Jos sata vuotta sitten matkusti Venäjän Burjatiasta, Kiahtan raja-asemalta etelään kohti Mongolian pääkaupunkia Urgaa (nyk. Ulan Bator), saattoi suunnilleen tämän tärkeän kauppareitin puolivälissä, Banjangolin laaksossa, tavata shamaani Otshir-böön.
Keväällä 1909 kokenut Aasian kävijä, kielitieteilijä G. J. Ramstedt ja hänen matkatoverinsa nuori arkeologian kandidaatti Sakari Pälsi (1882–1965) taittoivat hevosineen ja rattaineen kyseistä taivalta. He olivat matkalla tutkimaan muinaisturkkilaisia piirtokirjoituksia Keski-Mongoliaan ja pysähtyivät ruokkimaan hevosensa Otshir-böön majalle, sillä he olivat jo peninkulmien päässä kuulleet puhuttavat tästä henkimaailman salat hallitsevasta miehestä.
Sakari Pälsi oli tutkimusmatkalla mukana paitsi arkeologin, myös valokuvaajan ominaisuudessa. Kamera oli vielä tuolloin verrattain uusi työkalu tutkijoiden käsissä, mutta sen todistusvoima ja muistiin merkitsemiskyky olivat jo osoittautuneet korvaamattomiksi. Pälsi tallensi kuviinsa matkan varsinaiset arkeologiset tutkimuskohteet, mutta myös aron maisemia ja paikallisia ihmisiä, sekä kansan elämää toreilla ja luostareissa.
Kohtaamista Otshir-böön kanssa Pälsi kuvailee kirjassaan Mongolian matkalta (1911): "Eipä ukonrahjus juuri voimamieheltä näyttänyt. Kumaraisena ja repaleisena hän puuhaili vuohiensa keskellä, ja arasti vilkuilivat silmät vieraita kohden. Kai arvaten käyntimme tarkoituksen hän heti telttaan astuttuamme pyytämättä alkoi näyttää voimaansa tulista rautaa nuoleskellen - - -." Shamaani halusi esitellä mahtiaan myös leikkaamalla kielensä kolmeksi ja antamalla lävistää itsensä puukolla.
Otshir-böö mahtaili hallitsevansa kaikkia henkiä Altaista Mantsuriaan, mutta kun tutkimusmatkailijat tarjosivat hänelle kymmentä ruplaa maksuksi shamaanipuvusta ja loitsuvälineistä, kävi ilmi kuka jurtan todellinen voimainhaltija ja henkien käskijä oli. Otshir-böö nimittäin suostui vaihtamaan taikakalut rupliin, mikä sai hänen puolisonsa raivon valtaan. Kävi ilmi, että shamaanin työvälineet olivat kulkeneet hänen suvussaan seitsemän sukupolven ajan. Otshir-böölle talon emäntä oli sitten opettanut tarvittavat konstit rahan taikomiseksi taloon.
Sakari Pälsi: Shamaanitarpeita, 1909. Hopeagelatiinivedos vuodelta 1985, vedostaja Jussi Aalto. Alkuperäinen negatiivi kuuluu Museoviraston Kuva-arkiston kokoelmiin
Shamaanipuku ja noitarumpu sekä muut taikakalut jäivät omistajalleen Banjangolin laaksoon. Sakari Pälsi sai kuitenkin ikuistaa ne valokuviin. Kuvat kertovat Aasian paimentolaisten muinaisesta uskonnosta, jonka perinteen jatkajia elää vielä meidän päivinämme Mongolian arolla. Kuka tietää, vaikka joku loitsisi vielä Otshir-böön rouvankin noitarummun tahtiin.
Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi
Lähteet: Pälsi, Sakari: Mongolian matkalta, 1911. Otava, Helsinki. Aalto, Jussi: Sakari Pälsi näppäili hyviä kuvia, 1985. Otava, Keuruu.
