“Riittää jo. Kun ihmiset yrittävät olla iloisia sosiaalisesta etäisyydestä ja kotona työskentelystä, ja huomauttavat, että William Shakespeare ja Isaac Newton tekivät osan parhaimmista töistään, kun Englanti oli ruton romauttama, vastaus on ilmeinen: Kummallakaan heistä ei ollut lastenhoitovelvollisuuksia.”
- Helen Lewis artikkelissa “The Coronavirus is a disaster for Feminism” The Atlantic -julkaisussa maaliskuussa 2020
Kuva: Clare Gallagher, sarjasta The Second Shift, 2013–2019.
Valokuvataiteilija Clare Gallagherin teoksissa pyykkikasat, tyhjäksi kaavittu eväsrasia ja ruuantähteet muodostavat runollisia asetelmia. Teosten kiehtovuutta lisää niiden kaunis ulkoasu: jokapäiväiset aiheet on kuin verhottu kevyellä, unenomaisella utuharsolla. Siinä ne kuitenkin ovat, nimittäin epämääräiset sotkut ja tekemättömät kotityöt.
Korona-kevät toi monen vanhemman arkeen hallitsematonta kaaosta ja nurkissa kyteviä pyykkikasoja. Tavalliset työpäivät muuttuivat loppumattomattomiksi työnteon, lounaskokkailun ja lastenhoidon maratoneiksi. Olin itse yksi näistä vanhemmista, joiden arki mullistui. Haaveilin lapsen viemisestä päiväkotiin, mutta jotenkin nielin epätavallisen kaaoksen siihen asti, että stressiperäinen vyöruusu alkoi kivuliaasti kukoistaa lanteillani.
Kevään aikana työpöydälläni oli kirja, joka liittyi tulevaan Projekti-tilan näyttelyymme – Gallagherin omakustanne The Second Shift. Gallagherin kirja ja samanniminen teossarja tekevät näkyväksi elämän alueen, joka etenkin nyt pandemian aikana on erittäin ajankohtainen ja poliittinen: usein näkymättömiin jäävän, kodin piirissä tehtävän toisen työvuoron. Koska itse asun Suomessa, sain viedä lapseni päiväkotiin, kun en enää jaksanut. Eri mediat kertoivat, että kaikkialla maailmassa asiat eivät olleet yhtä erinomaisesti. Esimerkiksi Christina Rexrode ja Lauren Weber käsittelivät artikkelissaan, joka julkaistiin The Wall Street Journalissa sekä myöhemmin Helsingin Sanomissa, pandemian myötä kriisiytynyttä lastenhoitotilannetta Yhdysvalloissa. The Atlantic -lehden artikkelissa kirjoitettiin keväällä 2020, miten merkittävästi koronavirus vaikuttaa tasa-arvoon ja feminismiin.
Gallagher valokuvasi The Second Shift -teoskokonaisuutensa vuosia ennen pandemia-aikaa, omien nyt teini-ikäisten lastensa kasvaessa. Gallagherin teossarja syntyi siitä oivalluksesta ja myös pettymyksestä, että tasa-arvo kodin piirissä oli jotakin muuta kuin mihin hän oli tottunut koulussa ja työelämässä. Moni samassa tilanteessa ollut pienten lasten äiti samaistui näihin ajatuksiin. The Second Shift (Toinen vuoro) piirtää näkyväksi kodin piirissä olevan työmaan. Gallagher itse kuvailee teoskokonaisuutta “hiljaa vihaiseksi”.
Kuva: Clare Gallagher, sarjasta The Second Shift, 2013–2019.
Termi second shift pohjautuu sosiologi Arlie Hochschildin samannimiseen kirjaan. Teoksessa The Second Shift: Working Parents and the Revolution at Home (1989) Hochschild osoitti, kuinka naisten “ensimmäinen vuoro” eli heidän kodin ulkopuolella tekemänsä ansiotyö ei vaikuttanut “toiseen vuoroon” eli siihen kuinka kotityöt jakautuivat.
Clare Gallagher kirjoittaa: “Kävin koulua, jossa tytöt ja pojat oppivat yhdessä ja tytöt lähtivät opiskelemaan teknisiä aloja, lääketiedettä ja oikeustiedettä siinä missä pojatkin. Luulimme, että feministinen taistelu oli voitettu 1970-luvulla, joten astuimme maailmaan odottaen tasa-arvoa. Mihin katosivat lupaukset yhdenvertaisuudesta? Tai jaetusta vanhemmuudesta? Jos olimme onnistuneet pitämään kiinni uskosta sukupuolten tasa-arvoon työelämässä, viimeistään vanhemmuus paljasti sen illuusioksi.”
Voisi ajatella, että vuonna 2020 olemme tasa-arvoisia kodin ja perheen piirissä, ainakin Suomessa. Tilastokeskuksen tasa-arvotilastot sekä Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema tasa-arvobarometri (2017) osoittavat kuitenkin, että sukupuolittaisten erojen kaventumisesta huolimatta monet kotityöt ovat edelleen enemmän naisten kuin miesten vastuulla. Kun maailmanlaajuisesti kotityöt ja lastenhoito ovat edelleen enemmän äitien vastuulla, ei ole ihme, että pandemian vaikutukset iskevät juuri heihin ja jopa heidän mahdollisuuksiinsa jatkaa työssäkäyntiä. Toisaalta jotkut tahot arvelevat, että epidemiatilanteen myötä lisääntyvä etätyö voisi lisätä kotitöiden tasa-arvoa.
Clare Gallagherin kuvissa likaiset tupperware-astiat odottavat tiskaamista ja pyykit pesua. Teokset näyttävät kuitenkin myös lapsiperhe-elämän toisen puolen, joka ei ole vain kotitöiden äärellä kärsimistä, vaan parhaimmillaan iloa siksi, että lapsi on olemassa. Gallagherin kuvissa valo, lapsen iho ja pienet viipyilevät hetket vievät minut omiin, samankaltaisiin arkisen onnen hetkiin. Muistini nauhalla olemme korona keväänä lapsen kanssa aamukävelyltä auringon paistaessa taianomaisesti takapihallemme. Olemme siinä kahden, juuri silloin, ennen seuraavaa hetkeä.
Kuva: Clare Gallagher, sarjasta The Second Shift, 2013–2019.
Clare Gallagher (s. 1978) on pohjoisirlantilainen taiteilija ja kahden teini-ikäisen pojan äiti. Hän luennoi ja opettaa Belfast School of Artissa. Clare Gallagher: The Second Shift -näyttely museon Projekti-tilassa Teoskokonaisuudesta on ilmestynyt myös kirja, “The Second Shift”. Näyttely on avoinna sunnuntaihin 22.11.2020 Valokuvataiteen museon Projekti-tilassa. Lisää näyttelystä: The Second Shift
Teksti: Reetta Haarajoki, näyttelyamanuenssi
Lähteet ja lisälukemista:
The Coronavirus Is a Disaster for Feminism, The Atlantic, 19.3.2020
Koronavirus lisää naisten ja tyttöjen hätää – Kriisit kärjistävät sukupuolten välistä epätasa-arvoa, maailma.net 23.5.2020
