Näppää nyt! Sata vuotta valokuvausvälineitä esittelee vuosina 1880–1980 käytettyjä ammattilais-, harrastaja- ja näppäilykameroita. Mukana on myös laitteita, joilla on ollut merkittävää vaikutusta valokuvaukseen tai jotka ovat olleet kekseliäitä, innovatiivisia ratkaisuja, vaikka niitä ei Suomessa ole juuri käytetty.
Tuotteiden hintatiedot on koottu Suomen valokuvataiteen museon kirjastossa säilytettävistä vanhoista hinnastoista ja luetteloista. Tarkoituksena on antaa kävijälle mahdollisuus vertailla laitteiden hintoja ennen ja nyt käyttämällä Tilastokeskuksen (http://www.stat.fi/) indeksikerrointa ja muuntamalla hinnat euroiksi. Kertoimet tulevat käyttöön Tilastokeskuksen suosituksen mukaan vuoden 1929 jälkeisiin hintoihin.
Tuloksista voi päätyä yllättävään havaintoon: halvat näppäilykamerat maksoivat jo 1800-luvun lopulla suunnilleen saman verran kuin nykyiset halvat kamerat. Ammattilaitteet olivat yhtä kalliita kuin nykyään. Suurin ero on harrastelijoille suunnatuissa, aikansa kehittyvää tekniikkaa käyttäneissä laitteissa. Monipuoliset nykykamerat maksavat neljänneksen siitä, mitä 1900-luvun puolivälin harrastajakuvaajille suunnatut. Hintavertailuja varten voisi vertailla myös rahan hankkimiseen kulutettua aikaa; kuinka monta tuntia tai päivää aikanaan piti tehdä työtä, jotta kameran ostamiseen tarvittava summa oli kädessä.
Lähteet painottuvat valitettavasti hieman epätasaisesti: 1800-luvun lopulta on monia hinnastoja. 1900-luvun alusta II maailmansotaan on myös monta tietolähdettä: mm. Viipurissa toimineen Anton Podworsky Oy:n, Kodakia tuoneen Bögelundin, SVO:n (Suomen Valokuvaajain Osakeyhtiö), Solio Oy:n ja turkulaisen Foto Oy:n hinnastot.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa vallitsi tuontisääntely vuoteen 1956 saakka. Siksi tuolta ajalta ei juuri ole hinnastoja. Kaikki maahan saadut laitteet suorastaan vietiin kauppiaan käsistä, eikä hinnastoja tarvittu. Suurin osa tämän ajan hintatiedoista on mainoksista. Maahantuoja määräsi tuolloin vähittäishinnan, siksi yhdessä mainoksessa ollut hintatieto kattaa koko maan. Säännöstelyn päättymisen jälkeen hinnastoja ja esitteitä alkoi jälleen ilmestyä. 1960-luvulta alkaen saadaan enemmän tietoa Kameralehden Kameraluetteloista, mutta niissä hinnat on piilotettu 1970-luvulta lähtien hintaryhmiksi. 1980-luvun hinnat on kerätty vain muutamasta lähteestä.
Keräilyhintoja ei ole liitetty mukaan, sillä hinnat vaihtelevat eri puolilla Suomea ja erot liikkeiden asiakkailleen ja kerääjien toisilleen myymien laitteiden hintojen välillä voivat olla aikamoiset. Keräilyhinnat myös vaihtelevat ajan mittaan, kun taas alkuperäiset myyntihinnat voi aina tarkistaa lähteistä. Englannissa, Saksassa ja USA:ssa julkaistaan keräilijöitä varten hinnastoja, joita myydään meilläkin. Näillä sivuilla ei ole tilaa eritellä kaikkia niitä muuttujia, joita edes suuntaa antavan keräilyhinnan määrittämiseen tarvitaan.
Kuvituksena on käytetty enimmäkseen Esko Putuksen ottamia kuvia.
Laitteet on järjestetty aakkosjärjestykseen tehtaan mukaan. Joskus laite tunnetaan paremmin omalla nimellään, eikä tehtaan nimi ole kovinkaan tunnettu. Tällöin järjestäjänä on käytetty tehtaan nimeä, näin esimerkiksi tunnettu Rollei on F-kirjaimen kohdalla, valmistajansa Franke & Heidecke -tehtaan mukaan. Paikoitellen tuotteet, esimerkiksi japanilaiset kaksisilmäiset rullafilmikamerat, on ryhmitelty valmistusmaan mukaan.
Erikoiskamerat-kohta sisältää tiettyihin tarkoituksiin kehitettyjä laitteita. Esimerkiksi stereokamerat-ryhmässä ei esitellä kinofilmikameroiden stereolisäkkeitä, vaan ne ovat kunkin laitteen lisävälineissä. Kaksisilmäiset kamerat -osio on laaja; kameratyyppi oli toisen maailmansodan jälkeen hallitseva. Erikoisia ja harvinaisia malleja, joita keräilijät eivät ole nähneet kuin esitteissä, on tilan säästämiseksi jätetty pois. Kinofilmietsinkameroita valmistettiin 1930-luvulta alkaen lukuisia malleja. Osa 1960–80-lukujen halvimmista malleista on jätetty esittelemättä.
Kinofilmipeilikamerat on laaja ryhmä. Sieltä on jätetty pois halvimpia ja harvinaisiksi jääneitä malleja ja karsittu myös tehtaista muutamia pienimpiä. Yleinen malli oli pitkään markkinoilla ollut kokoon taittuva rullafilmikamera. Niistä esitellään vain tärkeimmät tehtaat ja mallit. Laatikkokameroihin on esiteltävät laitteet valittu puhtaasti ulkonäön mukaan, riippumatta siitä mille materiaalityypille ne kuvaavat.
Näppäilykameroihin on kerätty sellaiset yksinkertaiset ja halvat laitteet, jotka eivät ole laatikkomaisia. Levy- ja läppäkameroihin on koottu ne kokoon taittuvat laitteet, joilla kuvattiin muille kuin rullafilmeille.
Oma erikoisryhmänsä on pienoiskamerat. Tukikamerat on ryhmä, jossa objektiivilautaa pitää kuvatessa paikallaan metallinen tai pahvinen tukitanko tai -levy. Viimeiseksi esitellään pääasiassa ammattikäyttöön suunnitellut rullafilmikamerat.
Kiitän kaikkia apuna olleita, museon henkilökuntaa ja avustajia. Erityisesti haluan kiittää kuviaan luovuttanutta Esko Putusta, joka monella tapaa on antanut apua sivujen sisällön laatimisessa. Samoin kiitän Juhani Similää, joka on jaksanut avustaa ja antaa tietoja omasta erikoisalastaan, ennen toista maailmansotaa valmistetuista kameroista, mutta on muutenkin jaksanut vastailla lukemattomiin kysymyksiini. Myös Jarmo Laine, Kari Helin ja Jani Heikkinen ovat jaksaneet paneutua ongelmieni ratkaisemiseen.
Ossi Asikainen
