Hannu Väisäsen kuvasarja kertoo helsinkiläisen aikuisopiskelijan arjesta. Kuvasarjan kuvatekstit vetoavat minuun. Aluksi kuvasta tekee oman tulkinnan, mutta lukemalla kuvatekstit valokuvat saavat uusia merkityksiä. Kuvasarjassa on jotain humoristista, jopa itseironiaa. Vaikuttaa siltä, että Hannulla on kyky nauraa itselleen.
Kuvissa toistuvat sosiaalisesta mediasta tutut teemat. Myös sommitelmat ja kuvakulmat ovat tuttuja. Osa kuvista on snapshot-tyylisiä otoksia. Toinen käsi pitelee pystylihistä ja toinen ottaa kuvaa. Ruokakuvissa huomio kiinnittyy teksteihin, joissa hauskasti kuvaillaan milloin mikropitsan ja milloin pestopastan energiapitoisuuksia tai hiilihydraattien määrää. Kuvat sukeltavat henkilökohtaisella tasolla syvemmälle kuin suurin osa sosiaaliseen mediaan ladatuista kuvista. Arki näyttäytyy sellaisena kuin se on, eikä sitä pyritä kaunistelemaan.
Hannu Väisänen, Syö, opiskele, tanssi, 2016 Helsinki. Suomen valokuvataiteen museo, D2017:74/152.
Välipala kotona kello 19.00. Pestoa, pastaa ja raejuustoa. Se on hyvää, halpaa ja ravintorikasta. Pannunalunen on tehty ala-asteella puutyötunnilla. Astiasto on kerääntynyt hiljalleen elämän aikana: termari isältä, lautaset entiseltä kämppäkaverilta, tuopit lähiseudun baareista, mukit kirpputoreilta ja ruotsinlaivojen bingoristeilyiltä.
Kuvassa Talvea varten pakastimeen on sullottu pieni pala metsää ja peltoa. Lokeron sisällöstä tulee kotoisa olo. Pakastimessa on iso kerros jäätä. Sitä ei ole taidettu sulattaa vähään aikaan. Näky on jollain tavalla hyvin suomalainen. Moni pystyy samaistumaan kuvan kotoisaan tunnelmaan.
Hannu Väisänen, Talvea varten, 2016 Helsinki. Suomen valokuvataiteen museo, D2017:74/147.
Pakastimen sisältö: metsää ja peltoa. Marjat edesmenneiden isovanhempien maatilalta. Vain vähän pieniä mustikoita metsässä. Mustaherukoista ei pulaa. Sienipurkissa silputtua kanttarellia. Ruisleipä Kurvin Lidlistä.
Arjessa toistuvat rutiinit on kuvattu sympaattisesti. Kerronnallisuutta kuvastaa chilipistokkaan istutus, joka muutaman kuukauden päästä komeilee ikkunalaudalla hyvin kasvaneena. Omasta elämästä on valittu paloja, joita haluaa jakaa muille. Onnea ovat pienet hetket arjessa.
Hannu Väisänen, Hyvä kasvaa hitaasti, 2016 Helsinki. Suomen valokuvataiteen museo, D2017:74/137.
Naga Morich -chililajikkeen pistokkaan istutus. Pistokas on kasvattanut juuria nyt kaksi kuukautta. Ämpäri on dyykattu Haapaniemen virastotalon roskalavalta kun rakennus tyhjennettiin ennen purkutöiden aloittamista. Chilin pistokas on saatu Facebookin Kallio kierrättää-ryhmän kirpputorilta vaihdettuna toiseen dyykattuun ämpäriin. 5 litran tilavuus pitäisi riittää näin alkuun.
Hannu Väisänen, Heräämispäivä, 2016 Helsinki. Suomen valokuvataiteen museo, D2017:74/142.
30-vuotissyntymäpäivälahjaksi annan itselleni luvan nukkua pitkään ja mukavasti. Edelliset viisi päivää tuli vietettyä kavereiden kanssa Venäjällä Pietarissa. Heräämisen hetki tarvitsee lisää tutkimusta: se on toistuvaa ja parhaimmillaan suuri nautinto. Televisio ja tietokone on ostettu kavereilta. Patjat, lakanat ja suurin osa kirjoista saatu ilmaiseksi.
Hannu Väisänen, Optimistin aamiainen, 2016, Helsinki. Suomen valokuvataiteen museo, D2017:74/165.
Lokakuun ensimmäinen päivä, lauantai. Naga Morich -chilikasvi on kasvanut jo neljä ja puoli kuukautta ikkunalaudalla. Odotukset alkavat olla korkealla.
Hannu Väisäsen kuvasarja pohjautuu Valokuvataiteilijoiden liiton vuonna 2016 toteuttamaan Arjen kuvat -työpajaan, joka oli osa Itä-Suomen yliopiston hallinnoimaa Kaksi Suomea – kasvaako eriarvoisuus? -tutkimushanketta. Työpajassa syntyneet 400 valokuvaa on lahjoitettu Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin. Työpajan aikana syntyneet kuvasarjat kymmeneltä kuvaajalta olivat esillä Suomen valokuvataiteen museossa Tuntuuko tutulta? – Valokuvia suomalaisesta arjesta -näyttelyssä 2018.
Teksti: Sointu Pere, Valokuvataiteen museon korkeakouluharjoittelija, huhtikuu 2018
