Valokuvataiteen museon uusi kokoelma-aarre on daguerreotyyppi, jossa poseeraa taistelussa kasvoihin haavoittunut luutnantti Schatelowicz. Luutnantti on saanut kasvoilleen vienon punan, mutta takin kaulukset, epoletti olkapäällä ja rinnan yli kulkeva kultavitja on väritetty voimakkaasti.
Muotokuvassa on luutnantti Karl Magnus Werner Schatelowicz (1826–1905). Hän taisteli Krimin sodassa vuosina 1853–1856, jossa haavoittui kasvoihin. Tarkkaa kuvanottohetkeä ei tiedetä, mutta katsomalla tarkasti miehen kasvojen varjoalueelle voi havaita oudon kulmikkaan reunan. Kuvaajan on kenties ollut mahdollista piilottaa kasvojen vauriot varjoihin, jolloin voidaan olettaa, että kuva on otettu sodan aikana tai sen jälkeen. Schatelowiczille myönnettiin Order of St. George 4th Class -arvomerkki ansioistaan sodassa. Muotokuvan kehyskotelon taustapuolelle on kirjattu tietoja luutnantti Schatelowiczin elämästä. Hänen oletetaan olleen suomalainen tai ainakin vaikuttaneen Suomessa.
Muotokuva on kuvatyypiltään daguerreotyyppi. Daguerreotyypit ovat varhaisimpia säilyneitä valokuvia. Daguerreotypia-valokuvausmenetelmä julkistettiin Ranskan tiedeakatemiassa vuonna 1839 ja se on nimetty keksijänsä Louis Jacques Mandé Daguerren mukaan. Kuva muodostetaan hopeoidulle kuparilevylle, jota säilytetään suojalasin alla yleensä rasiassa tai kehyskotelossa. Jokainen daguerreotyyppi on uniikkikappale.
Daguerreotyypit ovat mustavalkoisia kuvia. Alusta lähtien kuviin kaivattiin värejä, mutta värikuvaamiselle ei vielä ollut edellytyksiä. Daguerreotyyppeihin saatiin värejä lisäämällä pinnalle pigmenttejä ja sideainetta, kiinnittäminen tehtiin henkäisemällä kuvan pinnalle. Daguerreotyypin koko kuva-ala voi olla väritetty, mutta tavallisimmin väriä lisättiin vain joihinkin yksityiskohtiin, joita erityisesti haluttiin korostaa. Väriä käytettiin myös esteettisistä syistä, poskiin saatettiin lisätä punaa ja iholle väriä. Schatelowiczin muotokuvassa kasvot on väritetty hienovaraisesti. Mutta takin kaulukset, epoletti olkapäällä ja kultainen vitja, joka kulkee rinnan poikki, on saanut vahvan värikerroksen, joka peittää alleen yksityiskohdat.
Kuva-alueen reunoilla, kuvalevyssä, on voimakas sateenkaarensävyjä toistava reunus, joka johtuu hapettumisesta ja kuvahopeassa tapahtuneista muutoksista. Ilmiö on daguerreotyypeille tavanomainen. Daguerreotyypit ovat herkkiä vaurioitumaan, eivätkä ne säily ilman suojausta. Kuvalevy hapettuu ollessaan ilman kanssa tekemisissä, eikä se kestä minkäänlaista pintakosketusta. Sen vuoksi kuvalevyjä säilytetään suojattuna lasin alla, ja suojaustapa sekä materiaalit ovat ollennainen osa kokonaisuutta. Schatelowiczin muotokuvan suojaukseen on valittu näyttäviä elementtejä: Ikkuna-aukon reunat on pyöristetty ja värjätty kimaltavan kullanväriseksi, ikkuna-aukkopaperi on marmoroitu. Suojalasin päälle on lisätty kuvioitu koristelista.
Tietoa valokuvaajasta ei ole. Kokonaisuuden toteutustapa, taidokas käsinväritys ja huolellinen suojaus viittaavat kuitenkin siihen, että muotokuva on otettu ammattilaisstudiossa, mahdollisesti Venäjällä, kuten useat muutkin suomalaiset daguerreotyyppimuotokuvat.
Teksti: Laura Sallas, konservaattori
Lähteet:
Geni. Karl Werner Magnus Larsson Schatelowitz. https://www.geni.com/people/Karl-Werner-Magnus-Schatelowitz/60000000001… (5.10.2018.)
Koskivirta, Riitta Daguerrotypia, Valokuvauksen vuosikirja 1992. Suomen valokuvataiteen museon säätiö, 1992.
