Kinofilmipeilikamerat I

AGFA

Agfaflex-sarja

Agfaflex on Agfan peilikamerasarja vuosilta 1959–65. Ensimmäisessä Agfaflexissa on kiinteä objektiivi mutta vaihdettava kuiluetsin. Objektiivina Color Apotar 2,8/50 mm ja sulkimena Prontor Reflex 1 -1/300 s. Agfaflex II on muuten kuin malli I, mutta siinä on prismaetsin. Agfaflex III on vaihdettavilla objektiiveilla, valotusmittarilla ja irrotettavalla kuiluetsimellä varustettu kamera, jossa Color Solinar 2,8/50 mm. IV on sama kamera prismaetsimellä ja V:n objektiivina on Color Solagon 2/50 mm ja prismaetsin. Agfaflexin vaihdettavat objektiivit: Ambion 3,4/35 mm, Telinear 3,4/90 mm ja Telinear 4,5/135 mm.
Samaa kamerasarjaa on myyty myös nimellä Agfa Ambiflex.

Agfa Reflex, Optima Reflex ja Flexilette

Agfa teki 1960-luvulla kaksi kinofilmille kuvaavaa kaksisilmäistä peilikameraa. Molemmissa kameroissa on sama objektiivi sekä kuvaus- että tarkennusobjektiivina. Varsinainen ero on etsin: Flexilettessä on kuiluetsin ja Optima Reflexissa pentaprisma. Optima Reflex valottaa lisäksi seleenikennon mukana automaattisesti aukkoa. Molemmat jäivät varsin harvinaisiksi eivätkä niiden myyntimäärät olleet suuria Suomessa. Lisäksi ne olivat rakenteeltaan varsin epävarmoja ja -luotettavia.
Kamera maksoi 1960 440 euroa.

Selecta-Flex I

Yksisilmäinen järjestelmäkamera, perusobjektiivi Solinar 2,8 tai Solagon 2/50 mm. Kameraa myytiin aika vähän ja sen vaihto-objektiiveja vielä vähemmän. Kameraa tehtiin kahta eri mallia, normaaliobjektiivin valovoima oli joko 2,0 tai 2,8. Tätä ei edes esitelty aikansa (1963–67) Kameralehden luetteloissa eikä mainoksissa.

ASAHI PENTAX

Asahi-tehdas oli valmistanut erilaisia peilikameroita, joita ei ole tuotu Suomeen. Vuonna 1963 esitelty läpimittaava kamerasarja oli menestys ja niitä näkee Suomessa usein.

Spotmatic-sarja

Spotmaticeja tehtiin 1975 saakka laaja valikoima. Erot ovat pieniä ja joissain tapauksessa niitä ei todellisuudessa ole lainkaan. Mallia SP 500 myytiin halvemmalla, koska siitä mainosten mukaan puuttui 1/1000 s ja itselaukaisin. Todellisuudessa suljin ja aika-asteikko ovat samat kuin SP-mallissa, 1/1000 s on vain jätetty kaivertamatta aikanuppiin. Näin kameraa voitiin myydä halvemmalla hinnalla. Sen sijaan SL-mallista puuttuu valotusmittari ja sen hinta oli paljon halvempi kuin muiden Asahi-kameroiden. SP II -mallissa mittarin herkkyys on suurempi ja siinä on salamakenkä. Motor Drive -kameraan saattoi hankkia moottorin, 250 kuvan perän ja kaukolaukaisujärjestelmän, siitä tehtiin vielä SP II -malli. Kameroita valmistettiin kromattujen lisäksi myös mustaksi maalattuina.

Asahi Pentax Spotmatic

Spotmatic

Ensimmäinen Asahin valmistama läpimittaava kamera 1963. Prototyyppejä oli ollut esillä useilla messuilla, mutta vasta muutaman vuoden kehittelyn jälkeen kamera tuli sarjatuotantoon. Valonmittaus tapahtuu himmennetyllä aukolla säätämällä mittarin osoitin etsinkuvan oikeassa reunassa näkyvään hahloon. Spotmatic on hyvin tehty ja luotettava kamera, monia niistä on edelleenkin kuvauskäytössä yli 30 vuotta valmistamisensa jälkeen. Kameraa voi pitää myydyimpänä kinofilmijärjestelmäkamerana 1980-luvulle saakka.
Normaaliobjektiivilla kamera maksoi 1969 1 117 euroa.

Spotmatic F

SPF on samannäköinen kuin muutkin Spotmaticit, mutta siinä voidaan valon mittaus tehdä täydellä aukolla. Mittausta varten pitää objektiivin himmenninrenkaassa olla nasta, rungossa on objektiivin kierteen ulkopuolella rengas, josta mittari saa tiedon renkaan asennosta. Tätä varten Asahi tuotti uuden objektiivisarjan, jossa oli nasta. Myös vanhoilla objektiiveilla voi mitata himmennetyllä aukolla. Täyden aukon mittausta lukuun ottamatta kamera on ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään muiden SP-kameroiden näköinen.

Asahi Pentax ES ja ES II

Asahin automaattimallit, joissa kuvaaja valitsee himmenninaukon ja kamera ajan,
ES 1-1/1000s, ES II 8-1/1000s. Käsisäätöiset ajat 1/60-1/1000 s ilman paristoa. Kaikki ES -kamerat ovat mustia ja niillä voi mitata myös himmennetyllä aukolla.

Pentax-K sarja

Asahi Pentax uudisti kameroitaan 1975 ja tuotti hitaaksi ja hankalaksi koettujen kierreobjektiivirunkojen tilalle bajonettirunkosarjan. Bajonetti nimettiin K-bajonetiksi ja sitä alkoivat käyttää jonkin ajan kuluttua myös muut kamera- ja objektiivivalmistajat. Ensimmäiset K-mallit olivat ominaisuuksiltaan vanhojen kaltaisia, ainoastaan valon mittaus tapahtui kaikissa malleissa täydellä aukolla.
K-sarja kasvoi ja siihen on tehty laaja mallisto. Tässä esittelen ainoastaan muutaman.

Pentax K 1000

Pentax K 1000 oli Spotmatic uusissa kuorissa. Se tuli suosituksi, koska se oli pitkään ainoa täysin käsi-käyttöinen K-bajonetilla varustettu kamera. Tuotanto tuli kalliiksi ja sitä valmistettiin loppujen lopuksi Kiinassa.

CANON
Canon oli alkanut valmistaa kinofilmipeilikameroita 1959. Syntyi neljä kameraa käsittävä Canonflex-sarja. Se ei kuitenkaan ollut Suomessa kovin myyty sarja, muut japanilaiset muodostuivat suositummiksi. Seuraavasta mallisarjasta, F-sarjasta, sen sijaan tuli Suomessa erittäin runsaasti käytetty mallisto. Seitsemästätoista mallista esitellään yleisimmät ja merkittävimmät.

Canon FX

Tämä on Canonin suosittujen kameroiden perusmalli. Valotusmittari on yläkannen kyljessä oleva CdS-mittari, kuten useissa muissakin aikansa kameroissa. Tämän kameran mukana alkoi uusi objektiivisarja FL joita käytettiin 1970-luvulle saakka.
FL sarja toimii myös uudemmissa malleissa, mutta valon mittaus tapahtuu himmennetyllä aukolla. Kamerassa on itselaukaisija ja lisäksi peilin nostomahdollisuus, osa laajakulmista ei ollut retrofocuksia. Objektiivisarjaan alkoi tulla myös zoomeja, jotka aluksi olivat isoja ja painavia. Monissa objektiiveissa oli automaattihimmennin, mutta pitkiä polttovälejä 300–2000 mm toimitettiin vain tilauksesta.
Kamera maksoi 1966 laukkuineen f:1,8/ 50 mm:n objektiivilla 888 euroa.

Canon Pellix

Pellix näyttää ulkoisesti samanlaiselta kuin muutkin sarjansa mallit. Erikoisuus onkin kameran peili: se on kiinteä puoliläpäisevä kalvo, jonka läpi valonmittaus tapahtuu ja kuvauksen aikana se ei liiku. Pellix oli Canonin ensimmäinen objektiivin läpi mittaava malli. Kamera esiteltiin 1965, mutta ei saavuttanut kovin suurta suosiota, ehkä pelättiin sen uusia ominaisuuksia tai kiinteätä peiliä ei yksinkertaisesti tarvittu. Lisäksi kiinteä peili söi osan objektiivin läpi tulevasta valosta, esim. f:1,4 valovoimaisesta objektiivista tulikin f:1,7. Mittaustapa, jossa CdS-kenno mittaa 12 % kuva-alalle tulevasta pinnasta oli sen sijaan tarkka uutuus.
Pellix maksoi vuonna 1966 normaaliobjektiivin kanssa 1130 euroa.

Canon FT

FT oli Canonin ensimmäinen objektiivin läpi mittaava kamera, jossa oli tavallinen, liikkuva peili. Mittaus tapahtui keskellä kuva-alaa olevalla 12 % alueella. Näin kuvaaja saattoi mitata valon haluamastaan kohdasta. Menetelmästä tuli suosittu ja Canon FT:tä myytiin paljon. Kamerassa oli myös Canonin kehittämä QL-pikalataussysteemi. Siinä kuvaaja vain asettaa filmin pään keräyspuolalle ja sulkee kannen. Kannen sisäpuolella on levyjärjestelmä, joka kerää filmin keräyspuolalle ilman mitään pujotuksia. Mekanismi oli nopea ja toimiva ja lisäsi Canonin kilpailukykyä sellaisiin kameroihin, joissa oli tarkkaan katsottava, että filmi todella liikkui. Sellaisissa Canon-kameroissa, joissa systeemi on, on etuseinässä musta QL peltitunnus.

Canon F 1

Canon F1

Canon F1 oli Canonin vastaus Nikon F:n hallitsevaan asemaan. Siinä oli samanlaiset mahdollisuudet käyttää moottoria ja vaihdettavat etsin- ja tähyslasivalikoimat. Kamera mittasi täydellä aukolla ja mittausala oli 12 % kuva-alasta, keskellä oleva suorakaide. Valotusmittari oli herkempi kuin Nikonilla ja sulkimen aika-alue oli 1-1/2000 s. Kameran tullessa markkinoille esiteltiin uusi täyden aukon mittauksen objektiivivalikoima. Suomessa F1:stä tuli lehti- ja erityisesti luontokuvaajien suosima laite. Malli on osoittautunut kestäväksi, sitä käytetään edelleen kuvaamiseen.

Canon FTb, Canon FTb-N

Canon ftb

Canon F1:n tultua markkinoille myyntiin tuli 1971 myös täydellä aukolla mittaava harrastajamalli. Siihen sopivat kaikki uudet ja vanhat objektiivit, mutta rungon ominaisuuksista oli tingitty. Kameran etsin oli kiinteä, moottoria ei voinut käyttää ja valotusaikavalikoima oli kapeampi. Kamerassa oli kuitenkin samanlainen rajatun alan mittaus kuin FTb:ssä. FTb tuli suosituksi ja on osoittautunut kestäväksi laitteeksi. Hieman muunneltu malli FTb-N tuli myyntiin 1973.

Canon EF

Canon EF oli ensimmäinen automaattinen järjestelmäkamera Canonin tuotannossa 1973. Siinä kuvaaja valitsi ajan ja kamera sääti himmenninaukkoa. Valotusaikavalikoima oli laaja: 30-1/1000 s.

Canon AE1

Canon AE1 mullisti markkinoille tullessaan 1976 kamerantuotannon. Se oli valmistettu kilpailijoita enemmän muovisista osista, osat oli koottu valmiisiin komponentteihin, jolloin kameran valmistaminen oli nopeampaa ja halvempaa ja osia tarvittiin vähemmän. Elektroniikan ansiosta automaattinen kamerarunko maksoi vähemmän kuin mekaaninen. AE1 on Canonin myydyin kamera, sitä tehtiin vuosien aikana yli
7 miljoonaa kappaletta. Rakenne on myös vuosien mittaan osoittautunut kestäväksi.
Runko maksoi 1980 442 euroa.

Canon A1
Canon esitteli täysautomaattisen mallinsa 1978. A1:ssä on viisi automaattista valotusmahdollisuutta, käsisäätö ja himmennetyn aukon ja salaman automatisoidut toiminnot. Lisäksi siihen saattoi kytkeä 5 kuvaa sekunnissa siirtävän moottorin ja automaattisen salaman. Tähyslasinkin saattoi vaihtaa, mutta vain huollossa. Kamerasta tuli suosittu ja paljon myyty.
A1 oli kalliimpi kuin AE1, sen runko maksoi 1980 804 euroa.

COSINA

Cosina CT1A Cosina CT7

 FUJICA

Fujica ST 701

IHAGEE

Kine-Exakta

Ihagee toi markkinoille 1936 35 mm:n kinofilmiä käyttävän Kine-Exaktan. Se oli ensimmäinen todellinen 35 mm SLR -kamera. Siinä oli samoja ominaisuuksia kuin Standard Exaktassa: kolmiomainen muoto, valotusajat 12-1/1000 s. ja viritysvivulla tapahtuva filminsiirto ja verhon viritys. Etsimenä oli kiinteä kuiluetsin, tärkeätä oli salamasynkronointi ja objektiivin vaihto bajonetilla.

Exaktasta tuli suosittu: ennen sotaa sitä ehdittiin valmistaa yli 35 000 kpl, viittä toisistaan hieman poikkeavaa sarjaa. Sodan aikana tuotanto pieneni merkittävästi ja sodan jälkeen tuotanto alkoi hieman muunnellulla sotaa edeltäneellä mallilla, jota tehtiin kuitenkin 1945–49 yli 35 000 kpl. Samoina vuosina tehtiin samaa kameraa nimellä Exacta vientiin, n. 16 920 kpl. Uutta mallia, Exakta II, joka on melkein II-tyyppimerkintää lukuun ottamatta sama kamera, tehtiin vuoteen 1950 n. 20 000 kpl. Tehdas on luetteloinut myös sodan jälkeiset mallit Kine-Exakta tyypeiksi, vaikka niitä markkinoitiin pelkällä Exakta-tunnuksella. Objektiivien lisäksi Exaktaan sai loittoja, etsimen lisäapuja, sovitteita mikroskooppiin, reprotelineitä, suotimia ym. erittäin laajan valikoiman.

Ennen sotaa Ihageen kameroita voi maahan valokuvaajien omistama SVO, ja niitä näkee melko usein. Sodan jälkeen tuonti siirtyi Heliokselle, joka markkinoi Exaktaa aktiivisesti.

Exakta Varex

Kiinteä kuiluetsin oli jäänyt kilpailussa jälkeen: 1948 oli Pentacon esitellyt pentaprismaa käyttävän Contax-S:n ja muitakin kilpailijoita ilmaantui. Ihagee vastasi haasteeseen 1950 tuottamalla mallin Exakta Varex. Exakta Varexeja tehtiin vuosien aikana useita alamalleja: Exakta Varex, Exakta Varex VX, Exakta Varex IIa ja IIb. Yhteensä 17 eri versiota: aikarytmit, laskimen mallit ja nimityypit vaihtelevat, salamasynkronointi monipuolistuu, vipujen muotoja muutellaan. Kaikissa on selvästi kaiverrettu tyyppimerkintä.

Exakta Varex VX

Uudemmissa malleissa Exakta on kirjoitettu kirkkain kirjaimin mustalle pohjalle, näihin malleihin kuuluvat objektiivit olivat mustapintaisia. Exakta alkoi jäädä kilpailussa jälkeen, sillä sen ominaisuudet pysyivät käytännössä samoina vuodesta 1936 vuoteen 1967.
Siksi kameran hintaa oli laskettava; kun kamera maksoi vuonna 1953 1676 euroa, maksoi se 1960 samanlaisella 2,8/Tessarilla enää 1067 euroa.

Exakta VX 1000

Uusi sarja alkoi 1967, jolloin markkinoille tuli ensimmäinen Exakta, jossa oli itsestään palautuva peili. Peilin toimintaa lukuun ottamatta VX 1000 muut tekniset ominaisuudet olivat samat kuin edeltäneissä malleissa. VX 1000:ta valmistettiin vain yhtä mallia ja 104 084 kpl. Exaktan heikko puoli oli TTL-valonmittauksen puute: siihen sai 60-luvulla erillisiä prismavalotusmittareita, mutta ne olivat hitaita käyttää, ja osittain siksi japanilaiset pääsivät voiton puolelle. Nikon F Photomic -etsimellä oli ammattilaiskuvaajien valinta ja Nikkormat FT ja Asahi Spotmatic veivät Exaktan harrastajakäyttäjät. Exaktan 1000 -runko maksoi vuonna 1969 kuiluetsimellä 465 euroa. Hintaa oli laskettu kameran jäätyä jälkeen kehityksessä ja Itä-Saksan tarvitessa ulkomaan valuuttaa.

Exakta 500

Lisäksi valmistettiin hieman halvempia Exakta 500 -runkoja, joiden sulkimien aikarajoista oli tingitty, ajat ovat 1/30-1/500 s. Exakta 500:tä tehtiin viittä eri muunnosta yli 85 000 kameraa.

Viimeiset Exaktat

Exaktan nimen käyttöoikeus oli siirtynyt pois DDR:stä, koska tehtaan ja sen tavaramerkit omisti edelleen hollantilainen Steenbergenin suku. Ihage -tehdas oli yhdistetty 1960- luvulla Pentacon-konserniin, joka tuotti vielä mallin

Exakta RTL 1000

RTL 1000 oli aivan erinäköinen kuin aiemmat Exaktat. Siinä oli Pentaconin kehittämä metallinen verhosuljin ja mittarilla varustettu prisma. Siinä oli samalla tavalla pitkiä aikoja kuin perus-Exaktoissakin, 8 s saakka. Vaihdettavat etsimet eivät kuitenkaan sopineet muihin Exaktoihin. RTL 1000:n myynti jäi varsin vähäiseksi.

Exa-sarja

Ihagee-tehdas tuotti 1950–67 paljon halvempaa kameraa Exaktan rinnalle. Ne olivat, yhteistä bajonettia lukuun ottamatta, konstruktioiltaan aivan eri laitteita. Tarkoituksena oli tarjota Exaktan omistajille toinen runko tai edullista järjestelmäkameraa havitteleville kamera, johon sopivat melkein kaikki Exaktan objektiivit.

Exoja on kahta tyyppiä, toisessa peltinen läppäsuljin ja toisessa kankainen verhosuljin, molemmissa rajoitettu valotusaikavalikoima. Läppäsuljin-Exoissa ei voi käyttää kaikkia Exaktan pitkiä objektiiveja, sillä kuvan yläreuna pimenee. Läppäsuljin-Exoja valmistettiin yli miljoona kameraa, 25 erilaista ja kangasverhokameroita 9 mallia yli 300 000 kpl. Exa-kameroita on Suomessa runsaasti liikkeellä, niitä myytiin paljon sellaisille järjestelmäkameraa haluaville, jotka eivät tarvinneet Exaktan erikoisuutta: pitkiä valotusaikoja. Viimeisissä Exa-kameroissa on objektiiviin kiinnitys 42 mm:n kierteellä.
Vuonna 1953 Exa maksoi f:2,9 Trioplan-objektiivilla 605 euroa.
 

Exa I

Exa II

Exa II

Exa II oli monipuolisempi kuin Exa I, sitä valmistettiin 7 mallia, joissa on pieniä eroja. Taulukossa on koko sarjan yhteistiedot. Samalla tavalla kuin Exaktan, myös Exan hinnat laskivat.
Exa maksoi 1969 50 mm:n normaaliobjektiivilla 560 euroa.

Exa 500

Exa 500 -runko maksoi vuonna 1969 237 euroa.

 

KILFITT

Mecaflex

Aikanaan maailman ensimmäinen keskussulkimella varustettu yksisilmäinen peilikamera. Tässä oli myös eräs ensimmäisistä automaattihimmentimistä. Kamera esiteltiin 1953. Kameran suunnitteli Heintz Kilfitt, joka oli aikoinaan suunnitellut Robot-kameran. Kamera kuvasi 24x24 mm:n ruutuja standardikasetille. Mecaflexeja ei valmistettu kovin suurta määrää 1953-58, eikä niitä ole Suomessa monta kappaletta, tässä se esitellään "ensimmäisyytensä" vuoksi.

 

KONISHIROKU PHOTO Ind. Co.

Konica Auto -Reflex

Konica Auto -Reflex

Automaattinen järjestelmäkamera, jossa kuvaaja valitsee ajan ja kamera säätää himmentimen. Lisäksi tällä kameralla voi kuvata samalle filmille myös puolikokoa 18x24 mm, kesken filmin vain vipua kääntämällä, ja palata halutun 18x24 kuvamäärän jälkeen taas 24x36 mm -kokoon. Tämä oli ensimmäinen japanilainen verhosulkimella varustettu automaattikamera. Automatiikkaa hoitaa kameran etuseinässä oleva nuppi, jossa on filmin herkkyyden ja valotusajan säädöt. Nupin etuosassa on CdS-kenno, joka mittaa valon ja siirtää tiedot automaattikoneistolle. Automatiikka on täysin mekaaninen ja monimutkainen, siinä on runsaasti jousia, liikkuvia hammasrenkaita ja vipuja. Siksi nämä kamerat tahtovat nykyään tehdä automaattiasennossa vääriä valotuksia, vuodet ovat tahmauttaneet voiteluaineet. Tämä on kuitenkin mekaanisesti hyvin tehty ja luotettava kamera, myös objektiivisarja on laadultaan hyvä. Tämä oli yksi niistä japanilaisista laitteista, jotka hinnallaan, laadullaan ja objektiivivalikoimallaan vetivät maton eurooppalaisten valmistajien jalkojen alta.
Kamera oli aika kallis; 1966 runko ja 1,8/52 maksoivat 992 euroa ja 1,4/57:llä 1104 euroa.

Konica Auto -Reflex T 3

Tässä mallissa on samanlainen himmenninautomatiikka kuin edeltäjässäänkin, mutta vain normaalin 24x36 mm ruudun kuvausmahdollisuus. Aikanaan tätä myytiin ja mainostettiin televisiossa "helmaa nopeampana kamerana".

 

KW

Praktiflex-sarja

KW-tehdas alkoi suunnitella peilikameraa tavoitteenaan kuluttajalle mahdollisimman edullinen, mutta laadukas laite. Ensimmäiset Praktiflex-kamerat tulivat markkinoille keväällä 1939 ja laitteita valmistettiin Praktiflex-nimillä vuoteen 1949 saakka 9 eri mallia melkein 60 000 kpl. Kameroita tuotettiin kahdella eri objektiivikiinnityksellä,
40 ja 42 mm:n kierteillä.

Praktiflex

KW esitteli kameransa 1939, se oli eräs ensimmäisistä 35 mm:n peilikameroista, kolmas tai toinen läh-teestä riippuen. Se oli rakenteeltaan yksinkertaisempi ja huomattavasti halvempi kuin kilpailijansa Kine-Exakta. Peili nousi ylös laukaisinta painamalla, objektiivikiinnitys oli halpa 40mm kierre ja valmistusmateriaalit eivät olleet niin korkealaatuisia kuin kilpailijalla. Siihen sai kuitenkin hyviä Zeiss-objektiiveja ja siinä oli kuiluetsin.

Praktiflex II

Vuonna 1947 markkinoille tuli Praktiflex II  kokonaan uudelleensuunniteltu kamera, mutta samalla 40mm objektiivikiinnityksellä. Laukaisin oli kuitenkin vaihdettu yläkannesta etuseinään, peilimekanismi toimi jousivoimalla ja laatu oli muutenkin edeltäjäänsä parempi. Praktiflexejä tehtiin useita versiota.

Praktina, Praktina IIA ja Praktina FX

Praktina tehtiin Exaktan kilpailijaksi, siinä oli peilin lisäksi mittaetsin. Objektiivikiinnitys oli kiertorenkainen bajonetti ja myös etsimet olivat vaihdettavia. Praktinoita tehtiin varsin vähän, n. 10 000 kappaletta vuosien 1952–60 välillä. Kamera oli lisäksi varsin kallis, esimerkiksi Praktina II A 2,8/50 Tessarilla maksoi vuonna 1959 1051 euroa.

Praktica-sarja

Vuonna 1948 alettiin valmistaa uutta kameratyyppiä, jossa objektiivikiinnitys oli 42 mm:n kierteellä.

Praktica FX, FX 2 ja FX 3

Praktica FX 3

Kameroissa on pitkät valotusajat: ½, 1/5 ja 1/10 s. Praktica FX2:ssa vuodelta 1956 on uusittu etsinjärjestelmä ja ensimmäisenä maailmassa kamerassa on talla, joka hoitaa himmentimen sulkeutumisen valotuksen aikana. Praktica FX:ää tehtiin useita malleja, joista suurinta osaa on tuotu muutama kappale Suomeen.
Esimerkiksi FX, FX2 ja myös FX3:ssa on 7 alamallia. FX 3 maksoi 1959 2,9/50 mm Meritar-objektiivilla 463 euroa.

Praktica IV, IV B, IV M, IV BM, IV F, IV FB, V F, V FB

Praktica IV

Praktica-sarja laajeni ja muuttui vuosien 1959–65 välillä. Ensin kamerassa oli kiinteä prismaetsin ja viritys joko pohjasta viritysvivulla tai nupilla yläkannesta vanhaan tapaan, valotusajat olivat 1/500 s saakka. 1962 esiteltiin Praktica IVF, jossa on etsimessä Fresnel -tähyslasi ja halkiokiila ja 1964 sama malli automaattisesti palautuvalla peilillä, jolloin nimeksi tuli Praktica V. Se oli varustettu seleenimittarilla. Kaikkiin 42 mm:n kameroihin saattoi hankkia hyviä Zeiss-Jena-objektiiveja, mutta niihin tarjottiin myös halvempia (eikä aivan niin hyviä) Meyer-objektiiveja. Hintaesimerkkinä Praktica IV, joka 1963 maksoi 2,8 Tessarilla 591 euroa ja IV B samalla objektiivilla 648 euroa.

Nova, Nova B, Nova IB, Praktica -mat ja Praktica Super TL

Praktica Nova

Vuonna 1965 markkinoille tuli Praktica Nova -sarja, se erottuu edeltäjistään kameran etuseinässä olevasta laukaisimesta. Näissä ei ollut valotusmittaria. Nova oli peruskamera, hinta 1966 401 euroa Nova IB ja Nova B olivat seleenimittarilla varustettu, hinta 1966: 462 euroa. Praktica-mat oli ensimmäinen eurooppalainen kytketyllä TTL- mittauksella varustettu kamera. Praktica-mat-runko maksoi 1966 995 euroa ja 1,8/50 355 euroa. Näitä kameroita tehtiin paljon, Nova- malleja yli 250 000 kameraa ja Praktica PL nova- malleja yli 300 000 ja Super TL 500 000 laitetta.

Praktica Super TL

Super TL oli himmennetyllä aukolla objektiivin läpi mittaava, niitä on Suomessa runsaasti, koska sitä myytiin edullisella hinnalla Anttilan postimyynnissä ja se oli monen ensimmäinen järjestelmäkamera. Super TL toimii yleensä hyvin, mutta valotuksen mittaus on vaikeaa, koska se tapahtuu himmennetyllä aukolla eikä osoittimia etsimen oikeassa reunassa tahdo nähdä. Lisäksi instrumentin mittausalue on varsin pieni, mittaus tahtoo onnistua vain kirkkaassa valossa, sisätiloissa kennon herkkyys ei riitä eikä osoittimia tahdo nähdä täydelläkään aukolla. Super TL:n valotusaika-alue
½-1/500 s oli monelle aikanaan ihan riittävä. Lisäksi siihen sopivat kierreobjektiivit olivat halvempia kuin kilpailijoiden bajonettikiinnitteiset.

Praktica L-sarja

Praktica L-sarja esiteltiin 1969. Siinä oli viisi kameramallia: Praktica L ilman valotusmittaria, LLC siirsi himmentimen arvotiedon sähköisesti valotusmittarille ja mittaus tapahtui täydellä aukolla, LTL:n mittaus tapahtui himmennetyllä aukolla, LB:ssä oli kytkemätön valotusmittari ja VLC oli LLC:n tapainen, mutta etsimen vaihtomahdollisuudella varustettu. Sarja venyi erittäin laajaksi runsaasti valmistetuksi. Praktica L-malleja valmistettiin vuoteen 1989 saakka. Kaiken kaikkiaan tuotettiin neljä sarjaa malleja, yhteensä 78 mallia. Tuotanto oli mittava, ensimmäistä sarjaa tehtiin 1 110 357 kappaletta, seuraavaa 740 152, kolmatta 1 191 642 ja neljättä 1 794 728. Kaikissa oli uusi metallinen verhosuljin, KW-tehtaan itse suunnittelema ja valmistama. Sulkimen aika-alue 1- 1/1000 s ja B.

Kameroista tuotettiin vuosien aikana monia erilaisia alamalleja, joissa eroina on esim. viritysvivun muovipää pelkän metallin sijaan, kromattu takaisinkelausnuppi aiemman mustan tilalla jne. Lisäksi samoja kameroita valmistettiin suurostajien nimillä, esim. Revueflex, Porst ja Hanimex. Näin eri mallien määrä kasvaa varsin isoksi ja lisäksi joitakin alaversioita tuotettiin vain muutamia satoja tai tuhansia, kun joitakin suurtuotantomalleja tehtiin melkein puoli miljoonaa kappaletta. Siksi Praktica-kameroista saa laajan kokoelman ja silti siihen kuuluu harvinaisuuksiakin. Kaikki kamerat ovat samannäköisiä, perusrunko ja suljin olivat samoja koko tuotannon ajan.
Hintaesimerkki: Super TL-runkoa 1000 myytiin Suomessa 1983 122 euroa ja 2,8/50 mm Tessar maksoi 76 euroa.

Praktica EE, EE2

Praktica EE2 

Tehdas tuotti myös valotusautomaattirungon Praktica EE, mutta sen elektroniikka ei ollut luotettava. Uusi malli Praktica EE2 ei paljoa tilannetta korjannut.