Tammikuussa 1968 ydinaseita kuljettanut Yhdysvaltojen ilmavoimien pommikone putosi jäälle Grönlannin rannikolla. Etelä-Koreassa joukko tutkijoita pyrkii kloonaamaan mammutin ikiroudassa säilyneen DNA:n avulla. Sveitsissä Illgraben-jokilaaksossa tutkijat tarkkailevat elektronisen hälytysjärjestelmän avulla pienimpiäkin merkkejä maanvyöryistä. Sveitsiläisen Yann Mingardin (s.1973) soolonäyttely punoo yhteen tapahtumia, jotka saattavat äkkiseltään vaikuttaa irrallisilta ja sattumanvaraisesti valituilta.
Kaikki on ilmassa, siksi meitä huimaa (2015–2018) on geologisten ilmiöiden, kuten sedimentaation ja kerrostumisen, inspiroima teoskokonaisuus joka liikkuu vapaasti eri asiayhteyksien, sekä ajan ja paikan välillä, luoden kokonaiskuvaa ihmisen vaikutuksesta ympäristöön.
Mingard kerää todisteita ja teostensa lähdemateriaaleja eri ajoilta, yhdistäen muinaishistoriaa, taidehistoriaa, historiallisia dokumentteja ja nykypäivän kuvastoa. Hän asettaa dokumentaarisen materiaalin rinnalle omia tummanpuhuvia asetelmakuviaan ja miltei abstrakteja maisemakuvia, luoden näin lähes dystooppisia yhteyksiä tapahtumien välille.
Mingard kehottaa meitä miettimään uudelleen rooliamme ja paikkaamme kansalaisina ja kuluttajina maailmassa, joka muuttuu nopeasti niin oman toiminamme kuin meistä riippumattomien muutosten vaikutuksesta.
Kaikki on ilmassa, siksi meitä huimaa pohjautuu neljän vuoden tutkimustyöhön, asiantuntijahaastatteluihin ja eri lähteistä kerättyihin dokumentteihin. Hanke on julkaistu kirjana, jonka kahdeksasta alaluvusta tässä näyttelyssä on mukana kuusi. Tämä on Mingardin ensimmäinen soolonäyttely Pohjoismaissa.
Näyttelyn on kuratoinut Lars Willumeit.
Näyttelyä on tukenut:
