Kuvanveistäjän muotokuvassa kädet puhuvat. Ne ovat taiteilijan työväline, eivätkä malta levätä rauhallisina kuvassakaan. Laila Pullista esittävä teos on Kuvasiskojen, Margit Ekmanin (1919–2011) ja Eila Marjalan (1919–1983), tunnistettavaa käsialaa. He olivat itsekin taiteilijoita: muotokuvauksen legendaarisia uudistajia 1960–1970 -luvuilla.
Kuvasiskojen työ nosti valokuvan arvostusta taiteenlajissa, jota maalaustaide ja kuvanveisto olivat perinteisesti hallinneet. Tekniikka ja väline olivat kuitenkin sivuseikkoja. Muotokuvataiteen perinteiset hyveet: ilmeikkyys ja luonteikkuus, eli karaktääri, olivat Kuvasiskojenkin tavoitteena. Keinot niiden saavuttamiseen olivat pohjimmiltaan taiteen historiasta ammennettuja, kuten käden eleiden kertovuus tai värien avulla luotu tunnelma.
Eila ja Margit, eli Maggi, olivat työtovereita ja elämänkumppaneita. Kuvasiskojen taide syntyi tiiviillä yhteistyöllä: Maggi johti tilannetta, keskusteli mallin kanssa, viritti tunnelmaa ja vastasi valoista. Eila tarkkaili tapahtumia kameran takaa, rajasi ja sommitteli. Kuvaamo aloitti toimintansa Lahdessa vuonna 1946 ja muutti Helsinkiin 1951.
Kuvasiskojen Mikonkadulla sijainneessa studiossa nähtiin julkisuuden henkilöitä aina tasavallan presidenttiä myöten. Väinö Linnakin saapui kuvattavaksi kutsuttuna. Maggi oli ennakolta esittänyt kirjailijalle toivomuksen villatakista, sillä hän oli aikaisemmin televisiossa nähnyt tämän yllä punaisen neuleen. Samanlainen haluttiin myös kuvaan. Valinta oli onnistunut. Punainen vaate huokuu kuvaan lämpöä ja pehmeyttä. Tarkempi silmäily paljastaa nukkaisuuden ja valkoista paidankaulusta vasten erottuu neuleen rispaantunut reuna. Työläistaustainen torpparieepoksen luoja ei koreile vaatteilla.
Kuvasiskot: Väinö Linna, 1976. Kromogeeninen värivedos, pohjustettu kankaalle. Suomen valokuvataiteen museo.
Oheinen Väinö Linnan muotokuva oli esillä useissa Kuvasiskojen näyttelyissä kolmen vuosikymmenen aikana, mutta toinen samassa kuvaustilanteessa syntynyt teos on paljon tunnetumpi. Siinä kirjailija on kuvattu ¾ profiilissa. Kuva esiintyi tyyliteltynä ja peilikuvaksi käännettynä versiona Erik Bruunin suunnittelemassa 20 markan setelissä, joka oli käytössä vuosina 1993–1997. Vuonna 1994 Kuvasiskot sai Suomen Pankilta huomattavat tekijänoikeuskorvaukset. Kuva oltiin tultu kopioineeksi seteliin ilman tekijöiden lupaa.
Eila Marjalan kuoltua 1983 Margit Ekman jatkoi vielä vuoteen 1995 asti Studio Kuvasiskojen työtä. Hän saavutti 92 vuoden iän ja kuoli elokuun 19. päivänä vuonna 2011. Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa on valikoima Kuvasiskojen keskeisiä teoksia. Lisäksi museon arkistoon on tallennettu kirjeitä, valokuvia ja muita dokumentteja, jotka valottavat legendaarisen kuvaamon ja sen räiskyvien omistajien työtä ja elämää.
Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi, 2011
Lähteet: Ekman, Margit: Kuvasiskot. Toimittanut Mirja-Riitta Siivonen. Otava, Helsinki 1996; sekä Suomen valokuvataiteen museon valokuvaajatietokanta.
