10.5.1945 Helsingin Rautatientorilla vietettiin yhteistoimintapuolueen organisoimaa rauhanjuhlaa. Mitähän osallistujien mielissä mahtoikaan liikkua?
Viimeaikojen kansainväliset poliittiset tapahtumat, erityisesti Egyptin tilanne, ovat nostaneet mielissä toivoa. Olisiko rauhanomainen yhteiskunnallinen muutos mahdollinen? Varovaisin mielin selaan aamun nettiuutisia ja katselen epäuskoisena kaduille levittäytyviä ihmisjoukkoja.
Lapsia isien harteilla, eri-ikäisten naisten huutosakkeja, pikkupoikia bandarolleineen ja ennen kaikkea miehiä, miehiä, intoa täynnä. Päivän mediakuvasto mielessäni kokosin kuvamateriaalia museomme sivustoille. Työn alla ollut Uuden Suomen tapaus -näyttely yllätti. Sen yli 2,5 miljoonan negatiivin kokoelmasta nousi silmiini otos, jossa myös ihmiset ovat täyttäneet kadun ääriään myöten.
Kuvateksti kertoo, että kuvassa vietetään helatorstaina 10.5.1945 Helsingin Rautatientorilla yhteistoimintapuolueen organisoimaa rauhanjuhlaa. Ohjelmassa oli ollut aluksi Maamme-laulu ja Neuvostoliiton, Englannin ja Yhdysvaltain kansallishymnit ja myöhemmin tanssimusiikkia useamman orkesterin voimalla.
Kuvan kansanjoukko näyttää seisovan paikoillaan enimmäkseen melko vakavana. Mukana ei ole banderolleja, kukaan ei heiluttele käsiään, hurraa tai huuda.
Mitä liikkui näiden osallistujien mielissä? Takana olivat sodan raskaat vuodet, elämän jatkuva poikkeustila, puute ja pelko. Ajan kokeneen sotaveteraanin muistoissa tilanne oli vasemmistoryhmien ”masinoima” ja herätti monissa nuorissa ylioppilaissa vastenmielisyyttä. Entä millaisia muistoja on kuvassa seisovilla ihmisillä, ehkä jossain mielen sopukassa myös toivon kipinä? Millaisia tunnelmia välittyi muiden lehtien esittelemissä kuvissa samasta tapahtumasta?
Teksti: tutkija Kati Lintonen, 2011
