Tässä ryhmässä esitellään isoja negatiivikokoja käyttävät kamerat sekä tekniset pressi- ja palkkikamerat.
Ensimmäiseksi esitellään vanhemmat, puusta valmistetut ateljee- ja matkakamerat, jotka käyttivät aikansa tavallisia, nykykäsityksen mukaan isoja, 13x18 ja 18x24 cm:n kuvakokoja. Ne ovat aina levykameroita, joissakin uudemmissa voi käyttää myös pakkafilmikasetteja. Kamera taittuu kasaan kuljetuksen ajaksi ja sillä kuvattiin käytännössä aina jalustalta.
Aluksi Suomeen tuotiin matkakameroita Englannista ja Ranskasta, mutta 1800-luvun loppupuolella pääasialliseksi tuontimaaksi vakiintui Saksa. Siellä oli kehitetty tuotantoteknologiaa niin, että laadukas kamera pystyttiin tuottamaan paljon halvemmalla kuin muissa maissa.
Seuraava ryhmä, tekniset pressi- ja palkkikamerat, esittelee monipuolisimmat kamerat. Niitä käytetään edelleen ammattikuvauksessa, koska useimmissa niissä voi liikutella sekä objektiivilautaa että tähyslasia. Liikutuksien ja siirtojen avulla oikaistaan perspektiiviä ja vaikutetaan esineiden muotoihin ja terävyysalueeseen.
Viimeisenä ryhmänä ovat suuren kuvakoon peilikamerat, joista useimmat on valmistettu 1900-luvun alun molemmin puolin. Näiden suurten laitteiden valmistus loppui melkein kokonaan II maailmansodan jälkeen, jolloin kuvaajat siirtyivät käyttämään uusia 6x6 cm kuvakokojen peilikameroita
STUDIOKAMERAT
DANIA
Tällä sarjakuvakameralla saattoi ottaa samalle levylle 4, 9, 12 tai 20 kuvaa peräkkäin. Tehdas toimitti levyjä varten omaa Dania suurennuskonettaan, jolla voitiin suurentaa kustakin otoksesta halutun kokoinen suurennus. Kun laite tuli Suomen markkinoille 1950, siitä nousi ammattivalokuvaajien keskuudessa melkoinen kohu. Maahantuojaa, Nybliniä, ja erityisesti tällaisen sarjakuvakoneen ostajia, pidettiin alan hunsvotteina, roistoina ja pettureina, koska he pystyivät ottamaan samalla kertaa ja samalla filmin hinnalla samasta asiakkaasta useita otoksia, joista tälle annettiin vielä mahdollisuus valita mieleisensä!
Tavallinen valokuvaaja joutui tavallisella levysysteemillä käyttämään useita levyjä, joita näinä vuosina oli vaikea saada tuontirajoitusten takia. Suomen Valokuvaaja -lehdessä käytiin katkeria väittelyjä asiasta, ja SVO otti tuontirepertuaarinsa juuri siksi Daniaa vastaavan Skandia-kameran. Niitä olen nähnyt muutamien valokuvaamojen odotustiloissa koristeina, mutta on niitä joillakin yksityisillä kerääjilläkin kokoelmissaan. Laite on aika iso, painoa nelisenkymmentä kiloa ja pylvään korkeus on 185 cm.
Kamera maksoi 1954 3,5/135 mm objektiivilla 6600 euroa.
SKANDINAVISK CAMERA INDUSTRI
Skandia
Kookas, pylvään kylkeen rakennettu studiokamera. Skandialla saattaa ottaa yhdelle 12x16,5 levylle 2, 4, 9 tai 12 ruutua, eri kokoja. Kamerassa on peilietsin tarkennusta varten, ja kameran sivussa on myös tähyslasi, jolla voidaan seurata mallia kuvaamishetkeen saakka.
MATKAKAMERAT
Matkakameroissa ei aina ole laitteen valmistajan nimeä. Kameran saattoi tehdä tavallinen puusepänliike, objektiivit ja sulkimet tulivat omista erikoistehtaistaan. Matkakameroita esitellään vielä esimerkiksi Foto Oy:n hinnastossa vuonna 1937, mutta luultavasti niitä myytiin siihen aikaan enää vähän. Matkakameroista on vaikea määritellä oikeaa valmistusajankohtaa, sillä useimmat valmistajat eivät numeroineet tuotteitaan. Lisäksi objektiivi, jotka useimmiten on numeroitu, saattaa olla jälkikäteen vaihdettu.
TEKNISET, PRESSI- JA PALKKIKAMERAT
Tekniset ja palkkikamerat -ryhmään kuuluvat pääasiassa studiokäyttöön tarkoitetut, isoja kokoja; 9x12, 13x18 cm jne., kuvaavat kamerat. Monissa voi käyttää myös rullafilmiperiä, ja osa kameroista on tehtykin vain 6x9 cm:n tai sitä pienemmille ruuduille. Lajitteluperusteena ovat kameran ominaisuudet; useimmissa tämän ryhmän kameroista voi siirtää, kääntää ja taivuttaa etu- ja tai takalautaa, vaihtaa paljetta tai optisen akselin pituutta.
Monia tämän ryhmän kameroista on siirtynyt harrastajien käyttöön. Ison koon käyttö harrastajakuvaajien keskuudessa alkoi uudelleen 1970-luvun lopulla, ja ammattikuvaajat taas alkoivat yhä enemmän keskittyä rullafilmikameroihin, varsinkin muotokuvauksessa. Joitakin laitteita esitellään pelkkinä kuriositeetteina, mutta monet niistä ovat olleet varsinaisten ammattikuvaajien työkaluja.
ARCA
Arca Swiss
Suomen Valokuvaajassa 6/57 sivulla 26 Otso Pietinen esittelee Arcaa ja samassa lehdessä on laitteen mainos sivulla 30.
LINHOF
Teknisistä kameroista tunnettu Linhof alkoi valmistaa palkkikameroita toisen maailmansodan jälkeen. Se tuotti vuosien aikana useita kameratyyppejä, joissa kuvakoot vaihtelivat 9x12-18x24 cm:n välillä. Niitä tuotiin Suomeen, mutta eniten 9x12 cm:n ja 13x18 cm:n kokoisina.
Linhof Kardan -sarja
Linhof Color 9x12
Palkkikamera, jossa objektiivipidin on suoraan Technikasta. Takalaudassa on kallistukset Technikan tapaan, muttei siirtoja, kuten. Kardan –sarjassa. Linhof Color oli tarkoitettu edulliseksi palkkikameraksi.
Technika Press
Technika Press suunniteltiin nopeaa kuvausta varten, sen runko on kiinteä. Objektiiveiksi sai omissa, Pressiä varten suunnitelluissa laudoissaan Planar
2,87100 mm, Biogon 4,5/53 mm ja Sonnar 4,8/180 mm objektiivit. Kaikissa oma tarkennuskierä, joka on osa objektiivilautaa. Kamerassa voi kuitenkin liikutella takalautaa samalla tavalla kuin Technika 6x9:kin. Näin kuvaajille jäi mahdollisuus tarvittaessa siirtää terävyysaluetta ja ottaa lähikuvia vetämällä takalauta ko-konaan ulos.
Linhof Color
Color on palkkikamera, jonka rakennusosina on käytetty Technikan objektiivipidintä ja takalautaa. Näin saatiin aikaan kamera, jossa on jonkin verran siirtoja, mutta ei niin paljon kuin Kardan malleissa. Kameran mainos on Suomen Valokuvaajassa 4/56 s 5.
MAMIYA
Mamiyapress 23 Deluxe ja Standard
Tähän kameraan on selvästi otettu mallia Linhofin kameroista. Tässä on vaihdettavat objektiivit ja rullafilmikasetit, kasetteja sai 6x9, 6x7, 6x6 ja 6x4,5 cm:n kokoja. Takalautaa voi kallistella ja säätää terävyysaluetta, kaikissa objektiiveissa on keskussuljin 1- 1/500 ja ne on kytketty mittaetsimeen. Tosikäytössä tämä kamera toimii hyvin, ja objektiivit ovat yllättävän hyviä. Vaativan lehtimiehen ja tilannekuvaajan monipuolinen järjestelmäkamera.
Kameran hinta oli vuonna 1966 1620 euroa.
Samaa kameraa kiinteällä takalaudalla myytiin nimellä Mamiya-Press 23 Standard, siihen sai kallistuvan takaosan lisävarusteena.
PLAUBEL
Plaubel valmisti monta palkkikameratyyppiä ja niitä on Suomessa runsaasti, koska maahantuojana toimi valokuvaajien omistama SVO Oy. Hinnastoissa esitellään neljä kokoa: 6x9, 9x12, 13x18 ja 18x24 cm. Suomessa käytettiin eniten 9x12 cm:n kokoa, suuremmat ovat varsin harvinaisia.
Plaubel-Peco, Plaubel Peco-Profia, Plaubel Peco Supra II
Vaihdettava takalauta mahdollisti eri kasettikokojen käytön.
SVO:n hinnasto 1961 antaa neljän mallin hinnat: Junior 6x9 maksoi 1367 euroa, Junior 9x12 1926 euroa, Peco Universal III 9x12 2815 euroa, Universal III 13x18 koossa 3043 euroa ja Universal III 18x24 koossa 3805 euroa.
Plaubel Peco-Junior
Peco Junior esiteltiin ensimmäisen kerran Suomessa keväällä 1959. Kamera oli pienikokoinen 6x9 cm:n palkkikamera, jossa erilaisten kasettien avulla voitiin käyttää myös 6x6, 6x4,5 cm:n ja 24x36 mm:n kokoja. Juniorissa on yleisetulauta 95x95 mm, joten siinä saattoi käyttää kaikkien tehtaiden objektiiveja, vain uusi lauta piti hankkia. Käännöt ovat pienelle kameralle melko suuret ja siinä saattoi käyttää myös laajakulmapalkeella aikansa laajakulmaisinta objektiivia, 65 mm:n Super-Angulonia. Kameralle annettiin 5 vuoden takuu.
SIMMON BROTHERS
Simmon Omega
Simmon Brothersin lopetettua Simmon Omegan valmistuksen Konica osti sen oikeudet ja alkoi tehdä omaa modifioitua itsenäistä malliaan.
Koni-Omega
Tämä kamera kilpailee mielestäni maailman rumimman kameran tittelistä. Tosiasiassa tämä ei ole ollenkaan huono kamera, ulkonäkö vain säikähdyttää. Filminsiirto toimii alareunassa olevalla vetovivulla. Kamera on jäänyt Suomessa melko harvinaiseksi, kuvaajat olivat 1970-luvun alussa siirtymässä tilanne- ja reportaasikuvauksessa lopullisesti kinofilmiin. Kilpailua lisäsi Mamiyan 1974 esittelemä peilikamera Mamiya 645.
SINAR
Sinar on hieno sveitsiläinen ammattikamera, jossa tavoitteena alusta alkaen oli rakentaa kokonainen suuren koon kamerajärjestelmä. Sinareita myytiin runsaasti studiokäyttöön, ja kestävinä kameroina ne ovat edelleen käytössä.
