaniemelle leikkikenttä, jossa taiteilija pyrkii horjuttamaan perinteisiä käsityksiä naiseudesta ja kääntämällä leikkisyyden voimavaraksi, hän kokee mahdollisuuksia uusiin tapoihin olla.

Sarpaniemi on valmistunut valokuvataiteen kandidaatiksi Haagin Royal Academy of Art (KABK) korkeakoulusta 2019. Sarpaniemen teoksia on ollut esillä gallerioissa, museoissa ja festivaaleilla sekä Suomessa että ulkomailla muun muassa Les Rencontres d’Arles, European Month of Photography festival Luxemburgissa, Suomen valokuvataiteen museossa, Wäinö Aaltosen museossa, Galerie Anita Beckers, ja Miettinen Collection. Taiteilijan teoksia on Suomen valokuvataiteen museon, HAM Helsingin taidemuseon, Turun taidemuseon, Valtion taideteostoimikunnan, Jenny & Antti Wihurin rahaston taidekokoelmassa, Museum Folkwang, Miettinen Collection ja Heinon taidesäätiön kokoelmissa sekä yksityisissä kokoelmissa Suomessa, Saksassa, Hollannissa ja Sveitsissä.

Näyttely on saanut valtionavustusta Museovirastolta.