Hemera-kollektiivi

Secret Agent

Secret Agent -näyttelyn lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan teksti ja valokuva ovat keskeisiä välineitä länsimaisen historian luomisessa. Kun taiteilijat laittavat kielen ja kuvan keskusteluun, taide voi haastaa vallitsevaa historiankirjoitusta ja sen merkityksiä.

Kuuden taiteilijan ryhmänäyttelyssä käytetään arkisto- ja kokoelmakuvia keskustelun synnyttämiseen: toistamalla, uusia konteksteja luomalla ja uutta kuvittelemalla teokset luovat uusia merkityksiä ja toimijuutta. Osaksi tätä keskustelua pääsevät myös Suomen valokuvataiteen museon kokoelmakuvat.

Näyttelyssä toimijoiksi nousevat myös historian näkymättömät naiset. Nimi Secret Agent on muunnelma taiteilija Oreet Asheryn ja tutkija Catherine Grantin termistä invisible agent: sen mukaan feministinen kulttuurintuotanto on tiedonlähde, joka voi nostaa esiin patriarkaalisen yhteiskunnan historiankirjoituksessa näkymättömiksi jäävät subjektit.

Teokset pyrkivät yksityisestä kohti kollektiivista: kun kuvia työstetään uudelleen feministisen kulttuurintuotannon näkökulmasta, valokuva ei ole eronteon väline, jossa kuvaaja kohdistaa kameran kohteeseen, vaan kuvien merkitykset laajentuvat yhteistyön ja yhdessä kokemisen muodoiksi. Uudet tulkinnat luovat näin vaihtoehtoisia, patriarkaalisen auktoriteetin haastavia kertomuksia.

Näyttelyn teokset

Maud Sulterin montaasi Duval et Dumas sarjasta Syrcas (1993) luo näyttelylle historiallisen kontekstin. Sulter (1960–2008) oli kirjoittaja, taiteilija, runoilija ja julkaisija, joka toimi kirjallisen ja visuaalisen ilmaisun välimaastossa. Teostensa kuvallisuuden ja kansankielen avulla Sulter loi mustille naisille näkyvyyttä historian suurissa kertomuksissa. Eurooppalaisen ja afrikkalaisen taiteen ja historian kuvastoa yhdistämällä Syrcas-sarjan montaasit heijastelevat kahden kulttuurin keskinäisiä suhteita.

Judith Barryn ...Cairo Stories (2012) on teos, joka pohjautuu yli 200 kairolaisen naisen haastatteluun. Irakin sodan ja arabikevään välisenä aikana (2004–2011) Barry haastatteli eri yhteiskuntaluokissa eläviä kairolaisnaisia. Projektista tuli taiteilijan ja haastateltavien yhteistyö, jonka muotoutumisessa myös tulkit ja haastattelijat olivat keskeisessä roolissa. Teos tutkii representaation, historian, subjektiivisuuden ja kääntämiseen kysymyksiä: syntyneiden kirjoitusten myötä teos muotoilee naisille kollektiivisen äänen ja luo siitä uuden historiallisen subjektin.

Mathilde ter Heijnen teos Woman to Go (2005-) yhdistää 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kuvattuja tuntemattomien naisten potretteja sekä samaan aikaan eläneiden tunnettujen naisten elämäntarinoita. Teos tuo esiin naisten toimijuuden haasteet yhteiskunnassa, jossa miehet ja luokkahierarkia pitkälti määrittelivät sen, mikä oli jälkikäteen muistamisen arvoista ja merkittävää. Helsingissä sarja täydentyy Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista peräisin olevilla tuntemattomien suomalaisnaisten potreteilla.

Niina Vatasen kuvasarjassa Archival Studies/Portrait of an Invisible Woman (2014) käytetään Suomen valokuvataiteen museon kokoelmien teoksia. Teoksessa esiin pääsevät 1940–80-luvuilla kuvanneen harrastelijavalokuvaaja Helvi Ahosen kuvaamat nimettömät kohteet. Vatanen tekee näkyväksi useat vaihtoehtoiset ja mahdolliset tulkinnat, joita valokuvista ja historiallisista narratiiveista voidaan tehdä. Samalla teos haastaa miettimään näkemistä tekona sekä taiteilijan ja subjektin välistä monimutkaista suhdetta.

Chiara Fumain teos Chiara Fumai Introduces Nico Fumai (2015) yhdistää kuvitteellisen tarinan italodiskoartistista taiteilijan omaan elämäntarinaan. Fumai luo uusia versioita diskoalbumien kansitaiteesta käyttämällä omien perhealbumiensa valokuvia. Näin hän luo isästään poptähti Nico Fumain. Teos kuvastaa taiteilijan ja yleisön monimutkaista suhdetta jälkituotantojen aikakaudella, jossa yleisöllä on taipumus olla kiinnittämättä huomiota kulttuurituotteiden sisältöihin.

Beth Collarin ajatuksia herättävä ja absurdi videoteos Look at that sky (2011) tutkii Napoleonin mielenliikkeitä Venäjän sotaretken aikana. Collar ottaa teoksessa haltuunsa suuren miehisen kertomuksen. Video on hersyvä kritiikki, joka kyseenalaistaa sankarillisen, yksilökeskeisen historiankertomuksen rinnastamalla Napoleonin suuren sotasankarin roolin ja elokuvamaailman ohjaajia korostavan auteur-ajattelun.

Hemera Collective
Näyttelyn on kuratoinut isobritannialainen Hemera-kollektiivi, joka on erikoistunut valo- ja videokuvaan. Kollektiivin kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti sosiaalihistoria, ympäristö, kirjallisuus ja nykytaide. Kollektiivin nykyisiä jäseniä ovat Fangfei Chen, Jaime Marie Davis, Ashley Lumb ja Kay Watson.

Näyttelyä on tukenut Nightflight International ja Alankomaiden suurlähetystö.