Stereokamerassa on kaksi objektiivia, joilla otetaan kaksi kuvaa yhtä aikaa. Objektiivien väli on suunnilleen sama kuin silmien. Kun näitä otoksia katsotaan yhdessä stereokatselulaitteella, nähdään yksi kolmiulotteinen kuva. Oikein otetun stereokuvan kolmiulotteisuus on hieno kokemus.
Stereokuvaus tuli muotiin 1890-luvulla, silloin liikkeellä oli stereokuvia näyttäviä kolportöörejä, joiden katselulaitteisiin saattoi maksua vastaan kurkistella. Kuvina oli maisemia maailman eri puolilta, kuuluisia henkilöitä ja taideteoksia. Näin maailma alkoi avartua ja vieraat maisemat tulla tutuiksi. Hieman epäilyttävimpiä kuvia saattoi olla kapakoiden eteisissä olevissa katseluautomaateissa, joissa lantilla saattoi katsella esim. vähäpukeisia naisia.
Stereokuvien valmistaminen ja myyminen oli suurta bisnestä, perheet saattoivat ostaa kuvapareja kotiinsa ja katsella niitä sitten yhdessä. Stereokuvaus omilla kameroilla oli muodissa aina 1880-luvulta 1920-luvulle saakka. Sitten suosio katosi noustakseen uudelleen eri muodossa. 1950-luvulta alkaen myytiin View Master -kuvakiekkoja, joiden suosio kesti 1970-luvulle.
Jo varhain Suomeen on tuotu yksittäisiä stereokameroita. Niiden käyttö jäi varakkaiden perheiden ja joidenkin asiaan vihikiintyneiden harrastukseksi. Stereokuvauksesta ei koskaan tullut jokamiehen harrastusta.
Monen tehtaan luetteloissa oli stereokameroita, sellaisia tehtiin tavallisistakin levykameroista rakentamalla niihin kaksiobjektiivinen etulauta. Moni on jäänyt keräilijöiden tavoittelemiksi harvinaisuuksiksi.
BELCA
Belplasca
Belplascaa tehtiin vain n. 4000 kappaletta, joista 20 on tuotu Suomeen. Hieno ja edelleen käyttökelpoinen stereokamera, tekevät siitä korkealaatuisen kuvauskameran. Siksi stereokuvauksenharrastajat etsivät niitä aktiivisesti.
FRANKE & HEIDECKE
Franke&Heidecke tehdas aloitti toimintansa 1921 stereokameroiden valmistamisella. Yhteensä 6 eri mallia tuotettiin, valmistus jatkui vuoteen 1941 saakka, vaikka tehdas olikin alkanut keskittyä Rolleiflex-kameran tuotantoon.
Heidoscop
Heidosop oli laatukamera, jolla stereokuvia otettiin sekä rullafilmille että levyille. Kamera rakensi tehtaan maineen kameroiden tekijänä. Objektiiveina oli Zeissin Tessar-pari ja sulkimina Compound. Kameralla otettiin 6x6 kuvapari 9x13 lasilevylle.
Rolleidoscop
Rolleidoscop käytti pelkkää rullafilmiä ja kameraa tehtiin kahta kokoa: 45x107 ja 60x130 mm ruutuja kuvaavia.
Hüttig, Ica
Suurin osa kameroita valmistavista tehtaista teki myös stereomalleja. Hinnastoissa niitä esitellään, mutta myyntimäärät ovat jääneet pieniksi, koska stereokamerat ovat harvinaisia.
Lloyd-Stereo, Stereo-Klio, Stereo-Volta
”Erittäin halpa ja vasta-alkaville sovelias stereoskooppikamera.” Tekonahalla päällystetty puurunkoinen kamera, sulkimen aikoina M ja B, aukon säätömahdollisuus.
Kuvakoko 9x18 cm.
Stereo-Ideal
Sarja kokoon taittuvia stereokameroita. Objektiivilaudassa on myös liikutukset ja tarkennus hammastangolla.
ERNEMANN
Stereo -Heag IV
Kaksi mallia I ja II, joissa I aukiveto 15cm, objektiivina Rapid -Detektiv ja suljin Stereo -Automat 1/25- 1/100s II 27 cm aukiveto, ”hienommasti rakennettu ja varustettu Automaattisulkijalla B, 1- 1/100 sek. ja voidaan käyttää paitsi stereoskooppi- myöskin panoraama-valokuvaukseen.”
Hinnat 1912: I 320 ja II 605 euroa.
Stereo-Heag VI
Ernemann valmisti myös Heag VI kahden suljin tyypin kamerasta muunnosta stereokameraksi.
Kamerawerk Gebr. Wirgin
Stereo – Edixa II
Tästä maininta Suomen Valokuvaaja 3/57 s. 19.
KODAK
Kodak Stereo Camera, No. 2 Stereo Brownie, No. 2 Stereo Kodak, Stereo Hawk-Eye, Stereo Kodak, Stereo Hawk-Eye N:o 5 ja N:o 6
Rullafilmejä käyttäviä stereokameroita, N:o 5:ssä halvempi vakiosuljin, jossa B, T ja silmänräpäysaika. N:o 6:ssa on Bausch & Lomb suljin jossa B, T ja 1-1/100 s.
N:o 6:ssa lisäksi kaksinkertainen ulosveto ja tarkennus tapahtuu hammastangolla. Molemmissa on 12,5 cm objektiivit ja säädettävät himmentimet. Kodakin stereokamerat jäivät Suomessa harvinaisemmiksi kuin saksalaiset.
Stereo Brownie Kodak N:o 2
Rullafilmille 6,5x8 kuvapareja ottava stereokamera, obj. 11,5 cm.
Stereo Hawk-Eye N:o 3 ja N:o 4
Tämä stereokamera ottaa 9x18 cm kuvan filmille. N:o 3 on yksinkertaisempi suljin kuin N:o 4, jossa on Bausch&Lomb suljin 1-1/100 s. Palkeen vetämä on kaksinkertainen, joten tällä saattaa ottaa myös lähikuvia ja objektiivilautaa voi myös liikutella.
Molemmat kamerat on päällystetty aidolla nahalla ja maksoivat 1910 N:o 3 462 euroa ja N:o 4 637 euroa.
KRÜGENER
LANCASTER & SON
Stereo Instantograph
Nyblinin luettelo vuodelta 1892 esittelee hienon englantilaisen stereokameran, jonka levyn koko on 17x8,5 cm.
LOMO
Sputnik, FED Stereo
Neuvostoliittolaisia stereokameroita tuotiin Suomeen jonkin verran 1980-luvulla, muita ei oikeastaan ollut saatavana. Lisää kameroita tuotiin NL:n kaaduttua ja niitä näkee varsin usein. Jos kameran hankkii kuvauskäyttöön, se on syytä koekuvata toiminnan tarkistamiseksi ennen ostamista.
PLAUBEL
Pecoscop
Kokonaan metallista valmistettu stereokamera levyille ja pakkafilmeille. Oikeastaan stereolaatikkokamera, fix-focus objektiivi kahdesta metristä äärettömään, kolme valotusaikaa ja aukkoa, kehysetsin.
Kamera maksoi kuudella kasetilla vuonna 1912 192 euroa.
VOIGTLÄNDER
Stereflektoskop 45x107 ja 6x13
Voigtländer tuotti muutaman stereomallin, jotka ovat muiden stereokameroiden tapaan jäänet harvinaisuuksiksi.
ZEISS IKON
Plaskop 602/1 ja 603/2
Molemmat on stereolaatikkokameroita; laatikon mallisia stereokameroita, 603-sarja käyttää 4,5x10 cm levyjä ja 603-sarja 6x13 levyjä. Kameroiden valmistus alkoi ICA nimellä 1920-luvun puolessavälissä ja jatkui 30-luvulle saakka Zeiss Ikon -tunnuksilla.
Laatikkokameroina ne olivat hinnaltaan edullisia.
Panoraamakameralla otetaan kuva sitä ympäröivästä maisemasta tai aiheesta. Ensin panoraamat koottiin useilta levyiltä tehdyistä vedoksista, joiden rajat koetettiin poistaa niin hyvin kuin mahdollista. Rullafilmin markkinoille tulon jälkeen kehitettiin kameroita kahta tyyppiä, joissa toisessa filmi oli kaarella ja objektiivi teki pyörähtävän liikkeen. Niillä otetuissa kuvissa saattavat suorat viivat, esimerkiksi laituri tai rakennus, tulla kaareviksi, mutta niillä voidaan ottaa laajempi näkymä kuin toisella kameratyypillä. Niissä filmi on suorana ja objektiivi on laajakulmainen ja sen kuva-alasta otetaan vain käyttöön vain kapea suikale. Tällaisen kameran etuna on se, että esimerkiksi korkea rakennus pysyy suorana. Kiinteäobjektiiviset panoraamakamerat syntyivät toisen maailmansodan jälkeen, jolloin pystyttiin suunnittelemaan entistä laajakulmaisempia objektiiveja.
KODAK
Panorama Kodak N:o 1 ja Panorama Kodak N:o 4
N:o 1: rullafilmikamera, jolla saattoi ottaa 6 tai 3 6x18 cm kuvaa. Pyörähtävä 8,4/9 cm objektiivi ottaa kuvat kaarevalle filmitasolle, eli tämä on aito panoraamakamera. Kodakin panoraamakamerat ovat osoittautuneet varsin kestäviksi, joitakin niistä käytetään yhä ja filmirullia saa USA:ssa edelleen, tosin vain tilauksesta.
N:o 4 : kuvakoko 9,5 x 31 cm, rullalle sai 4 tai 2 kuvaa 6,8/12 cm objektiivilla,
N:o 1 kuvakulma on 112 astetta ja N:o 4 140 astetta. Siteerataan esitettä vuodelta 1916: ” Panorama Kodak antaa valokuvaukselle uutta suloa ja hupia ne ihanat todenmukaiset kuvat, joita sillä voi saada, ansaitsevat ehdottomasti huomiota.” Kameroissa oli hyvät Tessar tai Cooke objektiivit, kaksi valotusaikaa, briljanttietsin ja jalustaruuvi. Kameroita myytiin myös halpalinssiversioina. Kuva-alan rajausta varten kamerassa on V:n muotoinen viiva yläkannessa.
WIDELUX F-V
Widelux-kameroita, tuotiin Suomeen yksittäisiä kappaleita tilauksesta. Se oli ainoa läntinen saatavissa oleva pyörähtäväobjektiivinen kamera 1970- ja -80-luvuilla.
Esittely KL 8/62 s.24.
KRASNOGORSK
FT 2, Horizont
FT2 oli neuvostoliittolaista tuotantoa ja aluksi sotasalaisuus, jota ensin valmistettiin vain Puna-Armeijan käyttöön. Jonkin ajan kuluttua se tuli tavallisten kuvaajien ostettavaksi. FT2 valmistettiin vain hieman yli 16 000 kameraa, joka Neuvostoliiton tuotannoksi on vähän. NL:n romahduksen jälkeen niitä on kulkeutunut maailman kerääjille, mutta kamera on edelleen varsin harvinainen.
Horizont oli pitkään ainoa Suomessa saatavilla oleva panoraamakamera. Se oli kohtuullisen hyvin tehty ja niitä myytiin harrastaja- ja ammattikuvaajille paljon. Kameraa ja koekuvia esiteltiin valokuvauslehdissä. Niitä liikkuu kohtuullisesti ja se on edelleen käypä kuvausväline.
LINHOF
Linhof 617
Linhof 617 kuvaa suoralle filmille laajakulmaobjektiivilla.
Pikakuvaus syntyi USA:ssa 1947, kun Edwin Land esitteli aivan uuden kameratyypin, jossa erikoisfilmin avulla saatiin valmis kuva aikaiseksi minuutissa. Patenttien ansiosta tällaisia kameroita ryhtyi valmistamaan muut tehtaat vasta 1980-luvulla. Polaroidin menetelmässä kuva syntyy voilevän päällä olevan juuston tavoin; kehiteaineet ovat voin tavoin filmin ja paperin välissä. Kuva kehittyy ja valmis kuva kuoritaan negatiivin päältä. Polaroid kehitti vuosien aikana suuren määrän materiaaleja ja niille kameramallistoja.
KODAK
EK2, EK4, EK6 ja Kodamatic 960
Kodak kehitti oman pikakuvafilminsä ja tuotti sille kamerasarjan. Polaroid nosti oikeusjutun patenttioikeuksistaan ja voitti sen. Siksi Kodakin oli pakko lopettaa filmien valmistus ja kuvaajille annettiin korvaukseksi mahdollisuus vaihtaa kamera
35-mm kameraan. Vaihto toteutettiin palauttamalla kameran peltinen nimikilpi Kodakille, kameroita yhtiö ei halunnut ottaa vastaan. Siksi näitä liikkuu kirpputoreilla sekä nimikilvillä että ilman. Lopettamisesta huolimatta kameroita oli ehditty valmistaa niin runsaasti, että niitä näkee myyntipöydillä usein, erityisesti halvimpia malleja EK2 ja EK4. Samalla pitää valittaa, että eivät harvinaisemmatkaan ja aikanaan kalliit mallit kiinnosta edes kerääjiä ja koristeiksi näistä muovikoteloista ei mielestäni ole.
POLAROID
Polaroid -yhtymä on vuosien varrella tuottanut suuren määrän erilaisia kameramalleja, joita lisäksi on myyty eri maissa erinimisinä. Ensimmäisiä, 1950-luvun alussa Suomeen tuotuja painavia metallisia kameroitakin näkee melko usein. Niitä käytettiin, paitsi teknisessä ym. kuvauksessa, myös esimerkiksi ravintolakuvien ottamiseen. Iltaa viettävät saivat kuvan heti mukaansa.
Polaroid SX70
Polaroid esitteli aivan uuden filmityypin 1974. Siinä kuva syntyi kahden kalvon väliin ja moottori työnsi sen ulos. Kuva oli heti kuiva eikä mitään kalvoja tarvinnut kuoria pois. Kuva alkoi näkyä minuutissa, mutta valmiiksi se tuli vasta 15 minuutissa. Kameraan sai ainoastaan värikuvakasetteja. Filmiä varten Polaroid rakensi uuden tyyppisen yksisilmäisen, kokoon taittuvan peilikameran. Kuvaaja näki kohteen hyvin ja etsin pimeni vain valotuksen ajaksi. Valotuksen jälkeen moottori työnsi filmin ulos ja kuvaaja saattoi heti ottaa uuden kuvan. Kameraan sai myös oman, kymmenen salaman kamman, joka välähti kuvaushetkellä. Energiansa kamera sai kasetissa olevasta paristosta, joka vaihtui aina kymmenen kuvan jälkeen kasettia vaihtaessa.
SX70 kameroita tehtiin useita tyyppejä hienoja ja monipuolisia kokoon taittuvia, joita tehtiin myös Autofocus-kameroina. Mutta SX70 kasettia varten tehtiin myös halpoja kiinteitä näppäilyyn tarkoitettuja muovisia laatikkokameroita. Niitä myytiin paljon, mutta muiden Polaroidien tapaan ne ovat filmien kalleuden takia jääneet hyllyn nurkkaan.
VELOPHOT
"Kone pikavalokuvausta varten, postikorteille. Kuvat syntyvät ilman levyjä, filmiä tai muuta pimeätä huonetta. Ensimmäinen kuva viidessä, kukin seuraava yhdessä minuutissa. Teollisuuslaitoksille ovat Velophot koneet erittäin käytännöllisestä merkityksestä. Muutamassa minuutissa voi saada valokuvajäljennöksen koneista, laitteista, malleista, huonekaluista, automobiileista, varusteista, hautakivistä ym. Sama koskee muotokuva- ateljeereja ja taideteollisuuslaitoksia. Velophot konetta ei pitäisi puuttua mistään laulujuhlasta, urheilujuhlasta, retkeilyltä, kylpypaikasta tahi markkinoilta”
Näin tarpeelliseksi tekee A. Podworsky Oy:n esite 1926 tämän kameran, valitettavasti Hintailmoitus pyydettäessä. Näitä myös myytiin, aikanaan tällaiset olivat puistokuvaajien kameroita, kuvaajia oli kaupunkien puistoissa ja kuvan sai mukaansa, ei sitä ihan yhdessä minuutissa saanut, muutama niitä meni kuvan kehittämiseen, mutta kyllä puistokuvaajat ansionsa saivat, kun valokuvaamosta kuvaa piti odotella ainakin muutama päivä.
Veden alla kuvaaminen on aina kiinnostanut ja ensimmäisiä vesitiiviitä kameroita tehtiin jo 1900-luvun alussa. Filmien nopeuduttua ja kameroiden muututtua pienemmiksi kehitettiin monille kameroille sukelluskoteloita. Sellaisia tehtiin erityisesti Rolleiflexille, Robotille ja Hasselbladille. Nämä ovat kuitenkin jääneet harvinaisuuksiksi.
Nikonos -vedenalaiskamera, Calypso
Suunniteltiin Ranskassa Calypso nimisenä. Nikon -tehdas hankki valmistuksen omistukseensa 1966 ja alkoi valmistaa kameraa Nikonos -nimisenä. Niistä tuli suosittuja ja kestäviä laitteita, joilla edelleen otetaan kuvia veden alla. Nykyään valmistuksessa on jo Nikonos V.
