Mohamed Bourouissan (s.1978) teokset Kehätie-sarjasta vaikuttavat dokumenteilta Ranskan suurkaupunkien lähiönuorten elämästä, mutta kuvaushetkeä on edeltänyt huolellinen kuvan rakenteen suunnittelu. Tilanteet, valaistus, ihmiset, katseet, eleet – kaikki on tarkkaan mietitty. Kuvanottohetkellä Bourouissa kertoo kuitenkin toivovansa, että jotakin odottamatonta tapahtuisi. Jotakin, joka rikkoisi lavastetun rakenteen, mutta kuitenkin ylläpitäisi ajatusta ratkaisevan hetken vangitsemisesta.
Mohamed Bourouissa palkittiin vuonna 2007 Voies Off -palkinnolla Arlesin valokuvafestivaaleilla.
Sini Pelkin (s.1979) videoteokset on koostettu tuhansista still-valokuvista. Teoksissaan Pelkki on asettanut ihmisen maisemaan. Pelkki kertoo, että yleensä kuvauspaikat tulevat hänen eteensä, hän ei varsinaisesti etsi niitä. Romanttinen pohjoinen talvimaisema, ihmisen vahvasti muokkaama puisto ja vulkaaninen merenranta muotoutuvat Statue – Concealment – Ceremony -sarjan ympäristöiksi. Paikat muuttuvat Pelkin teoksissa tavallaan kuvitteellisiksi, näynomaisiksi. Hän ei lavasta tiloja, olemassa oleva on Pelkin mielestä jo itsessään niin kiinnostavaa. Sini Pelkki toteaa, että varsinaisessa kuvaustilanteessa on kyse oikeasta hetkestä, dokumentaarisen ja lavastetun liitosta.
Yhdysvaltalaisen Carrie Schneiderin (s.1979) Pidä itsesi -näyttely koostuu videoista ja sarjallisista valokuvateoksista, joista suurin osa nähdään nyt ensi kertaa Suomessa. Schneider on asettanut itsensä kameran eteen psykologisesti latautuneissa valokuvissa ja videoinstallaatioissa. Uusimmissa teoksissaan Schneider pohtii suhdettaan ympäristöön ja eritoten suomalaiseen luontoon, joka kiinnostaa häntä myös oman isoäidin juurien kautta. Outo ja epätodellinen tunnelma on läsnä Schneiderin lavastetuissa teoksissa.
Sauli Sirviön (s.1980) päiväkirjamainen teossarja Pako on syntynyt kahdeksan vuoden kuluessa 2000–2008. Sirviö kertoo: ”Pako-sarja syntyi, kun aloin kuvata 90-luvun lopussa pokkarikamerallani ympärilläni tapahtuvia tilanteita. Asuin pienessä turkulaisessa lähiössä ja tila oli käymässä ahtaaksi sekä liian moni ystävistäni oli päättänyt siirtyä normaaliin elämään eli perustaa perheen jne. Ne jotka eivät halunneet sitä, alkoivat tutustua kaikkeen muuhun epämiellyttävään kuten esimerkiksi huumeisiin. Olin tilanteessa, jossa ainoa mahdollisuus oli pako. En tuntenut kuuluvani mihinkään. Aloin hengata graffitimaalareiden kanssa ja sitä kautta myös liikuin enemmän mitä ihmeellisimmissä paikoissa löytäen itseni milloin mistäkin. Koko matka on ollut minulle suurta pakoa ja jatkuvaa muutostilaa.”
Tilan jännitteet -näyttelyn on kuratoinut Aura Seikkula.
Mohamed Bouroussan näyttely on toteutettu yhteistyössä Galerie Les filles Calvairen kanssa (Pariisi/ Bryssel) ja Le Château d'Eau (Toulouse).
Carrie Schneiderin näyttely on toteutettu yhteistyössä Monique Meloche Galleryn kanssa (Chicago).
Suomen valokuvataiteen museo
1. kerros
Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki
