”Aluksi ajattelin, että on erikoista puhua näistä kuvista, koska me emme ole enää yhdessä. Mutta se oli ihana projekti! Ja nyt me ollaan pariskuntana osana jotain muuta – me ollaan ikuistettuna museon kokoelmissa. Siellä on potretteja meistä!”
Haluan nostaa esiin erään nuoren valokuvaajan, Emma Sarpaniemen (s. 1993). Suomen valokuvataiteen museo hankki kokoelmiinsa kolme teosta Sarpaniemen kuvaamasta sarjasta Self-portrait of a Couple vuonna 2018. Museo ostaa vuosittain kokoelmiinsa uransa alkupuolella olevien valokuvaajien teoksia Tradeka-säätiön ja Osuuskunta Tradekan tuella.
Kun minä jo teini-ikäisenä vannoin, että en koskaan tulisi pukeutumaan puolisoni kanssa samanlaisiin vaatteisiin, varsinkaan tuulipukuun, tekee Sarpaniemi sen kiinnostavasti ja vilpittömästi. Valokuvaaja kertoo Self-portrait of a Couple -teosten taustasta.
Teossarja on kuvattu Hollannissa ja Suomessa vuonna 2017, Sarpaniemen opiskellessa valokuvausta Haagin Royal Academy of Artsissa. ”Se oli aikaa, jolloin tutkin paljon identiteettiäni. Omakuvallisuus kiinnosti, mutta en ihan tiennyt mistä syystä. Nyt jälkikäteen huomaan, että kyseinen sarja oli käännekohta työskentelyssäni ja omakuvasta tuli pääjuttu näiden kuvien myötä”, Sarpaniemi pohtii. ”Se projekti oli siemen, josta on tullut taimi.”
KUVA: Emma Sarpaniemi, sarjasta Self-portrait of a Couple. Suomen valokuvataiteen museo.
Hollannissa asuessaan Sarpaniemi seurusteli. ”Me näytettiin alun alkaenkin todella samanlaisilta poikaystävän kanssa. Jossain vaiheessa värjäsimme hiuksemme ja kulmakarvat yhtä aikaa ja aloimme muistuttaa vielä enemmän toisiamme! Meidän pukeutuminenkin oli yhtenäistä”, hän kertoo. Puolison kanssa kuvissa poseeraaminen tuntui luontevalta jatkolta omakuvallisuuden etsintään. Teokset kuvattiin kotona ja kodin lähiympäristössä. Kuvaaminen oli Sarpaniemelle arkipäiväisen identiteetin tutkimista oman puolison kautta. Hänelle oli tärkeää, että kuvat tuntuivat aidoilta, kuvaustilanteiden lavastamisesta huolimatta. Teossarjassa voidaan nähdä huumoria, mutta se ei ollut Sarpaniemen mukaan kuvien itsetarkoitus. Hänestä onkin mielenkiintoista kuulla mitä eri tasoja ihmiset voivat kuvista löytää ja kuinka eri tavalla niitä voidaan tulkita.
KUVA: Emma Sarpaniemi, sarjasta Self-portrait of a Couple. Suomen valokuvataiteen museo.
Viime aikoina Sarpaniemi on työstänyt uutta teossarjaa When the Sun goes down We see Lemons, jossa nousee vahvasti esiin kuvaajan ja kuvattavan intiimi vuorovaikutus. Kuvissa ei ole hänen itsensä lisäksi enää puoliso, vaan ystäviä. Vakava ote on muuttunut kokeilevammaksi, staattiset asennot leikillisemmiksi.
”Nykyään käsittelen laajemmin ja syvällisemmin identiteettiin nivoutuvia teemoja. Tutkin yhä itseni määrittelyä, naiseutta, naisen roolia ja erityisesti naisen roolia omakuvassa”, Sarpaniemi sanoo. ”On myös todella kiinnostavaa miettiä omaa roolia kuvaajana, kun ollaan kuvattavan kanssa samalla puolella kameraa.” Hänestä on kiinnostavaa nähdä minkälaisen kuvan he voivat ystävänsä kanssa saada aikaan. ”Haluan, että ihmiset voivat tunnistaa itsensä niistä kuvista.
"Se on tärkeää – he saavat itse määritellä itsensä.”
Uudessa teossarjassa omakuvallisuuden teema laajentuu uudelle tasolle: kuvat Sarpaniemestä ja hänen ystävistään ovat henkilökuvia sekä kummankin omakuvia. ”Toisen henkilön läsnäolo tuo tukea ja silloin kyse ei ole vain itsestä vaan siitä millaisena haluamme yhdessä esittää itsemme.”
Self-portrait of a Couple - ja When the Sun goes down We see Lemons -projekteja yhdistää sama aihealue: identiteetin tutkiminen ja määrittely konstruktiivisesti ja vuorovaikutteisesti, niiden asettuessa jonnekin humanistisen valokuvauksen ja Instagram-ilmiöiden varsin monimuotoiseen välimaastoon.
emmasarpaniemi.com
www.instagram.com/emmasarpaniemi/
Teksti: Lotta Anttila
Suomen valokuvataiteen museon korkeakouluharjoittelija, 2020
