Dramatiikkaa, visuaalisuutta ja surrealistista huumoria sisältävät kuvasarjat muodostavat keskeisen osan Harri Larjoston taiteellisesta tuotannosta parin vuosikymmenen ajalta. Larjoston innoittajana on ollut ennen kaikkea arkielämän ja aatteiden taipumus kääntyä yltiöpäiseksi surrealismiksi. Taiteen puolelta vaikutteista on tullut elokuvan ja kirjallisuuden lisäksi performanssitaiteesta.
Teoksen johdannon on kirjoittanut elokuvatutkija, professori Erkki Huhtamo. Hänen mukaansa Harri Larjoston sekvenssit vapauttavat kulttuurisen muistin varastoista peräisin olevia fantasioita. "Mitkään yhdistelmät eivät ole sattumanvaraisia, mutta samalla ne ovat tahallisen avoimia. Näiden teosten voima perustuu paljolti siihen, että ne ovat juuri sitä mitä ne ovat - valokuvia, pysäytettyjä kuvia." Huhtamo toteaa Larjoston ottavan uudelleen käyttöön tableaux vivantsin – elävien taulujen – unohdetun taiteen.
"Varhaisin valokuvaus oli ajan pysäyttämisen ja eristämisen taidetta, joka muunsi yksittäisen hetken monumentiksi. Varsin pian valokuvalliset taikalyhtydiat ja suurina painoksina levitetyt stereokorttien sarjat ryhtyivät kuitenkin kertomaan tarinoita. Toisiaan seuraavat hetket lavastettiin studiossa yksi kerrallaan." Näissä elävissä tauluissa poseerasivat rooliasuihin puetut ihmiset. Taiteen historiassa elävät taulut muodostuivat tärkeäksi vaikutteeksi surrealismille. Myös Harri Larjoston taiteen ilmeisimmäksi viitekohdaksi Huhtamo nimeää surrealismin:
"Minulle viimeksi käsiteltyyn juonteeseen kuuluvat työt merkitsevät Larjoston tähänastisten taiteellisten pyrkimysten yhteenvetoa. Niistä muodostuu hänen oma theatrum mundinsa, virtuaalinen maailmanteatteri, jonka lavalla esitetään niitä pyrkimyksiä, intohimoja, haluja ja pelkoja, jotka tukevat ja rikastavat elämäämme, mutta toisinaan myös tartuttavat siihen viruksia ja levittävät tuhoa. Larjoston teatteri on absurdi ja riemukas, eikä se koskaan jätä yllättämättä. Nihilismiä ei kuitenkaan ole mukana; kyse on skeptisen humanistin aikaansaannoksesta. Tämä ei ole menettänyt sen paremmin rakkauttaan elämää kohtaan kuin naurunlahjojaan. Huumoria käytetään kulttuuristen konventioiden särkemiseen; näihin konventioihin kuuluu myös 'hyvä maku'. Mutta vaikka Larjoston teosten pinta saattaakin olla kevyesti ilakoiva, tummempien sävyjen voi aistia nousevan niiden syvyyksistä. Henkilöhahmojen heittämien varjojen keskeinen osuus on kaikkea muuta kuin sattumavarainen. Paratiisissa on jotain vialla, olipa sen osoite sitten Eeden tai supermarketti 'lähellä sinua'."
Suomen valokuvataiteen museo
Projekti-tila
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki