Laatikkokamerat

Osaa laatikkokameroista on vaikea tunnistaa, niissä ei ole valmistajan nimeä, joissakin se on piilotettu filmitilaan, toisissa hihnan alapuolelle jne. Joissakin taas valmistajan nimi on iso ja näkyvä koriste kyljessä tai etuseinässä. Tällaista valmistajan omaa nimikilpeä ei saa sekoittaa kauppiaan nimikilpeen. Suomessa ei ole ollut omaa kameratuotantoa, vaan maahantuojat ja liikkeet ovat kiinnittäneet laitteisiin omia tunnuksiaan.

Jotkut tehtaat ovat huomaavaisesti merkinneet laitteisiin myös sen tyypin, esim. useissa Kodakin laatikoissa se on sisäpuolella. Valitettavasti tällaista laatikkoa saatettiin valmistaa samalla tyyppimerkinnällä jopa yli 30 vuotta. Vuosien aikana ominaisuudet ja mahdollisuudet muuttuivat ja lisääntyivät. Laatikkokameroita on valmistettu monia eri kuvakokoja eri filmipuolille ja levyille: 3x4, 4x4, 4,5x6, 6x6, 5x7,5, 6,5x11 9x12, 13x18 ja jopa 18x24 cm jne.

Laatikon näköisiä kameroita alettiin valmistaa varsin pian kuivalevyjen markkinoille tulon jälkeen 1880-luvulla. Niissä oli levypitimet, joihin kuvaaja latasi tai usein latautti valokuvausliikkeessä levyt ja kuvaus alkoi. Levyt pitimineen siirtyivät kameran pohjalle aina valotuksen jälkeen ja uusi levy siirtyi tilalle. Tällaisia levykameroita, joissa levyt liikkuvat, sanotaan makasiinilevykameroiksi.

Suomessa 1880–1930 paljon myyty tuotenimi on ICA-tehtaan Trilby, sarjan kameroista on runsaasti kuvia ja hintatietoja. Levykameroita käytettiin paljon ennen kevyemmän ja kätevämmän rullafilmin keksimistä 1888. Kaikissa rullafilmilaatikoissa filminsiirto tapahtuu nuppia kiertämällä ja siirron aikana on katsottava kamerassa olevaa ikkunaa, josta näkyvät filmin paperikääreeseen painetut numerot. Kuvaaja kääntää numerosta seuraavaan. Mitään kaksoisvalotuksen estoa ei näissä laatikkokameroissa yleensä ole.

Ensimmäiset rullafilmeille kuvaavat laatikkokamerat toimitti Kodak asiakkaalle valmiiksi filmillä ladattuina, kuvauksen jälkeen ne lähetettiin takaisin Kodakille, joka kehitti filmin ja vedosti kuvat ja latasi uuden filmin kameraan. Asiakas sai kuviensa yhteydessä takaisin kameransa, jossa oli uusi filmi ja kuvaaminen jatkui. Kehityksen seuraava vaihe oli rullafilmien myyminen suoraan asiakkaalle. Ensin filmi oli ladattava kameraan pimeässä, sillä filmi oli paljaana, vasta 1892 keksittiin liittää filmiin valoa pitävä paperiraina. Jokainen kuvaaja saattoi ladata itse filmin kameraansa, varsinkin sen jälkeen kun filmirullan päihin tuli vielä valoa estävät laipat.

Rullafilmien mukana alkoi laatikkokameroiden suurtuotanto, melkein jokainen kameratehdas alkoi niitä tuottaa. Tässä esitellään merkittävimpien tehtaiden ja Suomeen tuotujen mallien päätyyppejä ja lisäksi joitakin hauskan näköisiä harvinaisempia tai kauniimpia laatikoita. 

Agfa

Agfa valmisti paljon erinimisiä ja kokoisia rullafilmiä käyttäviä laatikkokameroita. Ne olivat yksinkertaisia mustia laatikoita, joissa oli yksinkertaiset sulkimet ja objektiivit. Kaikissa on selvästi Agfa-logo näkyvissä. Laatikkokameroiden valmistus alkoi 1932 ja se vastasi aikansa kysyntään. Vuodessa Agfa ehti valmistaa yli miljoona laatikkoa. Kysyntä jatkui koko sodan edellisen ajan ja lisäsi näppäilyvalokuvausta ja filmien ja kuvien myyntiä.

Agfa Box

Tämä oli Suomessa paljon myyty laatikkokameran perustyyppi. Agfa-tehtaan tyyppinumero ei näy kamerassa 1930-luvulta 1950-luvun loppuun. Myös Agfa valmisti 1930-luvulla kauniita laatikkokameroita, joissa oli Art-Deco koristeltu etulevy.

Agfa Box 24

"Nuorison ja vasta-alkajien kone, joka vaivattomasti antaa onnistuneita ja teräviä kuvia", kertoo esite Valokuvaaja-lehdessä.

 

Braun

Braun-tehdas valmisti laajan valikoiman kameroita, joihin kuului myös laatikkomalleja.

Imperial Box

Braun valmisti 1950-luvulla tavallisia laatikoita, joissa on vaalea etuseinä ja valmistajan nimi. Erikoisuutena tehtiin myös kaksisilmäisiä laatikoita, joissa briljanttietsin on kameran yläpuolella. Tavallisten Braun-laatikoiden kuvakoko on
6x9 cm ja kaksisilmäisten 6x6 cm.

 

Certo

Certo-Box

"Uusimallinen laatikkokamera, jolla voidaan menestyksellä ottaa 6x9 kuvia."
Helios mainosti 1935 tätä kameraa kahta mallia: "halvempi laji"64 euroa ja "parempi laji" 70 euroa. Mainos ei erottele mallien eroja.

Doppel-Box

"On siitä erikoinen laatikkokamera, että sillä voidaan ottaa sekä 6x9 kuvia, että 4x6 kuvia. Vain pieni kääntötapin vääntö, ja kamera toimii kummassa kuvakoossa haluatte." Helioksen hinnasto 1935 esittelee laatikkoa näin.
Kamera maksoi 88 euroa.

 

Eho-Altissa

Eho-Altissa-tehdas aloitti toimintansa Dresdenissä 1937 ja valmisti monia eri kameratyyppejä. Sodan jälkeen se jatkoi toimintaansa VEB-Altissa nimellä.

Eho-Box

Helios toi 1930-luvulla maahan neljää eri Eho-laatikkokameraa, mallit I-III 6x9 ja IV 6x4,5 kuville. Mallissa IV on lähilinssi ja kehysetsin ja mallit I-III olivat tavallisia peruslaatikoita. Euroina kamerat maksaisivat 57, 63, 70 ja 63 euroa.

Altissa ja Altissa II

Altissa-nimellä myytiin kahta erilaista kameramallia; ennen sotaa valmistettiin laatikkoa, jonka päällä oli kiikarietsin ja etuseinän koristeena objektiivista lähtevät hopeanväriset säteet. Altissa-nimi oli iso kaareva peltikyltti objektiivin ja etsimen välissä.

Altissa

Sodan jälkeen samalla nimellä myytiin kameraa, jossa etsin oli hieman mansardikaton mallinen ja lisäksi etsimen voi muuntaa tavallisesta briljanttietsimestä läpikatsottavaksi optiseksi etsimeksi. Vaikka nämä ovat ominaisuuksiltaan aivan tavallisia laatikoita, ovat ne kuitenkin poikkeavasti hauskan näköisiä. Suomen tuotiin sodanjälkeistä Altissaa runsaasti.
Sellainen maksoi vuonna 1954 52 euroa.

 

Ernemann

Erni

Keinonahalla päällystettyjä levykasettia käyttäviä puukameroita, levykoot 4,5x6, 6x9 ja 9x12 cm, kaikissa maisemalinssi f:12,5. Kamerassa oli kehysetsin, tähyslasi oli valmistettu selluloidista.

 

Goerz

Box-Tengor

Laatikkokamerasarja, jossa oli hyvälaatuinen Hahn-Goerz Frontar -objektiivi. Kameroita tehtiin 5x8, 6x9 tai 6,5x11 cm kuvakoíoille. Lisäksi siinä oli kolmen aukon ja lähilinssin (muotokuvalinssi) käyttömahdollisuus. Box-Tengor oli kilpailijoitaan parempi ja siksi kalliimpi. Goerzin liityttyä Zeiss Ikon-yhtymään Box-Tengoreiden valmistus jatkui. 

 

Houghton

Ensign

Laatikkokamerasarja, viisi eri kuvakokoa ja hintaa. Ensignia tuotiin Suomeen satunnaisesti, sille ei syntynyt jatkuvaa tuontia ja siksi niitä näkee harvemmin kuin muita laatikoita.
1933 halvin Ensign maksoi 30 euroa.

 

Hüttig

Trilby-sarja

Makasiini-laatikkokameroita levyille kuvaamista varten, kuvakoko oli joko 6x9 tai 9x12, kamerat puisia tekonahalla päällystettyjä. Trilb-sarja alkoi 1905 ja jatkui vielä ICA:n tuotannossa 1920-luvulle saakka. Yli kahdenkymmenen vuoden valmistusaika tekee suuren määrän erilaisia Trilbyjä. Kamerat olivat ulkonäöltään myöhempien rullafilmilaatikoiden näköisiä, vain koko oli suurempi, koska näillä kuvattiin 6x9 tai 9x12 cm lasilevyille.

Trilby

Kameroita sai yleisemmin 6 tai 12 levylle, mutta niitä tehtiin myös 8, 16 ja jopa 24 levyn malleja. Himmennin oli joko reikä- tai iirishimmennin, sulkimessa ajat B ja M. Esimerkiksi 6 levyn 6x9 cm Trilby oli kooltaan 17x 8x14 cm ja painoi 600 g (ilman levyjä) ja 9x12 cm:n kone oli 25x10x20 cm ja painoa ilman levyjä oli 1750 g. Kymmenen 9x12 lasilevyä painaa 500 g. Kuvaaja asensi levyt (tai asennutti ne liikkeessä) pitimiin. Valottamisen jälkeen levy laskettiin kameran pohjalle ja jousi työnsi uuden valottamattoman levyn esille.

Trilby

Tukkumyyjän luettelossa valmistajana lukee Hüttig, mutta samoja malleja myytiin myöhemmin myös ICA:n nimellä.

 

Ica

Trilby-sarja

Trilby-sarjan valmistus jatkui edelleen ICA:n nimellä. Kameroiden ominaisuudet lisääntyivät: objektiivit vaihtuivat akromaateiksi, sulkimiin tuli useita aikoja ja useimpiin tuli himmentimen säätömahdollisuus.

Onix

Peruslaatikko, jossa valotusaikoina B ja M, kolme aukkoa, maisemalinssi 12,5/12 cm, kaksi etsintä, kehysetsin ja lähilinssi muotokuville.

 

Ihagee

Roll Paff

Roll Paff oli yksinkertainen, kartongista tehty laatikko, joka on jäänyt harvinaiseksi. Nähtävästi sen materiaali ei ostajia kiinnostanut.
Helioksen hinnastossa 1935 sen hinnaksi ilmoitetaan 80 euroa.

 

Kodak

Ensimmäiset filmille kuvaavat Kodakin laatikkokamerat esiintyvät monissa hinnastoissa, mutta ovat jääneet harvinaisuuksiksi.

N:o 1 Kodak

Tämä oli maailman ensimmäinen laatikkokamera, joka oli tarkoitettu kaikkien käyttöön. Kamera oli suorakaiteen muotoinen laatikko, jossa oli valmiiksi ladattu filmi. Sille voi ottaa 100 pyöreätä kuvaa. Kun kaikki kuvat oli otettu, lähetettiin kamera filmeineen tehtaalle, jossa filmi kehitettiin ja uusi asennettiin kameraan.
Kamera maksoi Suomessa 1892 noin 500 euroa. Uusi filmi, joita ei Suomesta lähetetty USA:han, vaan ne kehitettiin ja kamera ladattiin uudelleen täällä, maksoi 50 euroa.

N:o 2 Kodak

Tämä oli Kodakin toinen kansankamera, siinä filmille otettiin 60 kuvaa Nyblinin luettelo 1892 esittelee Kodak laitteita näin: "...kamerat voi jakaa levyjä käyttäviin ja semmoisiin jotka on aiottu filmiä varten. Jälkimmäisten joukossa ovat Eastmannin 'Kodaks'it kieltämättä parhaimpia. Ne ovat amerikkalaista tekoa - viittä eri kokoa - ovat hyvin sieviä ja lujatekoisia, varustetut vahvasti valottavilla aplanatisilla objektiveilla sekä hyvillä pikasuluilla ja sovitetut filmien käyttämiseen, joilla kone voidaan ladata aina 100 valotusta varten, painon lisääntymättä enempää kuin muutaman grammin." Tässä kamerassa oli briljanttietsin, merkittävä uudistus edelliseen malliin verrattuna, jossa ei ollut etsintä lainkaan.

Kodak N:o 3 ja 4 Regular

Nämä olivat samantyyppisiä kuin Kodakit N:o 1 ja N:o 2, mutta näillä otettiin kulmikkaita kuvia. Kaikki ensimmäiset Kodakit olivat naruviritteisiä, yläkannessa olevalla nupilla vedettiin narua ulos, kunnes se loppuu ja suljin oli viritetty. Hinnastossa nämä olivat erikseen nimetty lisänimellä Regular, tuotantoaan lisäävä tehdas halusi erotella nämä muista, Junior ja Folding-malleistaan.

Kodak N:o3 ja 4 Junior

Nämä olivat ensimmäiset rullafilmikamerat, joissa kuvaaja saattoi itse ladata uuden filmin kameraan. Latauksen tosin täytyi tapahtua pimiössä, sillä filmi oli pitimessään paljaana, valonpitävää suojapaperia ei vielä ollut keksitty. Kamerassa oli etäisyyden säätö, yläkannessa olevaa nuppia kiertämällä liikkui kameran sisällä oleva etulauta, johon objektiivi ja suljin oli kiinnitetty. Junior -malleissa saattoi rullan lisäksi käyttää myös lasilevyjä erikseen myytävällä "kasetinvarusteella kodaksia varten". Nyblinin luettelo 1892 esittelee kameran näin: "Urheilijoita varten ei löydy parempaa ja mukavempaa valokuvauskonetta kuin Kodak-kamera."

Kodak Ordinary A, B ja C

"Halpoja Kodakkia, kolme mallia ilman nahka-päällystintä." Filmi oli 24 kuvalle, sen vaihdon tuli tapahtua pimeässä. Kameroissa oli 6,3 valovoimainen akromaattiobjektiivi ja kolme himmenninaukkoa, aukon muuttamista varten kameran etukansi oli avattava. Suljin virittyy kameran yläkannessa olevasta nupista, jota vetämällä naru virittää kameran ja se laukaistaan kyljessä olevasta nupista. Nimi Ordinary tulee juuri filmin vaihtomahdollisuudesta, kamera oli ensimmäisiä, joita ei tarvinnut lähettää tehtaalle filminvaihtoa varten. Näistä malli B on harvinaisin, sitä tehtiin vain 1900 kpl.

Kodak Daylight

Harvinainen sarja oli myös "Daylight-kone on sisustettu sillä tavalla, että valotetun filmirullan voi ulosottaa ja uuden sijaan vaihettaa selkeässä päivänvalossa". Harvinaiseksi tämän tekee se, että näitä ei ehkä ole myyty Suomessa lainkaan, eikä ulkomaisillakaan kerääjillä niitä tunnu olevan. Suomesta ole tähän mennessä tullut yhtään näkyville, vaikka ne hinnastoissa olikin mainittu.

Bull`s-Eye Kodak N:o 2 ja 3

"N:o 2: Levysuuruus 9x9 cm, ainoastaan rullafilmeille. Kameraan on filmejä joko 12, 6 tai 4 valoituksella, se on varustettu akromaattisella objektiivilla, jonka polttoväli on 11 cm. Sulkija on aika- ja silmänräpäysvalotusta varten. Samoin on kamera varustettu briljanttietsijällä, kolmella himmentäjällä ja yhdellä jalustaruuvilla." Näin esittelee kameraa Kodak-tarpeita hinnasto 1916.

Bullseye 2

Kamera oli päällystetty ulkopuolelta aidolla nahalla ja sisäpinnat olivat kauniisti lakattua puuta. Hinnasto esittelee kolmen eripituista; 4, 6 ja 12 kuvaiset rullat, nahkalaukun, muotokuvauslinssin ja kehityskoneen filmeille. Kodak toimitti melkein kaikille valmistamilleen kameroille myös kehityskoneita, joilla harrastaja saattoi itse kehittää filminsä.†N:o 3: levysuuruus 8x10,5 cm, muuten siinä oli samat ominaisuudet kuin N:o 2:ssa.

Plico Kodak N:o 2

Samannäköinen laatikko kuin Bull`s-Eye N:o 2, mutta näissä oli erilainen filminlataus. Kameran nimi oli sen kantolenkissä.

Kodak Premo Junior N:o 1 ja 1 a

Laatikkokamerasarja, joka käyttää pakkafilmejä. Kameroissa on etsimet pysty- ja vaakakuvia varten, kolme aukkoa.

Yleisiä Kodakin rullafilmilaatikoita

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkavat rullafilmilaatikot yleistyä ja niitä näkee usein.

Kodak Hawk-Eye

Lainataanpa Solio Oy:n hinnastoa 1926: " Ainoastaan täydellistetyimmät työmenetelmät ja näiden kameroiden tavaton menekki tekevät mahdolliseksi myydä niin alhaisilla hinnalla kameran, jolla saa täysin hyviä kuvia. Suosittelemme sitä kaikista nuorimmille amatööreille."

Laite maksoi 6x9 cm koossa noin 34 euroa. Kamera oli mustalla tekonahalla päällystetty pahvilaatikko, siis aivan tyypillinen halpa laatikkokamera. Myös monia kokoon taittuvia kameroita tehtiin Hawk-Eye nimillä.

Brownie-sarja

Brownie 1

Toinen Kodakin pitkäikäinen kamerasarja on nimeltään Brownie, muunnelmineen sitä valmistettiin yli 70 vuotta. Sen valmistaminen alkoi 1901 kartongista valmistetulla Brownie -laatikolla. USA:ssa sen hinta oli 1$ ja sitä markkinoitiin erityisesti lapsille, sillä G. Eastman tajusi että kameran saaneet lapset jatkavat kuvaamistaan mieluiten juuri Kodak-tuotteilla. Malli N:o 2 olikin myynnissä 32 vuotta. Vaikka tyyppinimi pysyi samana, ovat ensimmäiset vuosisadan alussa valmistetut Brownie N:o 2:t aivan erinäköisiä verrattuina 1931 Brownie:hin. Tässä ei esitellä kaikkia Brownie -kameroita eikä muunnelmia, vaan vain muutamia esimerkkejä.

Brownie Six-20

N:o 2 Brownie

 Ensimmäiset Browniet olivat pelkistettyjä laatikkokameroita. Laatikkokameroita uusittiin varovasti, tehtiin malleja N:o 2 Brownie B ja C jne. ja ne alettiin valmistaa pellistä. Kaikki peruslaatikot olivat yksinkertaisia: yksi, kaksi tai jopa kolme himmenninaukkoa, aikoina I ja B, etsimet vaaka- ja pystykuvaukseen, nahkalenkki kuljetusta varten, siinä kaikki. Objektiivina oli halvimmissa malleissa meniski-linssi, mutta kalliimmissa akromaatti. Solio Oy:n 1926 luettelon mukaan :"Brownie kamerat ovat rakenteeltaan lujempitekoisia kuin Hawk-Eye, mutta yhtä yksinkertaisia ja helppoja käyttää kuin nekin, se on ehkä Kodakin suosituin kamera." Suomen hinnasto 1916 esittelee neljä eri Brownie -mallia: N:ot 0, 1, 2 ja 2a. N:o 0. oli 4x6, 5 cm kuvia 127-filmille ottava, N:o 1. Brownie 6x6 cm 117-filmille, N:o 2. 6x9 120-filmille ja N:o 2a. 6,5x11 cm kuvakoon kamera 116-filmille.

Indeksikertoimella tarkasteltuna hinnat ovat olleet 1916 varsin halpoja, hinta on samaa luokkaa kuin nykyistenkin halpojen kameroiden. N:o 0 19 euroa, N:o 1 15 euroa, N:o 2 27 euroa ja N:o 2a 37 euroa.

Beau Brownie

Oli 1930-luvulla sarja värikkäitä laatikoita, joiden ulkoasun oli suunnitellut Walter Dorwin Teague. Niitä on monta Art Deco -väriyhdistelmää: mustakromattu, sininen, ruusunvärinen, ruskea ja keltainen nahkayhdistelmä, objektiivi oli peräti kaksilinssinen. Meillä ne jäivät harvinaisiksi.

Kodak Six-16 Brownie

-sarja, mutta värikkyydestään huolimatta ne olivat yksinkertaisia peruslaatikoita, vaikka näissä oli lähikuvauslinssi. Myös aivan perus-Brownieta tehtiin myynnin vilkastuttamiseksi värillisinä; sinisinä, punaisina, vihreinä jne.
Vuonna 1930 Kodak antoi ilmaiseksi 550 000 kameraa sinä vuonna 12 vuotta täyttäville pohjoisamerikkalaisille lapsille juhliakseen 50. toimintavuottaan.

II maailmansodan jälkeen laatikkokameroihin ei ensin lisätty muita ominaisuuksia kuin salamasynkronointi mutta aivan viimeisiin lisättiin vielä keltasuodin ja kaksoisvalotuksen esto. Niiden lisäksi alettiin valmistaa erilaisia muovisia rullafilmikameroita Brownie -nimillä, niitä esitellään jaksossa Näppäilykamerat, samoin kaksisilmäisten peilikameroiden näköisiä laatikkokameroita; Brownie- Reflex -sarja. Brownieita on Suomessa paljon, eniten tietysti halvimpia malleja, hienoja ja värikkäitä tänne myytiin vähän. Brownie -sarjan periaate oli saada kaikki kuvaamaan ja siksi ne hinnoiteltiin halvoiksi.

Näpsä

Kodak Hawk-Eye-Major 620 esitellään Kodakin 1936 hinnastossa näin: " Vaikeasti lausuttavan englantilaisen nimen asemasta on Kodak halunnut antaa tälle huokealle ja kätevälle kansan koneelle Suomea varten suomalaisen nimen: Näpsä. Näpsä on yksinkertaisuudessaan siron näköinen kamera, päällystetty nahka jäljittelyllä ja kooltaan pienempi kuin toiset tätä kokoa olevat laatikkokamerat. Kaiken lisäksi Näpsä on hyvää tekoa ja varsin halpa, vain 120 mk". Näpsä maksaisi tänään 40 euron paikkeilla. Näpsää on kahta mallia, joista uudempaan voi kiinnittää lähilinssin, ja toiseen, vanhempaan ei. Lisäksi Näpsä-kylttejä on ainakin neljää eri mallia. Mikään harvinainen suomalainen erikoisuus tämä ei siis ole, vaan yleinen ja tavallinen peruslaatikko. 

Kodak Brownie 620

Nagel-tehtaan kokonaan metallista valmistama laatulaatikko, jossa kaksi aikaa, kolme aukkoa ja kolme etäisyysasetusta.

Kodak Brownie-Junior 620

Kameraa mainostettiin 1936 "yksinkertainen, mutta kilpailukykyinen täysmetallinen laatikkokamera. Siro ja luja kamera, joka tuottaa erikoisesti koulunuorisolle ja vasta-alkajille iloa. Koneen sulkija voidaan asettaa aika- ja silmänräpäysvalotukselle ja on siinä himmentäjä. Yksinkertaisella (maisema) linssillä varustettu, hinta 72 euroa. Koneessa voidaan käyttää pankromaattista N:o 620 filmiä."
Näin kertoi 1936 Kodak-esite.

Kodak Brownie Six-20 Model D, E ja F

Uutuutena niissä oli salamasynkronointi, muuten ne olivat tavallisia laatikoita. Tätä kameraa tehtiin sekä Englannissa että USA:ssa, viimeisin Six-20 Model F oli varustettu kaksoisvalotuksen estolla ja keltasuotimella. Malleissa oli värieroja: D:n etulauta perinteinen mustavalkea, E:n ja F:n ruskearaidallisia.

 

Stirn

Furror N:1, N:o 2, N:o 3 ja N:o 4

Sarja laatikon muotoisia levykameroita 1890-luvulta. Kameroissa eroina oli käsittely, runko oli joko kiillotettua tai kiillottamatonta pähkinäpuuta. Näissä laatikoissa oli takaosassa nahkainen vaihtokotelo levyjen vaihtoa varten, kaikkiin malleihin mahtui 12 kpl levyjä.

Zeus N:o 1 ja N:o 2

Samantyyppisiä levykameroita kuin Furrorit.

 

Voigtländer

Voigtländer Box

 1935–1939 valmistettu laatikkokamera on Biloran valmistama, ainoa ero on kameran nimikyltti.

 

Zeiss Ikon

Box-Tengor-sarja

Tengor on Goerz-tehtaan tuotenimi laatikkokamerasarjalleen. Ensimmäiset Box-Tengorit myytiin 1927 vielä C.P. Goerz -nimellä. Solio Oy:n luettelo kertoo, että se on laatikkokameroista paras. 1929 Zeiss Ikon -luettelossa C 352 on 7 Box-Tengoria; neljä kameraa ja neljä kuvausvarustusta. Kaikissa lukee selvästi Zeiss Ikon sokkopainatuksella. Sokkopainatus on kameran päällysnahkaan puristettu teksti tai kuvio, jota ei ole värjätty, mutta josta on puristuksen vuoksi tullut kiiltävämpi kuin muu päällys. Se näkyy hyvin valon heijastuessa. Zeiss Ikon käytti sokkopainatusta runsaasti merkitessään kameroittensa tyyppi- ja sarjanumeroita.

Box Tengor I ja II

Box Tengor

Tavallisen näköisiä laatikkokameroita, mutta muutama ominaisuus, joita kaikissa laatikoissa ei silloin ollut. Tengor I:ssä oli lähilinssit, joilla päästiin jopa metrin etäisyydelle ja Tengor II:ssa lisäksi kaksoisvalotuksen esto. Linssien valovoima oli melko hyvä, mutta kamerassa on vain yksi valotusaika. Box-Tengor-kameroita tehtiin vielä sodan jälkeen 1956 saakka. Sodanjälkeiset mallit ovat koristeellisempia ja niissä on enemmän kiiltäviä kromirenkaita. Kameroita valmistettiin sekä 4,5x6 että 6x9 cm kokoja.

Baby-Box

Baby-Box oli aikanaan erikoisuus, ensimmäinen pienikokoinen laatikkokamera. Sitä valmistettiin muutamalla eri objektiiveilla ja kaikki kamerat ovat kestävää metallia.

Baby Box