Tässä näyttelyssä Raakel Kuukka jatkaa uusin teoksin samojen peruskysymysten äärellä. Siirtolaistaustaan ja kotiin liittyvät esineet, kotipiha ja läheisen kuoleman käsittely ovat tuttuja aiheita jo aikaisemmista Kuukan näyttelyistä ja "Äidin kirja" julkaisusta. Raakel Kuukka haluaa tavoittaa ihmisen ytimen, sen jonka tunnistaa keskeiseksi itsessä. Eikä se ole vain tuttua ja turvallista vaan ajoittain myös ahdistavaa ja tuskallista.
Raakel Kuukka kertoo kuinka nämä teemat olivat läsnä jo ensimmäisissä kuvissa: "Ensimmäiset kuvat otin kummitätini antamalla kameralla. Olin kymmenenvuotias. Aiheet olivat samoja kuin myöhemminkin -lukeva isä, leipova äiti, tuolilla jäykähkösti istuva kummitäti Hilja Reijonen. Voin kiittää häntä monesta: polkupyörästä kuusivuotiaana, vauvanukesta kolmevuotiaana ja myöskin kamerasta!"
Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään menneisyyden muistoista, kuten Raakel Kuukka itse huomauttaa vaan nykyhetkestä: "Olen ensimmäisen polven kaupunkilainen. Sielunmaisemani on maaseutu. Keskeinen kuvasto syntyy kotipihalla Muhniemellä, Anjalankoskella. Kysymys ei mielestäni ole pelkästään muistoista. Muisti ja se mikä olen ja mistä tulen ovat tässä hetkessä. Ihminen on muistinsa muodostama kokonaisuus", hän toteaa.
Näyttely ei muodosta yhtenäistä kertomusta tai teemaa. Kysymys on enemmän elämän ja muistin palasista ja niiden sattumanvaraisesta yhteensaattamisesta. Taiteilija omistaa näyttelyn isänsä muistolle ja lainausmerkeissä näyttely kantaa nimeä ISÄN JÄLJESSÄ.
Vanhoista vaatteista leikatut matonkuteet pihapuiden oksistoissa ovat outoja veistoksia, jotka houkuttelevat Raakel Kuukan yhteydessä tulkintoihin ihmismielen ja muistin verkostoista. Raakel kertoo niiden syntyhistoriasta "Nämä kummitusmaiset teokset ovat syntyneet Metsärannan kesäleirin lasten Elinan, Tiian, Annan, Epun, Ellan, Maijan, Viivin, Rebekan, Oton, Mikan, Janin, Johannan ja Jennin tekeminä. Kiitokset heille! Ullakolla kauan pölyttyneet matonkuteet saivat kyytiä ja uuden käyttötarkoituksen."
Raakel Kuukka on toiminut valokuvataiteilijana 1980-luvun alusta lähtien. Hän valmistui valokuvaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1988 ja hänellä on ollut useita näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.
Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Opetusministeriö.
Suomen valokuvataiteen museo
1. kerros
Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki
