Olen digitoinut viimeiset kaksi kuukautta aikansa johtavan mainosvalokuvaamo Pietisen tuhoutumisvaarassa olevaa negatiiviarkistoa. Pietisen kokoelman negatiivit ovat vuosilta 1946-1977, ja nyt digitoitu osio sisältää kuvia pääasiassa 50-luvun loppupuolelta. Kyse on pelastusdigitoinnista, sillä osa negatiiveista on alkanut etikoitua vuosikymmenten saatossa ja digitointihankkeessa negatiivien konservointi on keskiössä.
Useiden kuvien kohdalla etikoituminen ilmenee vasta pistävänä hajuna, mutta joihinkin kuviin on alkanut ilmentyä jo eriasteisia vaurio-muodostelmia kuten kuplia, ryppyjä ja kanavaverkostoja. Vauriot tuovat kuviin oman lisä-sisältönsä ja jo pienikin vaurioituminen alkaa härnätä kuvan alkuperäistä sisältöä. Kuva-aiheen kadotessa vaurio ottaa vallan ja alkaa kertoa omaa tarinaansa.
Kuvassa iloinen Markku Pietinen Otso Pietisen kuvaamana vuonna 1956. Kuva-alalle kauttaaltaan levinneet vauriot alkavat jo häivyttää kuva-aihetta. Nuori Markku Pietinen on jäämässä vangiksi seittimäisen muodostelman taakse.
Yksityiskohta pahasti vaurioituneen kuvan pinnasta. Jännittävän muotoiset verkottuneet vauriot muistuttavat etäisesti oksia tai selkärankoja, kun taas pistemäiset vauriot tuovat mieleen esimerkiksi luodinreiät tai alkueliöt.
Yksityiskohta Otso Pietisen Salon Forsmanille ottamasta kuvasta vuodelta 1958. Laikukas vaurioituminen tuntuu kiinnittävän katseen kuvan pintaan ja kuvan tilailluusio alkaa häiriintyä. Kuvan naishenkilö uhkaa hävitä tähtisateen taakse.
Onneksemme lähes kaikista kuva-aiheista on löytynyt negatiiveja, joissa etikoitumisen aiheuttamaa näkyvää vaurioitumista ei ole päässyt vielä syntymään. Vielä ei siis ole liian myöhäistä pelastaa kuvia vaurioiden maailmasta.
Teksti: Emilia Erfving, valokuvaaja
