Mothersong on kuin Lemminkäisen äidin surullisen laulun kaiku Vienan Karjalan kylissä, joissa monissa taloissa asuvat enää vanhat naiset, elämää ylläpitävät isoäidit. Samalla äiteihin liittyy de Maarin Karjalassa kokema kotoisuus ja vieraanvaraisuus. Eräs emännistä kertoi isoäitinsä opettaneen, että kodin pitää aina olla avoinna kulkijoille kansallisuudesta riippumatta ja varalla on oltava leipää ja suolaa- ja samovaarissa kuumaa vettä.
Marrigje de Maarin teoksissa tiloilla ja niihin jääneillä asumisen ja käytön jäljillä on keskeinen asema. Hänen aikaisemmat kuvasarjansa kuvaavat sekä asuttuja että hylättyjä tiloja Hollannissa ja Itä-Suomessa. Hänen uusin valokuvaprojektinsa liittyy Kiinaan, jossa hän on työskennellyt vuonna 2005.
Suomessa de Maarin kuvat rinnastuvat esimerkiksi Pekka Turusen tai Esko Männikön värivalokuviin syrjäseutujen ihmisistä ja heidän kodeistaan. Eroja voi kuitenkin pohtia. Syntyvätkö erot siitä, että ollaan eri maassa tai että kuvaaja on paikassa muukalaisena? Entä siitä, että kuvaaja ja useimmat kuvattavat (tai kuvattujen kotien asukkaat) ovat naisia?
Samoja kyliä – Vuokkiniemi, Jyskyjärvi, Uhtua – kiersivät suomalaiset kansanperinteen kerääjät ja valokuvaajat 1900-luvun alussa. Valokuvina seudut tunnetaan jo I.K.Inhan Vienan Karjala -valokuvateoksesta vuodelta 1894.
Suomen valokuvataiteen museo
Projekti-tila
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki
