Neuvostoliitossa valmistettiin suuri määrä erilaisia kinofilmipeilikameroita, joita tuotiin runsaasti Suomeen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen niitä toivat lisää turistit ja suomalaiset matkailijat. Siksi kaikkia malleja näkee runsaasti. Neuvostotuotanto oli osittain omintakeista ja venäläiselle kameratuotannolle on syntynyt oma kerääjäkuntansa. He etsivät sellaisia laitteita, joiden valmistusmäärät jäivät pieniksi.
SPORT
Tämä on maailman ensimmäinen 35 mm peilikamera. Se esiteltiin vuonna 1935, kamera oli ensimmäinen kokonaan Neuvostoliitossa suunniteltu. Suunnittelu ja prototyyppien valmistus oli alkanut 1929. Niitä ei viety ulkomaille, vaan kaikki jäivät kotimaahan. Sota keskeytti tuotannon 1941, eikä mallia enää tuotettu sodan päätyttyä. Vain n. 16 000 kappaletta ehdittiin valmistaa, niinpä tästä on Neuvostoliiton kaaduttua tullut keräilty kamera kaikkialla. Suomeen näitä on tullut 1990 jälkeen turistien ja suomalaisten matkailijoiden tuomina muutamia kymmeniä. Laite kuvasi 50 24x36 mm ruutua erikoiskasetteihin pakatulle kinofilmille, jossa oli selkäpuolella paperiraina.
KMZ
Neuvostoliitossa peilikameroiden valmistus alkoi uudelleen vasta maailmansodan jälkeen. Siellä KMZ (Krasnogorskin Mekaaninen Tehdas) alkoi valmistaa Zenith (toisissa nimi on kirjoitettu Zenit) -kameraa. Sen perusrakenne oli Leica II -kopio, johon oli liitetty yksinkertainen peilikoneisto, objektiivikiinnityskin oli Leican 39mm kierre. Rakenne on Neuvostoliiton omaa suunnittelua, mm. peili nousee ylös naruvedolla.
Zenit C
Samasta kamerasta on toinen versio Zenit -C molemmissa yläkansi on kaksiosainen. Vuonna 1956 markkinoille tuli Zenit 3M, kamera jota Suomeen toi Koneisto ja moni liike myi sitä harrastustaan alkaville. Sen yläkansi on yhtä ainetta ja kamerassa on itselaukaisin. 1960-luvulla markkinoille tuli 42 mm objektiivikiinnityksellä varustetut Zenit -E ja B. B:ssä ei ole valotusmittaria ja E:ssä on seleenikennomittari.
Venäläiset kamerat ja objektiivit oli hinnoiteltu varsin edullisiksi, Neuvostoliitto tarvitsi ulkomaanvaluuttaa. Suomessa niiden yleisyyttä lisäsi bi-lateraalikauppa, oli löydettävä tuontitavaroita itään vietävän tavaran vastineeksi ja kamerat sopivat hyvin täytteeksi. Neuvostokameroiden laatu on kohtuullinen, optiikan laatu on joskus erittäin hyvä. Tosin periaate "suuri maa, suuret toleranssit" aiheuttaa joskus pettymyksiä. Tuotanto on erittäin laaja, erilaisia Zenit-malleja on 30 ja useista on lisäksi tehty erilaisia erikoismerkinnöin varustettuja alamalleja.
START
Startissa oli tavallinen kankainen verhosuljin, mutta himmennin oli automaattinen ja etsin vaihdettava. Start pyrki olemaan laadukkaampi kuin enemmän valmistettu ja myyty Zenit. Starteja tuotiin Suomeen 1060-luvulla, mutta myyntimäärät jäivät pieniksi.
2/58 mm objektiivin kanssa runko maksoi vuonna 1963 663 euroa.
ZENIT
Tätä mallia valmistettiin vain alle 40 000, vähän neuvostotuotannoksi. Ominaisuudet olivat peruskameran, aika-alue 1/25-1/500, B, viritys nuppia kiertämällä.
Zenit 3, Zenit 3M
Zenit 3:ssa oli viritysvipu ja saranoitu takakansi. Sitä valmistettiin varsin vähän, vain n. 82 000. Zenit 3M oli runsaasti Suomeen tuotu, suurimpana erona edeltäjäänsä oli laukaisunupin ja laskurin yhdistäminen viritysvivun keskiöön. Aika-alue oli sama kuin edeltäjässäkin. Valmistusmäärä oli suuri, melKein 800 000 kameraa.
Vuonna 1963 Zenit 3M maksoi 2/58 mm normaaliobjektiivilla 471 euroa.
Zenit E, Zenit EM
Zenit EM
Seleenikennoisella valotusmittarilla varustettu Zenit E tuli myyntiin 1965 ja sitä valmistettiin 1981 saakka. Valmistusmäärä oli suuri, luettelot ilmoittavat määräksi noin 8 000 000 laitetta. Zenit EM oli muuten samanlainen, mutta siinä oli syytä käyttää himmenninautomatiikalla varustettuja objektiiveja. EM tehtiin 1972–88 välillä melkein miljoona. Kameraa tuotiin runsaasti Suomeenkin, 1969 Zenit E maksoi 2/58 mm normaaliobjektiivilla 431 euroa.
Zenit ET ja TTL
Zenit ET
Kamera on himmennetyllä aukolla mittaava, yksinkertainen järjestelmä. Sulkimen aika-alue on kapea: B ja 1/30-1/500 s., suljin on perinteinen vaakasuoraan liikkuva kangasverhomalli. Valotusmittarin mittausalue on myös kapeampi kuin aikansa kilpailijoissa. Paristona TTL käytti omaa paristotyyppiä, jolle länsimaista oli vaikea löytää vaihtokappaletta.
TTL myytiin kuitenkin paljon, sen hinta oli 1983 122 euroa. Neuvostovalmisteiset lisäobjektiivit ja välineet olivat halpoja.
ET:n valmistusmäärä noin 3 000 000 ja TTL:n 2 600 000 kappaletta.
Zenit Fotosniper FS3 ja FS 12
Fotosniper on kiväärimallisella tukikahvalla varustettu peilikamera. Siinä on 3,5/300 mm objektiivi ja tarkennus tapahtuvat puristamalla käsikahvaa kokoon. Kahvassa on lisäksi liipaisin, jota painamalla kamera laukeaa ja näin kuvaaminen saadaan nopeaksi. Laukaistessa jousi painaa himmentimen valittuun arvoon ja suljin toimii vasta sen jälkeen. Tämä tekee kameran laukaisemisen tärähdysherkäksi ja siksi kamera ei halvasta hinnastaan huolimatta saavuttanut luontokuvaajien pitkäaikaista suosiota. Kamera toimitettiin metallilaukussa, jossa oli lisäksi muutama suodin, normaaliobjektiivi Jupiter 2/58 mm ja vastavalosuojat ja kiväärin purkamiseen ja kokoamiseen tarvittavat työkalut. Laitteita valmistettiin kuitenkin paljon, FS3 hieman alle ja FS12 yli 100 000.
Laukku maksoi vuonna 1970 1005 euroa.
Bessamatic
Bessamatic
Voigtländer esitteli yksisilmäisen, keskussulkimella varustetun järjestelmäkameransa 1958. Siinä oli alusta alkaen kokonaan vaihdettavat objektiivit. Bessamatic on ulkonäöltään ja käytöltään hämmästyttävän nykyaikainen. Kaikki sen toiminnot ovat tietysti mekaanisia, mutta silti se on kevyt käyttää vaikka sillä on painoa reilusti, kuten kaikilla Voigtländer-kameroilla. Se on myös rakenteeltaan "yksinkertainen" ollakseen keskussuljinkamera, sen huolto on nykyäänkin halvempaa kuin Contaflexin ja Retina Refleksin, vain 56 ruuvia auki ja suljin on esillä. Etsin on miellyttävän kirkas, vanhoja kameroita katsellessa kannattaa vertailla tähyskuvan kirkkautta, niissä on melkoisia eroja. Bessamaticia on kaksi mallia, toisessa on aukkoarvoja katsova prisma, se on nimetty Bessamatic De Luxeksi, vaikka tehdas ei näitä malleja koskaan erotellut. Valmistettiin myös Bessamatic m ilman mittaria.
Vuonna 1959 Bessa-matic maksoi 1120 euroa ja Zoomar 38–82 mm objektiivi 1460 euroa.
Ultramatic
Ultramatic on mekaanisella automatiikalla varustettu kamera. Ultramaticissa on sekä himmennin- että suljinautomatiikat ja käsisäätö sekä palautuva peili. Valitettavasti se on myös erittäin monimutkainen ja epävarma, käyttökameraksi en sitä suosittele. Jos Ultramaticin löytää ja huomaa sen toiminnoissa vikaa, sitä ei kannata tarjota huoltoon: juuri kukaan, missään, koskaan, halua sitä huoltaa. Ultramaticin automatiikkaa varten tehtiin objektiiveihin pieni muutos ja ne erottaa objektiivibajonetissa olevasta keltaisesta läikästä. Nämä uusitut objektiivit toimivat kaikissa kameroissa moitteetta.
Ultramatic oli varsin kallis, maksoi vuonna 1963 2,0/50 mm:n normaaliobjektiivilla 1790 euroa.
Ultramatic CS
Voigtländer huomasi pian Ultramaticin epävarmuuden ja suunnitteli uuden mallin, jossa automatiikkaa ohjaa CdS-kenno. Tässä kamerassa ei ole palautuvaa peiliä ja se on mekaanisesti paljon luotettavampi kuin edeltäjänsä. Valitettavasti tätä ei ehditty monta kappaletta myydä, se on melkoinen harvinaisuus.
Kameralla oli paljon hintaa: runko 2,0/50 mm:n normaaliobjektiivilla maksoi 1966 1498 euroa.
Bessamatic- ja Ultramatic-objektiivit
Voigtländer teki kameroihinsa sarjan objektiiveja, jotka eivät sovi mihinkään muuhun kameraan. Sarja ei kasvanut kovin laajaksi, kameratyyppiin ei voinut suunnitella 35 mm laajempia objektiiveja. Lisäksi 50 mm pidempien objektiivien lähin tarkennusetäisyys oli jätettävä varsin pitkäksi. Siksi kaikkiin objektiiveihin sai sarjan lähilinssejä, joilla esimerkiksi kasvokuvan ottaminen oli mahdollista. Sarjaan kuului 35mm F3.4 Skoparex, 40mm F2 Skopagon, 50mm F2.8 Color-Lanthar, 50mm F2.8 Color-skoparex, 50mm F2 Septon, 90mm F3.4 Dynarex, 100mm F4.8 Dynarex, 135mm F4 Super Dynarex, 200mm F4 Super Dynarex, 350mm F5.6 Super Dynarex, Zoomar F2.8 36-85mm. Kaikki ovat jääneet varsin vähän myydyiksi, 35 mm:ä, 135 mm:ä ja yllättäen Zoomaria näkee toisinaan. Esimerkiksi 350 mm:ä on tuotu Suomeen vain kaksi tai kolme kappaletta.
Edixa-sarja
Edixa Reflex D
Wirgin valmisti 1950- ja 1960-luvuilla sarjan 35 mm:n peilikameroita, kaikissa objektiivin kiinnitys 42 mm kierteellä. Kameroita valmistettiin erittäin runsas valikoima, joissa eri mallien eroa on joskus mahdotonta erottaa. Eri malleja tehtiin yhteensä ainakin 63. Edixa-kameroita on Suomessa varsin runsaasti, mutta koska niiden valmistusmateriaali ja rakenne eivät olleet parhaita mahdollisia, ovat useimmat niistä käyttökelvottomia, varaosia ei saa ja korjaus tulisi suhteettoman kalliiksi. Edixoihin oli saatavana valtava määrä vaihto-objektiiveja.
Vuonna 1968 maksoi Edixa Prismat LTL:n runko 866 euroa.
Yashica valmisti suuren määrän järjestelmäkameroita, jotka oli hinnoiteltu varsin edullisiksi. Niiden joukossa oli maailman ensimmäinen automaattisesti valottava järjestelmäkamera Yashica TL-Electro X.
Yashica TL-Super
Aikansa tavanomaisilla ominaisuuksilla varustettu malli maksoi 1968
1,7/50 mm objektiivilla 1105 euroa.
Ennen toista maailmansotaa Zeiss Ikonin tuotanto-ohjelmassa oli erikoisuus: kaksisilmäinen 35 mm:n järjestelmäkamera
Contaflex TLR
Tämä oli aikanaan maailman kallein ja edistyksellisin kamera. Siinä on vaihto-objektiivit, maailman ensimmäinen kytketty valotusmittari, erikoinen van Albada-etsin ja metallinen verhosuljin. Kamera on mekaanisesti maailman monimutkaisempia ja tosiasia on, että se ei ole nykyään valokuvaukseen soveltuva, vaikka toimisikin. Sen sijaan sillä ja sen vaihto-objektiiveilla on miellyttävän korkea keräilyarvo: jos tällaisen löytää, kannattaa vuokrata tallelokero, mutta vain luotettavasta pankista. Kameraa valmistettiin varsin vähän, mutta muutama on aikanaan Suomeenkin hankittu, vaikka sen hinta 2/50 mm objektiivilla 1938 oli 3650 euroa. Contaflexiin tehtiin pieni sarja vaihto-objektiiveja, mutta ne ovat jääneet vielä harvinaisemmaksi kuin kamera.
Contarex -sarja
Zeissin uutuutena esiteltiin Photokinassa 1960 35 mm:n SLR-kamera Contarex. Se oli kokonaan uusi tuote: kankainen verhosuljin, uusi objektiivin kiinnitys ja kytketty valotusmittari. Contarex oli alun alkaen suunniteltu järjestelmäksi ja siihen tuli tuotantoaikana vain pieniä muutoksia. Tehtaalle oli tärkeintä tuottaa teknisesti huippulaatuisia kameroita, käyttömukavuus, keveys tai hinta ei ratkaissut.
Contarexin eri malleja on Suomessa yhteensä noin 50–100 kpl. Tässä se esitellään siksi, että se ei ole yleinen ja siksi että se oli maailman johtavan optisen tehtaan lippulaiva, johon suunniteltiin aikansa edistyksellisemmät objektiivit. Osa oli uudelleen laskettuja vanhoja Zeiss-konstruktioita ja osa nimenomaan Contarexia varten suunniteltuja. Zeiss valmisti esim. Tessar 2,8/50mm objektiivia sarjoina, ja 100 valmiista valittiin 10 parasta Contarexia varten. Yksi syy laajalle esittelylle on myös se, että jollain tavalla pidän sen hienosta hienomekaniikan tuntumasta ja se, että kuvasin sellaisella vuosina 1975–76.
Contarex
Contarex on suurikokoinen ja painava kamera. Sen tuntomerkki on näkyvä pyöreä seleenikenno prismakotelon "otsassa". Contarex oli maailman ensimmäinen kamera, jossa valotusmittari on kytketty sekä sulkimen että himmentimen säätöihin. Teknisesti kamera on erittäin monimutkaisesti rakennettu, kaikki toiminnot on eri tavoin varmistettu. Valotusmittarin kennon edessä on oma himmennin, joka seuraa kameran himmentimen säätöä. Säätö taas tehdään peilikotelon oikeassa yläkulmassa olevasta hammaspyörästä, Contarexin objektiiveissa ei ole lainkaan himmentimen säätörengasta. (Poikkeuksina Biogon 4/21 ja vanha Sonnar 4/250) Mittarin kennon edessä olevan levyn saattaa poistaa, jolloin mittarin herkkyys nousee 8-kertaiseksi. Irtoavalla etulevyllä oli tapana kadota, joten viimeisin sarja varustettiin sen lukituksella.
Contarex on ominaisuuksiltaan tavallaan peruskamera, palautuva peili, mutta himmennin jää laukaisun jälkeen käyttöaukolle, vasta viritys avaa sen uudelleen. Tähyslasi oli ensin kiinteä, mutta viimeisessä sarjassa sen saattaa jo vaihtaa objektiiviaukon kautta ja liittää negatiiviin tietoja läpinäkyvällä muoviliuskalla, joka työnnetään filmin ja sulkimen väliin takakannen raosta.
Contarex oli kallis, vuonna 1960 se maksoi 2/50 mm objektiivilla 2526 euroa. Viimeisin malli maksoi vuonna 1966 2/50 mm objektiivin kanssa 2077 euroa.
Contarex Special
Erona Contarexiin on etsin, Specialiin voi vaihtaa kuilun tai prisman ja tähyslasin. Special oli tarkoitettu tieteelliseen ja kopiointikuvaukseen, joissa kuilu on tarpeen, mutta valotusmittaria ei välttämättä tarvita. Tähyslasien vaihto oli rajoittunut, niitä oli vain kolme tarjolla: vakiotähyslasi leikkokuvalla, sama 250 mm varten ja kokomatta.
Special maksoi vuonna 1960 1971 euroa.
Contarex Super
Contarex Super
Contarexeja tehtiin uusia malleja: vuonna 1968 esiteltiin uusi malli Contarex Super, jossa läpimittaus tapahtuu puoliläpäisevässä peilissä olevan aukon ja aukkoon kiinnitetyn valohajottimen avulla. CdS -kenno on kameran pohjalla. Valonmittaus valitettavasti vähensi etsimeen tulevaa valomäärää, ja tarkennus vaikeutui hieman. Mittausmenetelmä on 10 asteen mittakulman ansiosta erittäin tarkka ja luotettava ja mittainstrumentit Zeissin tapaan luotettavia. Tähän kameraan sai kaiken kaikkiaan 18 erilaista vaihdettavaa tähyslasia.
1969 kamera maksoi 2/50 mm:n objektiivilla 2694 euroa.
Contarex Professional
Rakenteeltaan samantyyppinen kuin Super, mutta siinä ei ollut valotusmittaria. Tuotantoperiaatteena oli valmistaa kamera sellaiseen käyttöön, jossa valotusmittaria ei tarvittu, mutta jossa silti oli tähyslasin vaihtomahdollisuus ja muistiinpanoliuska. Kameraa ei valmistettu kuin n. 1500 kappaletta, joten se on melkoinen harvinaisuus.
1969 kamera maksoi 2/50 mm objektiivilla 2039 euroa.
Contarex Super Electronic
Ensimmäinen sähköisesti ohjatulla sulkimella varustettu SLR-kamera. Siihen sai lisäksi aikansa monipuolisimman filminsiirto- ja kameranohjausjärjestelmän ja lisäksi monia juuri siihen suunniteltuja lisävälineitä. Uusien mallien mukana esiteltiin objektiiveja, jotka olivat aikaansa edellä.
Pelkkä runko maksoi 1966 ilman objektiivia, mutta takakannen kanssa 2415 euroa.
Tätä kameraa on tuotu ainakin yksi kappale Suomeen.
Hologon
sitä varten oli suunniteltu aivan uusi objektiivikonstruktio. Vain kolmella linssillä saatiin 110º kuvakulma ja niin hyvä kuvanlaatu, etteivät japanilaiset kilpailijat päässeet vastaavaan moniin vuosiin.
Hologon maksoi vuonna 1969 2294 euroa ja sen erikoissuodin 206 euroa. Silti näitä on tuotu Suomeen ainakin neljä kappaletta.
Contarex-objektiivit
Ensimmäisen Contarexin kanssa markkinoille tuli 21, 35, 50, 85, 135 ja 250 mm objektiivit. Kaikki 250 mm:ä lukuun ottamatta olivat mattakromattuja. Uusia valovoimaisempia malleja tuli 1960-luvun alussa, jolloin esiteltiin 1,4/55, 2,8/25, 2/35 ja 2,8/135 mm. 250 mm objektiivista esiteltiin automaatti-himmennyksellä varustettu malli 1963. Erikoisobjektiiveina esiteltiin peilitelet 4,5/500 ja 5,6/1000 mm ja paljeobjektiivi 3,5/115 mm ja lähikuvauksen erikoisobjektiivi S-Planar 4/50 mm. Myös lähikuvauksen erikoisobjektiivisarja tuotettiin. 1966 tuotettiin 2,8/180 mm ja zoomit 2,8/40–120 ja 4/85–250 mm. Tele 5,6/400 mm ja kalansilmä 2,8/16 mm ja 1,4/85 mm tulivat tarjolle kameratuotannon ollessa loppuvaiheessa 1970. Kaikki viimeiset objektiivit olivat mustia.
Objektiivit olivat kalliita, normaaliobjektiivi 2/50 mm maksoi vuonna 1970 786 euroa. 2/35 mm Distagon maksoi 1128 euroa ja 2,8/135 mm 963 euroa. Erikoisobjektiivit olivat myös erikoishintaisia, 5,6/400 mm maksoi 2507 euroa ja 4/18 mm 1403 euroa. 4/85–250 zoom maksoi 3594 euroa. Joitakin objektiiveja valmistettiin vain muutamia kappaleita, mutta niitä on silti nähty Suomessa.
Vaihtokasetti
Contarexiin kehitettiin vaihtokasettijärjestelmä, jolla filmilaadun saattoi vaihtaa kesken kuvausta. Sama järjestelmä sovitettiin myös Contaflexiin, vaikka kasetit eivät olekaan keskenään vaihtokelpoisia. Kasettijärjestelmä toimii, mutta ei sittenkään saavuttanut suurta suosiota monimutkaisuutensa takia. Kasetteja on sekä kromattuja että mustia ja kromatuissa oli valovuoto-ongelmia. Zeiss tuotti uuden tiivistesarjan, mutta sen vaihtamiseen menee ammattimieheltä kuutisen tuntia. Vaihtokasetti on kuitenkin osoitus Zeissin halusta olla paras ammattimiehen kamera 35 mm kuvauksessa. Koska filmin saattoi vaihtaa, kuvaaja ei enää tarvitse suurempaa kuvakokoa.
Vaihtokasetti maksoi 1962 294 euroa.
Icarex-sarja
Icarex 35 BM, 35 TM, 35 S BM, 35 STM
Icarex 35 CS
Zeiss tuotti 1966 Voigtländerin kehittämän kameran pohjalta sarjan Icarex-kameroita. Samaa kameraa tuotettiin sekä omalla bajonetilla että 42 mm kierreobjektiiveilla. Ensimmäisissä malleissa ei ollut valotusmittaria, mutta niihin saattoi hankkia CdS-prisman, jolloin valo mitattiin himmennetyllä aukolla. Prisman tilalle saattoi vaihtaa myös kuiluetsimen. Icarexin koneisto oli epäluotettava. Lisäksi se tuli myöhään markkinoille, oli vanhanaikainen eikä ollut kätevä käyttää. Se oli myös ominaisuuksiinsa nähden kallis ja objektiivivalikoima oli pieni, bajonettiobjektiiveja oli seitsemän ja kierreobjektiiveja vain neljä.
Icarex 35 S BM:n runko maksoi 1971 732 euroa ja normaaliobjektiivi
1,8/50 mm 384 euroa.
Contaflex-sarja
Contaflex I
Contaflex
Sotaa ennen esitellyt kuiluetsimellä varustetut ja erityisesti sodan jälkeen esitellyt pentaprismalla varustetut 35 mm:n kamerat saivat heti suuren suosion. Zeiss Ikon oli kuitenkin menettänyt ennen sotaa valmistuneet piirrokset Saksan itäiselle puolelle jääneille tehtaille ja aloitti suunnittelun alusta. Kamera suunniteltiin harrastajamarkkinoille, ammattilaisillehan tarjolla jo oli mittaetsinmallit Contax IIa ja IIIa. Kamera sai nimen Contaflex ja siitä tuli välitön menestystuote heti 1953 alkaen. Se oli jonkin aikaa maailman myydyin kinofilmipeilikamera. Kamerasta suunniteltiin hinnaltaan edullinen: objektiiviksi valittiin hyvä, mutta valovoimaltaan tavallinen Tessar 2,8/45 mm. Kamera maksoi 1957 846 euroa.
Objektiivi on kiinteä ja kameraan suunniteltiin uusi keskussuljin Syncro-Compur RX. Näin saatiin kasvussa oleva elektronisalamakuvaus harrastajienkin ulottuville. Kamerassa on viritys, filminsiirto, laskuri ja laukaisupainike samassa nupissa, yläkansi saatiin varsin yksinkertaiseksi. Takaisinkelaus tapahtuu saman suuruisella nupilla kuin virityskin. Ensimmäisessä sarjassa tarkennus tapahtuu kiertämällä etulinssiä piparkakkumallisella renkaalla, etulinssitarkennuksesta huolimatta kuvan laatu on hyvä myös lähietäisyyksillä.
Contaflex II
Contaflex II
Contaflex II oli samanlainen kuin I, mutta siinä oli valotusmittari.
I ja II -malleihin saattoi liittää 1,7x telelisäkkeen. Myös stereolisäke tehtiin.
Contaflex III ja IV
Contaflex IV
Vuonna 1957 esiteltiin uusi malli; siinä oli uusi 2,8/50 mm Tessar ja tarkennus tapahtuu kiertämällä koko objektiivia objektiivin takaosassa olevista vivuista. Uudella objektiivilla mahdollistettiin Contaflexin muuttuminen kamerajärjestelmäksi, siihen valmistettiin sarja etulinssejä, joilla polttoväliä voitiin muuttaa. Samalla koko kamera kasvoi ja mekaaninen rakenne monimutkaistui huomattavasti. Optinen laatu kuitenkin parani ja Contaflex III ja sen valotusmittarilla varustettu pari IV, tulivat yhtä suosituiksi kuin edellinen sarja.
Vuonna 1957 III maksoi 967 euroa ja IV 1090 euroa.
Kaiken kaikkiaan eri malleja 2,8/50 mm Tessarilla varustettuina valmistettiin yli 950 000 kameraa!
Contaflex Rapid ja Contaflex Super
Contaflex Super
Vuonna 1959 alkoi viritysvivulla varustetun Contaflexin myynti. Se oli sama kamera kuin Super, mutta ilman valotusmittaria. Se jäi paljon vähemmän myydyksi kuin Super. Molempiin kameroihin sopi myös uusi vaihtokasetti.
Contaflex Super maksoi vuonna 1960 1168 euroa.
Contaflex Super B ja Super neu
Super B
Uusi malli vuodelta 1962, jossa oli valotusautomatiikka: kuvaaja valitsee ajan ja kamera säätää aukon. Super neu on hieman uudistettu malli vuodelta 1964, ja sen tekniset tiedot ovat samat kuin Super B:n.
Super B maksoi vuonna 1966 1133 euroa.
Contaflex Super BC
Super BC
Super BC oli muuten ominaisuuksiltaan sama kuin Super B, mutta valonmittaus tapahtui objektiivin läpi täydellä aukolla CdS-kennolla.
Kamera maksoi vuonna 1966 1417 euroa.
Contaflex Alfa, Beta ja Prima
Contaflex Alfa
Samana vuonna kun markkinoille tuotiin Contaflex III, esiteltiin myös halvemmat kamerat Contaflex Alfa ja Beta. Niissä oli objektiivina 2,8/45 mm Pantar, jonka valmisti Rodenstock ja suljin oli Prontor RX. Myös näihin tehtiin sarja omia lisävälineitä. Contaflex Prima 1959 oli varustettu valotusmittarilla ja siinä saattoi käyttää vaihtokasetteja. Pantar Contaflexejä myytiin varsin paljon, vaikka Suomessa ostettiin enemmän Tessar-versioita. Contaflexia ostivat Suomessa varakkaat harrastajat, joilla oli varaa maksaa Tessarista neljännes enemmän mitä Pantar-kamera maksoi.
Vuonna 1957 beta maksoi 965 euroa ja alfa 837 euroa.
Ulkoasultaan ne ovat varsin paljon Contaflex-mallien I ja II näköisiä, usein on luettava objektiivin nimi erottaakseen mallin.
Contaflex -lisävälineet
Contaflexiin tehtiin hieno sarja lisävälineitä. Objektiivin etulinssin saattoi vaihtaa Pro -Tessar lisäkkeisiin: f:4 tai f:3,2 35 mm, f:4/85 mm, f:4/115 mm ja M1:1 lähilinssiin. Valovoimaisimmat sopivat uuteen Tessariin. Lisäkkeitä myytiin varsin runsaasti, vaikka ne ovat varsin suuria, kuvanlaatu on Zeiss-laatua. Lisäksi Contaflexiin mallista Rapid alkaen sai hankkia vaihtokasetteja, joilla filmilaatua voi vaihtaa kesken kuvauksen. Vaikka kasettisysteemi on toimiva, se on monimutkainen eikä koskaan saavuttanut suurta suosiota.
Suurin osa Contaflexin käyttäjistä ei niitä hankkinut ja kuvasi yhden rullan kerrallaan loppuun. Contaflexin kasetit ovat rakenteeltaan ja malliltaan samanlaisia kuin Contarexiin sopivat, mutta eivät ole vaihtokelpoisia, Contarexin runko on 25 mm pidempi. Lisäksi Contaflexiin tehtiin hieno stereosarja Steritar ja objektiivin eteen saattoi vielä kiinnittää mono-okulaarin 8x30, jolla 50 mm:n objektiivista tuli 8/400 mm:n objektiivi.
Objektiivilisäkkeet maksoivat varsin paljon, Pro-Tessar 3,2/35 mm 423 euroa, 3,2/85 mm 462 euroa, 4/115 mm 639 ja 1:1 lähilinssi 315 euroa. 8x30 kiikari maksoi 504 euroa.
