Hannele Rantalan vangitsevan upeissa seurantasarjoissa kurkistetaan moskovalaisen Natashan arkeen 1980-luvulla ja 2000-luvun alussa.
Pitkiä ajanjaksoja käsittävät seurantahankkeet onnistuvat usein tuottamaan vakuuttavia kuvauksia elämästä ja arjesta. Tämän lajityypin hyviä esimerkkejä niin oikean elämän tallentamisen kuin fiktionkin saralla ovat vuonna 1964 aloittanut brittiläinen dokumentaarinen tv-elokuvasarja Up sekä vuosina 2002–2013 kuvattu draamaelokuva Boyhood (2014). Tässä kokoelmanostossa etusijan saava suomalaisen valokuvataiteen merkkiteos ei kalpene edellämainittujen esimerkkien rinnalla.
1980-luvulla valokuvaaja Hannele Rantala halusi kuvata venäläisen perheen elämää, sellaista jota neuvostoyhteiskunta ihannoi. Vuoden etsinnän jälkeen hän sai neuvostoliittolaisen uutistoimisto APN:n avulla luvan tutustua 10-vuotiaaseen mallioppilaaseen Natasha Lutshinetsiin ja tämän perheeseen. Reportaasi julkaistiin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, joka oli tuolloin vasta kolmen vuoden ikäinen. Vuonna 2002 Kuukausiliitteessä ilmestyi juttu, jossa Rantala palasi seuraamaan 26-vuotiaan, juristiksi opiskelevan Natashan elämää.
Vuonna 1986 Natasha asui äidin, isän ja pikkuveljensä Sashan kanssa kerrostalokaksiossa teollisuus- ja työläiskaupunginosa Ljublinossa, Kaakkois-Moskovan esikaupungissa. Isä Nikolai oli radioviestinnän tutkimusinstituutissa työskentelevä insinööri, äiti Ljuba oli töissä viereisessä Gorkin vihanneskombinaatissa.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha (Päivä 11-vuotiaan neuvostokoululaisen elämästä), 1986. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/47
16 vuoden päästä Natasha asui edelleen Ljublinossa vanhempiensa kanssa. Asunto oli vaihtunut yhtä huonetta suuremmaksi ja ruokakuntaan kuuluivat myös Natashan mies ja lapsi.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/97
10-vuotiaan Natashan ja tämän koulutovereiden opintomenestystä kannusti viikoittain luokan neljän etevimmän oppilaan pöydille jaettu punainen tähti. Natashan koulun nimi oli koulu numero 331. Se oli Moskovan mittapuullakin suuri koulu: oppilaita oli 1 100.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha (Päivä 11-vuotiaan neuvostokoululaisen elämästä), 1986. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/14
16 vuotta myöhemmin Natasha oli 26-vuotias oikeustieteen opiskelija Moskovan yliopisto MGU:ssa, joka on kaukana keskustasta ja mahdollisimman hankalien liikenneyhteyksien päässä.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/63
Ruokatunnilla kukin oppilas tarjoili vuorollaan aterian tovereilleen. Lounaaksi oli kaalisalaattia, vihanneskeittoa, kotletteja ja omenakompottia.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha (Päivä 11-vuotiaan neuvostokoululaisen elämästä), 1986. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/20
Ystävien kanssa ulkona.
Kuva: Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/107
Hiihdetäänköhän Moskovan kouluissa edelleen talvisin?
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha (Päivä 11-vuotiaan neuvostokoululaisen elämästä), 1986. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/27
Natasha iltatiskillä kodin askeettisessa keittiössä.
Kuva: Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha (Päivä 11-vuotiaan neuvostokoululaisen elämästä), 1986. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/36
Vuonna 2001 keittiöstä ei puutu enää mitään.
Kuva: Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/56
Lähdössä kouluun 1986.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha (Päivä 11-vuotiaan neuvostokoululaisen elämästä), 1986. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/5
Matkalla yliopistolta kotiin 2001. Hannele Rantala heijastuu metron ikkunasta.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/68
2000-luvun alun ajankuvaa Venäjältä. Tietokoneen taustakuvasta lienee päättänyt Natashan isä.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/97
Vuonna 1986 suomalaisvieraille tarjottiin iltapalaksi kaviaarileipiä, salamia, hunajaa, säilökirsikoita ja vadelmahilloa. Hunaja ja hillo olivat peräisin Natashan mummolasta Kurskista, Etelä-Venäjältä.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha (Päivä 11-vuotiaan neuvostokoululaisen elämästä), 1986. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/45
Teehetki vuonna 2001.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/84
Natasha ripustaa pyykkiä. Taustalla patsatelee jylhä Ljublino.
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/102
Oi uljas Ljublino!
Kuva: Hannele Rantala, sarjasta Natasha, 2001–2002. Suomen valokuvataiteen museo D2004:121/52
Vuoden 1986 kuvat ovat vierauden ja nostalgian sävyttämiä. Liian nostalgiapäiseksi äityessä kannattaa tosin vertailla vaikkapa uudemman ja vanhemman kuvasarjan keittiöitä. Vuoden 2001 ja 2002 kuvat näyttäytyvät lähihistoriana, jota ei vielä katso nostalgiankultaisten lasien läpi. Niiden maailman estetiikasta tulee vähäsen mieleen samaa aikakautta kollektiivisesti tallentanut IRC-galleria.
Vuoden 2002 Kuukausiliitteen reportaasissa Hannele Rantala ja toimittaja Eeva-Kaarina Aronen istuvat iltaa Natashan perheen kanssa ja tokaisevat palaavansa taas 16 vuoden päästä. Vuosi 2018 tuli ja meni, mutta vielä ei ole liian myöhäistä tehdä kolmatta osaa ja kysyä, mitä Natashalle nyt kuuluu. Lopputulos olisi varmasti taas vangitseva.
Teksti:
Jaakko Laasanen, viestintäasiantuntija, elokuu 2019
Lähteet:
Natashan päivä koulussa numero 331. Helsingin Sanomat. Kuukausiliite. 05/1986.
Mitä kuuluu Natasha? Helsingin Sanomat. Kuukausiliite. 02/2002.
