Stefan Bremer on keskeinen nimi suomalaisessa valokuvataiteessa. Hän aloitti valokuvaajan uransa jo 1970-luvulla ja on pitänyt useita näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla. Bremer on myös toiminut opettaja-alan johtavissa oppilaitoksissa Suomessa ja Pohjoismaissa.
Stefan Bremerin näyttelyn nimi "Raivo ja haltioituminen" kertoo sekä taiteilijan tavasta työskennellä että hänen tuotannostaan. Kuvatessaan Stefan Bremer asettaa itsensä likoon vilpittömästi ja kokonaisesti. Hänen tuotantonsa on äärimmäisen tunnelatautunutta: yhtäaikaa herkkää ja voimakasta, empaattista ja raivokasta.
Stefan Bremerin tuotannosta löytyy esimerkkejä niin kuvajournalismista, dokumenttarismista kuin selkeästi taiteellisiin päämääriin pyrkivästä valokuvastakin, jälkimmäisen saadessa kuitenkin keskeisen roolin hänen tuotannossaan.
1980-luvun alussa Stefan Bremeristä tuli alakulttuurien, nuorison ja rock-maailman kuvaaja. Bremer löysi ajan hengen ja ytimen. Hän kulki kaduilla ja konserteissa ja kuvasi kohteitaan rohkeasti läheltä. Näin syntyivät legendaariset kuvasarjat "Helsinki by Night" 1983, "Yön hahmot" 1984–86 ja "Valokuva on Rock" 1982.
Stefan Bremer on useaan otteeseen ottanut kantaa suomalaisen politiikan moraaliin. "No Comments" -näyttely vuodelta 1990 kuvaa ajan vaikenevaa poliittista ilmapiiriä.
Näyttely ei herättänyt mediassa tekijän toivomaa keskustelua. Sen sijaan Koiviston virallisesta muotokuvasta muokattu triptyykki, jossa suuret kädet peittävät presidentin silmät, kädet ja suun, nostatti kysymyksiä tekijänoikeudesta.
"Still no comments" -kampanja jatkoi samaa teemaa. Bremer kuvasi politiikkoja, jotka hänen mielestään edustivat Suomen rappiotilaa. Mainostorneihin kiinnitettyihin kuviin liittyi teksti "Tulos puhuu puolestani" sekä jokaiselle politiikolle sorvattu oma lisämääre. Teos oli ensimmäisen kerran esillä Taidehallissa valokuvatriennaalin yhteydessä vuonna 1992.
Kepeämmin ja viitteellisemmin poliittisia teemoja sivuaa mm. kuvasarja virolaisista porkkanoista. Erikoisen muotoiset porkkanat kommentoivat silloista keskustelua EU-direktiiveistä ja olivat samalla puheenvuoro yksilöllisyyden puolesta.
Stefan Bremerin 1990-luvun tuotannosta keskeisiksi nousevat suomalaista miestä ja naista tutkivat kuvasarjat "Man" 1994–96 ja "Woman" 1995–99. Niissä Bremer rakentaa kohteistaan karismaattisia ja voimakkaita yksilöitä. Myyttisyys, alkuvoima ja alitajunta kuvaavat näitä teoksia. Ne ovat eksistentiaalisia sukelluksia ihmismieleen. Valon ja varjon voimakkaat kontrastit korostavat mallien ääriviivoja ja kuvista tulee kolmiulotteisia ja veistosmaisia. Näiden töiden esikuviksi tekijä on maininnut mm. Man Rayn ja Bill Brandtin.
Edellä mainittujen teemojen ja teosten lisäksi "Raivo ja haltioituminen"-näyttely esittelee myös tuntemattomammaksi jääneitä teoksia, kuten esim. varhaisia ja nykyisiä matka- ja maisemakuvia.
Näyttelyn kanssa samanaikaisesti ilmestyy Mustan taiteen ja Suomen valokuvataiteen museon julkaisu Stefan Bremer "Raivo ja haltioituminen".
Näyttely on osa photo.doc -tapahtumaa.
Suomen valokuvataiteen museo
1. kerros
Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki
