Retinette-sarja
Retinette II, Retinette IB
Toisen maailmansodan jälkeen Kodak alkoi valmistaa Retinaa halvempaa, kiinteärunkoisia Retinette-kameroita. Ne ovat melkoisesti toistensa näköisiä ja sarjasta esitellään tässä vain yksi. Retinette-tyyppejä on I ja II ja joidenkin mallien nimissä on lisäksi muita kirjaimia. Retinette-sarjan valmistusmäärät olivat suuria. Retinette I b maksoi vuonna 1963 412,55 euroa.
Retina IIIS
Hieno ja monimutkainen järjestelmäkamera, jossa käytetään Retina Reflexin objektiivisarjaa. Kamerassa on kytketty mittaetsin ja objektiivin mukana vaihtuvat ja liikkuvat helokehät ja kytketty valotusmittari. Tämä on ensimmäinen kiinteärunkoinen Retina -niminen kamera.
Retina IIIS maksoi 1963 2,8/50 mm objektiivin kanssa 812 euroa.
Kamera meni hitaasti kaupaksi, se esiintyy vielä Kameralehden 1963 luettelossa, vaikka valmistus oli päättynyt 1960.
Retina Automatic I, Automatic II, Automatic III.
Tehtiin myös sarja automaattisesti valottavia kameroita, joiden automatiikka ei enää neljänkymmenen vuoden kuluttua tahdo toimia.
Automatic II maksoi 1963 811,20 euroa.
Konica on valmistanut suuren määrän kiinteäobjektiivisia kinofilmikameroita. Tässä joitakin esimerkkejä tuotteista eri vuosikymmeniltä.
Konica Konilette 35
Muita malleja: Konica L, Konica EE Matic New De Luxe, Konica C 35
Esimerkiksi Konica L maksoi 1963 laukkuineen 270 euroa.
ERNST LEITZ GmbH
Leica
Leica esiteltiin Leipzigin kevätmessuilla 1925. Kamera oli rakenteeltaan ja idealtaan uutuus. Se oli ensimmäinen 35 mm:n kinofilmiä käyttävä ja sen käyttökelpoisuutta lisäsi verhosulkimen toiminta. Aluksi kameraa ei myyty kovin paljoa, pahin lamakausi oli alkanut, mutta vähitellen kameran kysyntä kasvoi ja kameraan tehdyt muutokset lisäsivät kysyntää. Ensimmäisissä malleissa objektiivi oli kiinteä, mutta 1930 esitelty objektiivin vaihtomahdollisuus, ja tehtaan itse tekemät vaihto-objektiivit lisäsivät kameran suosiota. Vuosien mittaan tehtaan mallivalikoima alatyyppeineen on paisunut erittäin laajaksi.
Leicaa muistuttavia ja siitä kopioituja kameroita on satoja eri malleja. Leicat itsessään muodostavat oman alueensa, niillä kuvataan edelleen ja niiden keräilystä ja Leica-tiedosta on tullut omia maailmojaan. Leica on helppo tunnistaa sarjanumeron mukaan, tehtaan arkistot ovat säilyneet ja numeroinnista on olemassa useita lähdeteoksia ja internetistä löytyy runsaasti lisää tietoa.
Leican kierrerungot
Leica I
Ensimmäisissä objektiivina oli Leitz Anastigmat 3,5/50 mm, seuraavissa
Elmax 3,5/50 mm ja viimein Elmar 3,5/50 mm. Harvinaisin näistä on Anastigmat, sitä valmistettiin muutamia kymmeniä, Elmaxia jo muutamia satoja ja niitä on Suomeen tuotukin. Elmar-malli on yleisin ja tehdas saattoi vaihtaa objektiivin parempaan jos kamera saapui sinne korjattavaksi. Tässä kameramallissa sulkimen ajat ovat 1/20-1/500 s. Kamera maksoi 1929 euroina 670.
Kameran mukana seurasi kolme kasettia ja laukku. Kiinteäobjektiiviseen kameraan sai lisävälineitä, esimerkiksi erillisen etäisyysmittarin. Etäisyysmittari maksoi 65 euroa ja tyhjä filmikasetti 17 euroa. Näitä malleja tehtiin vuosien 1925–30 välillä. Samassa Nyblinin hinnastossa esitellään vielä erikoisfilmirullan hinta, 7 euroa, suurennuskone, joko päivänvalolle tai 100 W:n opaalilampulla.
Hinnat olivat 145 ja 185 euroa. Filmi maksoi tällöin metriltä 1,30 euroa.
Leica I
Leica Compur
Verhosuljin-Leican aika-alue ei käsittänyt lainkaan pitkiä valotusaikoja, joita saattoi tarvita kopioinnissa tms. kuvauksessa. Siksi tehdas tuotti keskussulkimella varustettuja malleja, joissa suljin oli kiinnitetty objektiivin eteen. Tämän mallin ajat olivat 1-1/300 s. Niitä valmistettiin varsin vähän, joten niistä on tullut keräilijöiden etsimiä harvinaisuuksia, joita on väärennettykin.
Nykyään Compur-Leica on verhosuljinmalleja kalliimpi, vaikka se oli valmistusajankohtana halvempi. Nyblinin hinnastossa vuodelta 1929 Compur-malli maksoi 600 euroa.
Leica I
Vuonna 1930 esiteltiin vaihdettavilla objektiiveilla (Elmar 3,5/35 mm ja Elmar 4,5/135 mm) varustettu kamera. Objektiivit vaihdettiin 39 mm kierteellä, jossa on tuumainen nousu kopioimisen vaikeuttamiseksi. Ensimmäisissä tuotteissa ei objektiivin ja filmitason väli vielä ollut vakio, joten objektiivin takaosaan oli kaiverrettu sen kameran kolme viimeistä numeroa, johon ne kuuluivat. Samaa kameraa alettiin myöhemmin tuottaa vakiorunkopaksuudella ja silloin sekä kameran, että objektiivien laipoissa on kaiverrettu 0. Tästä käytännöstä luovuttiin ja seuraavissa malleissa ei enää ole merkintöjä.
Leica II
Leica II, kytketyllä etäisyysmittarilla
Vuonna 1932 esiteltiin uusi, kytketyllä etäisyysmittarilla, varustettu malli. Pieni kamera, johon sai pienet vaihto-objektiivit, jotka olivat etäisyysmittariin kytkettyjä, sai menestyksen. Leican kaupallinen menestys johti sen kopiointiin ympäri maailmaa. Leica II sai melkein heti markkinoille tulonsa jälkeen suoria kopioita ja sitä erittäin paljon muistuttavia 35 mm:n filmiä käyttäviä valokuvausvälineitä ympäri maailman. Suurin ja nopein tuottaja oli Neuvostoliitto, jossa alettiin jo seuraavana vuonna valmistaa FED ja Zorki-kameroita. Leica II:ta tehtiin eri versioina 1932–48.
Leica III
Leica IIIa
Leica III on paljon edellisten mallien näköinen, sen erottaa kuitenkin heti etuseinässä olevasta pitkien valotusaikojen valintanupista. Aikaisemmissa malleissa aika-alue oli ollut 1/20-1/500, nyt se laajennettiin 1 s saakka. Tehtiin vielä Leica IIIa, jossa lyhin aika oli 1/1000s. Sodan jälkeen tilalle tuli Leica IIIf ja Leica IIId, joissa oli erimallinen yläkansi, ajat 1-1/1000s, tehtaalla valmiiksi rakennettu salamatäsmäys ja itselaukaisija. Myös näistä on toistaan hieman poikkeavia versioita.
Leica IIIg
Viimeinen kierrerunko-Leica 1956–60, M-rungot olivat päätuotantomalleja. Tässä on erilliset helokehät 50 ja 90 mm. Tässä on erilainen etsin kuin vanhemmissa malleissa ja se on viimeisyytensä vuoksi kerätty malli.
Leica Standard, Leica Ic, Leica IIc, Leica IIf
Leica IIf
Sarja vähemmillä ominaisuuksilla varustettuja malleja, joita tuotettiin vuosien 1932–56 välillä.
Esimerkiksi 1957 Leica IIf maksoi 2/50 Summicronin kanssa 1505 euroa ja III f saman objektiivin kanssa 1788 euroa.
Leican bajonettirungot
Leica M3
Tämä kamera oli vuoden 1954 Photokinassa jättiyllätys. Kamerassa oli melkein kaikki vanhojen Leicojen ominaisuudet muunnettu tai paranneltu. Merkittävin uutuus oli kameran etsin: 137 osan hienomekaaninen ihme, jossa helokehä vaihtuu objektiivin mukaan, 50, 90 tai 135 mm objektiivia varten. Etäisyydensäätö on etsimen kirkkauden takia erittäin helppoa ja nopeaa, myös hämärässä. Samalla vaihdettiin 24 vuotta käytössä ollut kierre bajonettiin, mutta kuitenkin niin, että vanhojen objektiivien käyttö oli mahdollista ja tietysti myös etäisyysmittariin kytkettynä. Valotusaikojen säätönuppi ei enää pyörähtänyt laukaistessa, joten aikanuppiin voitiin nyt kytkeä valotusmittari. Kameran koko suljinkoneisto oli aivan erilainen kuin vanhoissa malleissa.
Varustekenkään kiinnitettävä valotusmittari, seleenimalli, oli nimeltään Leicameter MC ja CdS- mallin Leicameter MR. Ne valmisti Leitzia varten Metrawatt. Viritys tapahtui viritysvivulla, ensimmäistä kertaa Leican historiassa. Kameran mukana esiteltiin myös uusi objektiivisarja, jota on sen jälkeen jatkuvasti uudistettu ja täydennetty. Leica M3 oli tuotannossa 1954–66, valmistusvuoden voi tarkistaa sarjanumeron avulla luetteloista.
1960 Leica M3:n runko maksoi 1600 euroa.
Leica M2
M2 on tingitty versio M3:sta. Siinä laskin ei nollaannu automaattisesti takakantta avattaessa kuten M3:ssa, vaan se on käsin siirrettävä uuteen lukemaan. Myös helokehävalikoima oli eri: 35, 50 ja 90 mm:iä varten. Ensimmäisissä malleissa takaisinkelauksen vapautin oli erimallinen kuin M3:n ja helokehien valintavipua ei ollut. Viimeisiin M2:iin nämä lisättiin.
M2-runko maksoi vuonna 1960 1370 euroa.
Leica M4
Tässä mallissa on yhdistetty edellisten mallien ominaisuuksia: helokehät ovat 35, 50, 90 ja 135 mm, automaattinen laskin, ja uusi, kallistettu takaisinkelausvipu; vanhoissa malleissahan oli aina nostettava nuppi. Tätä mallia tehtiin pitkään ja lopulta sitä valmistettiin Kanadassa nimellä Leica M4-2.
Leica M4-runko maksoi vuonna 1970 1208 euroa.
Leica M1 ja MD
Tehtiin myös malleja ilman etäisyysmittaria tai kokonaan ilman etsintä. Ne oli tarkoitettu mikroskooppikuvaukseen ym. tieteelliseen käyttöön.
M1-runko maksoi vuonna 1960 846 euroa.
Leica M5
Kokonaan uudelleen suunniteltu kamera. Muoto ja koko poikkeavat olennaisesti vanhoista Leicoista. Kamera on kulmikkaampi, eikä todellisuudessa istukaan käteen yhtä hyvin kuin perinteiset mallit. M5:ssä oli valonmittaus objektiivin läpi ja valotusmittarin mittausalue rajattu ja helokehiin merkitty, mutta valitettavasti mittausalueen tarkka määrittely kuvaushetkellä on vaikeaa. Mittausalue on laaja, kameralla voi mitata niin hämärässä, että aina ei sen osoittimia näe. Mittaaminen tapahtuu kääntyvän varren päässä olevalla CdS-kennolla, joka objektiivin ollessa kiinni rungossaon verhojen edessä. Laukaistessa laukaisukoneisto kääntää varren pois kuva-alan edestä.
Valitettavasti painallus tuntuu aika raskaalta ja samalla osittain katosi Leican ihannoitu laukaisutuntuma. Mittaaminen onnistuu vain yli 28 mm:iä pidemmillä objektiiveilla, lyhyempiin on tehtävä viilaus bajonettiin, jotta mittavarsi ei tulisi esiin ja vahingoittuisi. Kameraan suunniteltiin myös uudet, omalaatuiset hihnapitimet, jotka asettivat kameran pystyasentoon roikkumaan, myöhemmin lisättiin kolmas hihnakoukku vaaka-asentoa varten.
Leica CL
Leica CL on Japanissa Minoltan tehtaalla valmistettu, vaikka sen suunnittelutyö tapahtuikin suurelta osin Wetzlarissa. Kamerasta aiottiin "kansan" Leicaa, se oli pienempi ja näppärämmän näköinen kuin muut Leicat. Kameraa varten tuotettiin oma objektiivisarja, jotka olivat 2/40 ja 2,8/90 mm. Tämän kameran mittaetsimen kanta ei riitä kovin valovoimaisille objektiiveille. Kamerassa on valonmittaus objektiivin läpi samalla varsimenetelmällä kuin Leica M5:ssä on, ja tulos on sama: kaikkia objektiiveja ei voi käyttää eikä laukaisutuntuma ollut vanhojen Leicojen veroinen.
Leica CL
Tuotannon edetessä huomattiin myös, että japanilaisten laatukriteerit olivat sen verran Leicaa laveammat, että kameroita jouduttiin huoltamaan paljon useammin kuin Saksassa valmistettuja. Kameraa myytiin melko runsaasti, mutta niitä ei enää näe käytössä samassa määrin kuin 1950-luvulla valmistettuja Leicoja; japanilaisten laatu ei ole kestänyt ajan hammasta.
Leica M 6
Leica M6
Tässä kamerassa oli uusi menetelmä valonmittaukseen: sulkimelle tulevaa valoa heijasti suljinverhossa oleva valkea täplä ja valoa mittasi herkkä piikenno. Mallin valmistus alkoi vuonna 1984 ja sen eri versiota tehdään edelleen.
Leica-objektiivit ja lisävälineet
Leicoihin on vuosien aikana tuotettu satoja erilaisia objektiiveja, joten niitä ei esitellä tässä. Niistä on kirjoitettu useita kirjoja ja internetistä löytyy runsaasti tietoa. Vuonna 1960 maksoi 2/50 mm Summicron normaaliobjektiivi 764 euroa. 4/21 mm laajakulma Super-Angulon 1165 euroa ja 2/35 mm Summicron 879 euroa. Pitkäpolttovälisistä 2/90 mm Summicronin hinta oli 1337 euroa ja 4/135 mm Elmar maksoi 814 euroa.
Mamiya valmisti laajan 35 mm:n kamerasarjan, Kameralehden ilmoitus 2/60 esittelee 13 eri mallia. Osa malleista on tavallisia kiinteäobjektiivisia etsinkameroita, mutta Mamiya valmisti myös muutamia kiinteäobjektiivisia peilikameroita.
Mamiya 35 Ruby S
Mamiya 35
Ajalleen tyypillinen, seleenikennovalotusmittarilla varustettu kamera. Etäisyysmittari ja puoliautomaattinen valotus.
Hinta laukkuineen vuonna 1963 504 euroa.
Minolta A, A2 ja A3, A5, Uniomat II
Suomessa 1955–60 runsaasti myyty kamerasarja. Eroina oli objektiivi: A:ssa on 4- linssinen 3,5/45 mm ja A2:ssa samoin 4- linssinen 2,8/ 45 mm ja A3:ssa taas 5- linssinen 2,8/45 mm Rokkor. Minolta A5 maksoi 1965 275 euroa ja Uniomat II 324,20 euroa, molemmat laukkuineen.
Minolta Hi-Matic -sarja
Hi-Matic-sarjan kameroissa oli eriasteisia automatiikkoja ja niitä myytiin Suomessa runsaasti. Esimerkiksi ensimmäinen Hi-Matic maksoi 1965 396,50 euroa. Hi-Matic 7-s maksoi 1969 456 euroa ja Hi-Matic 562 euroa. 1980-luvulla sarjaan tuli automaattisesti tarkentavia malleja.
Minox 35 -sarja
Vuonna 1976 Minox esitteli uuden kameratyypin; tupakkiaskin kokoisen, kokoon taittuvan automaattisen 35 mm:n kameran Minox 35 EL. Kamera oli valmistettu kokonaan muovista, joten se oli kevyt ja automaattinen valotus teki siitä nopean käyttää. Objektiivin, 2,8/35 mm Color-Minotarin laatu oli erittäin hyvä, kilpailukykyinen aikansa vastaavien järjestelmäkameroiden objektiivien kanssa.
Minox 35 EL sai heti suuren suosion, moni ammattilainen ja vakava harrastajakuvaaja hankki sen aina mukana kulkevaksi muistikirjakseen. Ensimmäisessä EL-mallissa oli erilaisia teknisiä ongelmia, joita parannettiin mallissa 35 GL, johon oli lisätty itselaukaisija. Seuraavaan malliin 35 GT tehtiin lisää teknisiä parannuksia ja kameraan tuli vastavalon korjaus ja lankalaukaisimen kierre. Minox oli hinnastaan huolimatta toisinaan niin kysytty, että maahantuoja ei aina saanut riittävää määrää Suomeen. Minox saikin pian samantyyppisiä japanilaisia kilpailijoita, mutta sen korkea optinen laatu antoi sille hinnasta huolimatta etumatkaa. Kameran valmistus uusina malleina jatkuu edelleen.
Opema
Kuvakoko poikkeuksellinen 24x32 mm, mutta tehdas ilmoittaa kotisivuillaan kuvakoon olevan 24x36! Opemaa tehtiin myös mallia Opema II, jossa on etäisyysmittari. Kameroita tehtiin vuosina 1949–51 ja tehdas taas ilmoittaa 24x36 kokoa tehdyn 1954–59. Nähtävästi ensin on valmistettu 24x32 kameroita ja sitten palattua vakiokokoon kysynnän parantamiseksi. Kameraan sai myös 3 vaihto-objektiivia: 30, 45 ja 135 mm.
