Tässä ryhmässä on suuri joukko erimallisia, yksinkertaisia ja aikanaan halpoja kameroita. Laatikkokamera alkoi 1930-luvulla tuntua vanhanaikaiselta mallilta. Tehtaat ryhtyivät tuottamaan samoilla yksinkertaisilla ominaisuuksilla varustettuja, mutta laatikon mallista poikkeavia laitteita. Suurin osa laatikkokameroista oli tehty pahvista tai puusta, mutta 1930-luvulta lähtien alkoi uusien halpojen kameramallien valmistaminen pellistä, koska puristusmenetelmät olivat kehityksen myötä halventuneet.
Tähän ryhmään kuuluvien laitteiden valmistus alkoi jo 1900-luvun alussa, mutta suurin osa tässä esitellyistä näppäilykameroista on tehty vasta toisen maailmansodan jälkeen. Bakeliitin ja muovien tultua markkinoille pystyttiin puristamaan monen muotoisia ja värisiä kameroita ja suuntaamaan niitä eri kuluttajaryhmille. Tähän ryhmään tulee myöhemmin kuulumaan nykyisetkin halvat kamerat, esim. kertakäyttö- ja muut muoviset perhelaitteet. Ensimmäisenä ryhmänä esitellään rullafilmejä käyttäneet näppäilykamerat, sitten eri kasettikamerat omina ryhminään.
Agfa Clack, Click I ja Click II
Toiminnoiltaan ja ominaisuuksiltaan nämä olivat laatikkokameroita. Clack oli tehty metallista ja Click I ja II taas muovista. Click II:ssa on parempi objektiivi kuin muissa. Clack otti 6x9 cm ja Click 6x6 cm ruutuja rullafilmille. Yksinkertaiset etsimet, sulkimet ja objektiivit. Nämä ovat filminvalmistajatehtaan yrityksiä lisätä filmin myyntiä tekemällä halvasta laatikkokamerasta myyvempi, ei laatikon näköinen malli.
Vuonna 1962 Agfa Clack, Click I ja Click II masoivat 60/50/58 euroa.
Agfa Click II ja Clack.
Agfa Isoly I, Isoly II a, Isoly III ja Isoly Junior, Isoly Mat
Perhekamerasarja, kameroissa oli jo joitakin säätöjä. Mallista riippuen etäisyyttä, himmennintä tai valotusaikaa voitiin säätää kutakin parilla kolmella pykälällä.
1962 Agfa Isoly -mallit maksoivat I. II, III Isoly Mat maksoivat 90, 123, 167 ja 282 euroa.
Agfa Isola I ja Isola II
Halpa muovinen Agfa-kamera 6x6 kuvakoolle. Isola I: meniski-linssi, Automat -suljin ja kaksoisvalotuksen ehkäisijä. Isola II: parempi kolmilinssinen objektiivI, joka menee työntämällä kameran sisään. Näin siitä tuli helpompi kuljettaa. Filmiä siirrettäessä piti katsoa takakannen ikkunasta, kunnes filmin suojapaperin seuraava numero tuli näkyviin. Isola II:ssa oli myös kaksoisvalotuksen esto ja salamasynkronointi.
Vuonna 1962 Isola I maksoi 81 euroa ja II 100 euroa.
Bilora-tehdas valmisti 1950- ja 1960-luvuilla suuren sarjan halvan hintaluokan yksinkertaisia perhekameroita.
Bella-sarja
Laaja sarja erimallisia, värisiä, metallisia kinofilmi- ja rullafilmikameroita näppäilykäyttöön. Kuvakoot olivat 4x4, 6x4,5 ja 6x6 cm. Sarja käsittää kaiken kaikkiaan 31 mallia, jos värierotkin lasketaan eri kameroiksi. Belloja on myyty myös muiden tehtaiden nimillä.
Bella 44 maksoi 87 euroa.
Bella 44
Bilora Bella 4x4
"Ulkoasultaan erittäin kaunis ja siro kamera. Kuvakoko 4x4 cm. Objektiivi Akromat 1:8 piirtää erittäin terävästi, joten negatiivit sopivat mainiosti suurennettaviksi. Mikä erinomaisinta! - Te voitte ottaa tällä kameralla kirkkaita värikuvia kääntöfilmille. On suorastaan nautinto katsella BELLA 44:n ottamia SUPER DIA -kokoisia (38x38) kuultokuvia. Etäisyysasetus 1 metristä äärettömään - Bella suljin 1/50, 1/100 ja B-2 himmenninaukkoa 8 ja 11-salamavalotäsmäys.-Parasta laatutyötä - katsotte mihin tahansa." Lainaus Fotovalo-lehden n:o 2/58 mainoksesta s. 30, euroina kamera maksaisi 74,50.
Certo-Werke valmisti Dresdenissä suuren valikoiman rullafilminäppäilykameroita. Tässä ei esitellä niitä kaikkia, vain muutamia esimerkkejä sodan jälkeen alkaneesta ja 1970-luvulle saakka jatkuneesta tuotannosta.
Certophot
6x6 kamera, jossa objektiivin valovoima 8, 2 aukkoa, salamatäsmäys ja kaksoisvalotuksen estäjä.
Vuonna 1963 Certophot maksoi 47,80 euroa.
Pionyr
Pionyr
Pionyr oli yksinkertainen bakeliitista tehty kamera, joita Suomeen tuotiin paljon 1940-luvun lopussa. Sillä saattoi ottaa sekä 6x6 että 6x4,5 ruutuja. Nykyään ne tahtovat olla murtuneita ja niissä on hiushalkeamia.
Vuonna 1954 kamera maksoi 39,30 euroa.
Univex
"On amerikkalainen halpuuskamera, joka hämmästyttävän huokeasta hinnastaan huolimatta ottaa selviä kuvia, tosin vain aurinkoisina päivinä." Näin Helioksen hinnasto vuodelta 1937 esittelee laitteen.
Kamera ja filmi olivat halpoja, kamera maksoi 16,30 euroa ja sen erikoisfilmirulla 2 euroa.
Kamera oli aikansa muovia, eikä ole kestäväksi osoittautunut, siksi näistä on tullut keräilykameroita.
Brownie -sarja
Jo ennen sotaa Kodak valmisti bakeliitista ei-laatikkomallisia perhekameroita, mutta sodan jälkeen alkoi varsinaisten muotoilujen tulva. Erityisesti Englannissa valmisti Kodak Ltd monia värikkäitä, salamalamppuistukalla varustettuja kameroita. Myös USA:n Kodakin tuotantoa saapui Suomeen, värikkäitä salamalamppukameroita muillekin kuin 127-filmille. Suomeen on varmaan tuotu näitä värikkäitä muovikameroita, mutta niitä ei esim. kirpputoreilla ole näkynyt.
Kodak Baby Brownie
Kodak Baby Brownie on ”Halpuuskoje, joka lapsenkin kädessä antaa taatusti onnistuneita ja teräviä kuvia. Kone on aistikkaan näköinen, valmistettu kokonaan mustasta bakeliitista. Verrattuna sen mainioon kuvauskykyyn, myydään Baby-Brownie hämmästyttävän halvalla hinnalla Smk. 90:-.” Kodak-hinnasto esitteli kameraa näin vuonna 1937, euroina kamera maksaisi 27,30. Tämä oli ensimmäisiä uudelleenmuotoiltuja laatikoita, muotoilijana Walter Teague, joka suunnitteli muitakin Art-Deco-malleja Kodakille. Tätä kameraa tehtiin 1934–41 ja sen perään toinen malli, jossa nupit olivat jo värikkäät. Kameraa kehiteltiin lisäämällä siihen värikäs etulauta ja tietysti salamalamppukytkentä.
Kodak Brownie 127
Tämä oli 1950-luvun muotoilua, kamera on perinteisen musta, mutta etulauta ja nupit värikkään keltaisia. Näitä tehtiin 12 varsin samanlaista mallia, kaikissa toisistaan hieman poikkeavat ominaisuudet.
Kodak Brownie Starflash
Star -alkuiset kamerat olivat sarja värikkäitä, mustia, punaisia, keltaisia tai sinisiä kameroita, joissa on iso ja näkyvä salamakauha. Kaikki ne käyttivät 127 -filmiä jolle otettiin 12 4x4 cm kuvaa. Ja olivat ominaisuuksiltaan peruskameroita: yksi aika, ei himmentimen säätöä, filminsiirtoa tarkkailtiin takakannen ikkunasta. Bownie Starmite oli muovista valmistettu kamera, jossa salamalamppuistukka. Lisäksi siinä oli himmentimen säätömahdollisuus ja kaksoisvalotuksen esto.
Vredeborch-tehdas valmisti pääasiassa halpoja näppäilykameroita. Niitä myytiin myös muiden tehtaiden nimillä. Tehtaan laatikoita näkee usein.
Nordina III
Felica, Felita
Felica-nimellä myyty kamera on Suomen yleisin. Sitä saatiin kaupattua näppäilijöille ainakin 178 000 kappaletta 1950–60 luvun vaihteessa. Kamera on yleisin harmaana tai mustana, mutta myös punaisia huhutaan tuodun maahan. Felica on ominaisuuksiltaan aivan tavallinen laatikkokamera, mutta vaaleanharmaana ja hieman laatikosta poikkeavasti muotoiltuna se saavutti suosionsa.
Felica oli aikanaan halpa, vuonna 1961 se maksoi laukkuineen 53 euroa.
Kasettikamerat 126, 110, Rapid ja Disc
Kuvauksen lisäämiseksi ja erityisesti värikuvaamisen saamiseksi perhekameroihin kehitettiin 1960-luvulla erilaisia filmin lataamista helpottavia kasettijärjestelmiä. Yleensä alkuidean kehitti Kodak, paitsi Rapid-järjestelmän, jonka Agfa kehitti Kodakin vastapainoksi saksalaisten kameranvalmistajien kanssa. Muiden oli hankittava Kodakilta oikeudet uuteen kasettityyppiin ja alettava valmistaa uusia kameramalleja.
126-kasettikamerat
PAK-kasetin, tai 126-kasetin, kuten sen numerotyyppi on, kehitti Kodak 1965. Tarkoituksena oli tuoda markkinoille mahdollisimman helposti kameraan asetettava filmipakkaus. Pak-kasetissa on toisessa päässä leveä keräystila, joten sitä ei voi asettaa kameraan väärin. Kasetin toinen pää, jossa filmi on ennen kuvaamista, on kapeampi. Filminsiirto toimii pyörittämällä, filmi kiertyy rullalle kasetin leveämpään päähän. Filmin suojana on vanhaan rullafilmitapaan suojapaperi, johon kuvien numerointi on painettu. Näin kameroiden hinnoista saatiin pois kallis laskurikoneisto. Kuvien välit saatiin tasaiseksi rei´ittämällä filmiin aukkoja, johon jousivoimalla esiin työntyvä piikki tarttui ja pysäytti filminsiirron. Kuvan oton jälkeen piikki vajosi pois ja kuvaaja saattoi taas kiertää filmiä seuraavaan reikään ja numeroon asti.
Tässä oli vanhan laatikkokameran idea jalostettuna, kuvaaja ei pystynyt ottamaan päällekkäisiä eikä tyhjiäkään ruutuja. Ja koska useimmat kuvaajat valitsivat värifilmin, oli helpon perhevärikuvauksen alku tullut. Kasetteihin pakattiin värinegatiivifilmin lisäksi myös dia- ja mustavalkoista materiaalia. Kuvakoko on 28x28 mm neliö, kameraa ei tarvitse käännellä pysty- tai vaakakuvaa varten, vaan sen voi aina pitää samassa kuvausasennossa. PAK -kameroiden kanssa samaan aikaan kehitettiin salamakuutiojärjestelmä, jossa kamerassa olevat paristot antoivat salamalle voiman välähdykseen ja yhden ruudun kuvaamisen jälkeen filminsiirto käänsi myös salamakuution. Näin kuvaaja saattoi heti ottaa toisen salamakuvan, eikä hänen enää tarvinnut poistaa kuumaksi palanutta salamalamppua istukasta.
Aluksi kameroita PAK-kasetille teki vain Kodak, mutta varsin pian sitä käyttäviä kameroita alkoivat tehdä melkein kaikki tehtaat. 126-kasetteja käyttäneiden kameroiden määrä on erittäin laaja. Suurin osa on yksinkertaisia näppäilykameroita, mutta joukkoon tehtiin myös muutamia monipuolisia laitteita. Tässä esittelen erittäin laajasta valikoimasta vain muutamia tyyppiesimerkkejä. Lisäksi katsottavaksi on asetettu kiinnostavia ja harvinaisia kalliita malleja.
Myös Agfa ryhtyi 1966 Pak-kasettikameroiden valmistukseen, mutta jatkoi samaan aikaan myös Rapid-sarjaansa. Tässä esittelen koko Agfan ensimmäisen PAK-sarjan, samantyyppisiä mallivalikoimia oli muillakin tehtailla.
Hinnaltaan useimmat PAK-kamerat olivat halpoja, esimerkiksi Agfamatic 108 maksoi vuonna 1980 90 euroa.
Agfamatic 300 Sensor
Automaattikamera, jossa oli valotusaikaa säätävä automatiikka. Se oli todella toimiva ja moni harrastajakuvaaja saattoi kamerallaan ottaa oikein valottuneita yökuvia, kamera valotti jopa 30 minuuttia. Lisäksi automatiikka ehti mukaan säätämään valotusta myös X-kuutiolla kuvattaessa.
Bilomatic X
Rollei SL 26
Rollei-tehdas esitteli tämän erittäin hyvälaatuisen kasettipeilikameran Kamera oli hieno, metallinen valokuvauskone, jossa oli objektiivien vaihtomahdollisuus ja objektiivin läpi täydellä aukolla mittaava CdS-valotusmittari. Siinä oli täydet käsisäätömahdollisuudet, valotusajat ja aukot. Vakio-objektiivina oli 2,8/40 mm Tessar ja lisäksi sai Pro-Tessarit 3,2/28 mm ja 4/80 mm. Tätä voidaan pitää koko 126-kamerasarjan hienoimpana kamerana. Sillä on valitettavasti enää vain keräilyarvoa, koska 126-filmikasetteja ei enää valmisteta.
Kameralehden kameraluettelo1969 ilmoittaa laitteen maksavan alle 1200 euroa. Hintansa vuoksi Rollei SL 26 jäi harvinaisuudeksi.
Rollei A 26
Rollei A 26
Rollei lopetti SL 26:n valmistamisen 1973 ja tuotti sen sijaan etsinkameran Rollei A 26. Kamerassa oli automaattisesti sisään vajoava objektiivi, joka kameraa avattaessa tulee esiin. Objektiivina oli Sonnar 3,5/40 mm. Kamera itsessään ei ollut kovin iso, mutta sen mukana seurannut automaattisalama oli. Salama oli tehokas, akkukäyttöinen eikä sopinut mihinkään muuhun kameraan. A 26:ssa ei voinut käyttää myöskään salamakuutioita, kuten muissa 126-kasettikameroissa yleensä. Tästäkin on tullut puhdas keräilykappale, 126-filmin loppumisen vuoksi. Hieno, eikä kovin yleinen kamera. Suomessa tämä jäi harvinaisuudeksi, vaikka sitä valmistettiin yli 135 000 kappaletta. Tämä oli aikanaan kallis.
Myös Minolta valmisti 126-kasettikameroita. Joitakin malleja myytiin paljon ja niitä näkee kirpputoreilla usein.
Minolta 500
Eniten myyty Minoltan 126-kasettimalli. Kamerassa säädettiin etäisyys vasemmassa kyljessä olevalla nupilla ja se oli täysin automaattisesti valottava, myös salamakuutiolla.
Vuonna 1969 kamera maksoi 201 euroa.
Zeiss Ikon valmisti muutamia 126-kasettimalleja. Osan valmisti alihankkija, esimerkiksi Ikomatic F nimellä myydyn kameran teki Bilora.
Contaflex 126
Contaflex 126 oli Zeissin hienoin 126-kasettikamera. Siihen tehtiin oma, viiden objektiivin sarja, josta muutamia ei nähtävästi ole myyty juuri lainkaan. Kamerassa oli kankainen verhosuljin, mutta peili ei ole palautuva. Kamerassa oli himmenninautomatiikka, myös salamalle. Zeissin tavan mukaan siihen valmistettiin omat suodin- ja lähilinssisarjansa. Contaflex oli kallis ja jäi harvinaisuudeksi, sitä valmistettiin vain 25 000 kappaletta.
Se maksoi 1969 2,8/45 mm Tessarilla 1222 euroa.
110-KASETTIKAMERAT
Kodak koetti edelleen laajentaa filmiensä käyttäjäkuntaa ja kehitti 1972 uuden 110- kasettimallin. Siinä filmikoko oli vain 13x18 mm, muuten ominaisuuksiltaan 126-kasetin kaltainen. Useimmat Kodakin kamerat on nimetty Pocket Instamaticeiksi. Tässä esittelen Kodakin malleja ja joidenkin tehtaiden hienoja ja monimutkaisia 110-kasettikameroita.
Kodak Pocket Instamatic 500
Automaattikamera, jossa himmentimen säätömahdollisuus.
Pentax Auto 110
Täysautomaattinen peilikamera, johon sai vaihdettavat objektiivit ja automaattisen salamalaitteen ja vielä moottorinkin. Vaihto-objektiivivalikoima on 18, 24, 50, 70 ja 20-40 mm. Kamera on hieno, objektiivit erittäin hyvälaatuisia ja koko järjestelmä pieni ja kätevä. Valitettavasti 110-koon diafilmejä ei enää valmisteta.
Kamera oli aikanaan kallis.
Kodak esitteli 1982 uuden kasettimallin; pyöreän levyn, jossa filmit olivat sen kehällä. Kamerassa moottori pyöritti filmiä ja filmimallin ansiosta kamerasta voitiin tehdä litteä. Kasetissa ei myöskään enää tarvittu filmiä suojaavaa paperia, vaan filmi oli ohuessa kiekkokasetissaan paljaana, valotuksen aikana vain luukku sen kyljessä avautui. Objektiivia kehuttiin asfääriseksi, mutta sen laatu ei ollut riittävä. Osoittautui, että filminlaatu ei riittänyt Discin 9x11 mm kuvakoolle. Sarjasta tuli floppi ja aiheutti Kodakille taloudellisia vaikeuksia. Tuotantoa varten laboratorioiden tuli hankkia kokonaan uusi laitesarja ja tästä taas aiheutui niille taloudellisia vaikeuksia, sillä disc-kuvien tuotantomäärät jäivät pieniksi. Filmin valmistus loppui jo 1998, lyhin koetusaika Kodakin historiassa.
Kodak Disc 2000, Kodak Disc 3000, Kodak Disc 4000, Kodak Disc 6000, Kodak Disc 8000
2000 oli perusmalli, jossa kaksi aikaa ja fix-focus objektiivi. Valmistettiin 1983–84. 3000:ssa oli samat ominaisuudet kuin 2000:ssa, mutta ulkokuoressa kiiltäviä metalliosia. 3100 on sama malli, mutta siinä on enemmän peltikoristeita. 4000, samat ominaisuudet kuin 2000 ja 3000, mutta kokonaan pellitetty kamera. 6000:ssa on samat valotusajat kuin muissakin malleissa, mutta etukansi aukeaa kädentueksi ja kamerassa on lisäksi vielä lähilinssi muotokuvien ottamista varten. 8000, samat ominaisuudet kuin mallissa 6000, mutta kamerassa on kello, jonka voi kytkeä herättämään. Malli 8000 on päällystetty himmeän kullan värisellä pellillä.
Minolta teki 1984 hienon Disc-kamerasarjan. Niiden ulkoasun suunnitteli muotitaiteilija Courregés. Ne ovat värikkäitä, sini-, kelta-, puna- tai vihreäraitaisia kameroita. Niiden optiset ominaisuudet ovat hyviä, mutta filmin laatu ei tehnyt sille oikeutta. Suomeen tuli valmistajan mallisarja, mutta juuri sen saapumisen aikaan alkoi Disc-kameran ”alasajo”. Siksi koko hieno, harvinainen ja värikäs sarja myytiin alennushinnalla keväällä 1985.
Hinnoiksi pantiin 27 ja 54 euroa.
Maahantuoja halusi vain päästä niistä eroon. Jos tällaisen löytää ei rikastu, mutta omistaa taatusti harvinaisen keräilykappaleen.
