Ensimmäiset peilikamerat olivat levyille kuvaavia laatikkomalleja. Peilin kautta tapahtuva tarkennus ja mahdollisuus ottaa myös lähikuvia tekivät niistä suosittuja. Eräs ensimmäisistä malleista oli Hüttig-tehtaan Zeus, mutta se sai pian kilpailijoita. Levyille kuvaavat peilikamerat saivat kilpailijoikseen kevyempiä rullafilmeille kuvaavia peilikameroita.
Vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen markkinoille tuli rullafilmiä käyttävä peilikamera, Ihagee-tehtaan Roll-Paff-Reflex. Yksisilmäisen kameran kehittämisen vaikeutena oli suljin: ennen toista maailmansotaa hienomekaniikka ei ollut vielä riittävän kehittynyttä rakentamaan yksisilmäistä peilikameraa, jossa jokaisessa vaihdettavassa objektiivissa olisi ollut suljin. Rullafilmikameroihin kehitettiin suljin, joka myös viritettäessä pysyi kiinni.
Saljut
Saljut on Hasselblad 1600 F:n mallinen kamera. Sitä pidetään yleisesti kopiona, mutta todellisuudessa Victor Hasselblad sai vain Neuvostoliittoon myytyä Hasselblad F -sarjan tuotantolinjan. Siten Saljut ja sen seuraajat ovat alkuperäisillä ruotsalaisilla työstölaitteilla, jigeillä ja piirustuksilla valmistettuja laitteita. Kameraan tehtiin pieniä muutoksia: kasetin ja objektiivin kiinnitykset ovat hieman erilaisia, jotta niitä ei olisi sovitettu ruotsalaisiin kameroihin. Samasta syystä näitä venäläiskameroita ei virallisesti ole Ruotsiin viety ennen vuotta 1990.
Saljutia valmistettiin 1957–72 valotusakoina B, Ω-1/1500 s. Suljin muunnettiin 1972 niin, että lyhimmäksi ajaksi tuli 1/1000 s. Myyntinimiä maailmalla ovat olleet myös Revue 66, Vitoflex ja Revue 80. Vuonna 1972 objektiiveihin lisättiin himmenninautomatiikka ja kameraa alettiin myydä myös nimellä Kiev 80 ja 88. Niiden objektiivit ovat mustia, vanhat olivat kromattuja. Suomessa Zenit 80 -kameraa myytiin valmiina pakkauksena, johon kuului runko, 2,8/80 mm Industar-29 ja kaksi kasettia ja nahkalaukku.
Eri Saljut-malleja
Kaikkia eri malleja on tuotu Suomeen runsaasti jo ennen Neuvostoliiton hajoamista ja sen jälkeen vielä lisää. Valitettavasti neuvostotuote ei ole osoittautunut yhtään varmemmaksi toiminnaltaan kuin ruotsalainenkaan, vaan sen suljin on vielä epävarmempi. Näihin kameroihin sai erilaisia 80, 85 ja 90 mm:n normaaliobjektiiveja ja 30, 45 ja 65 mm:n laajakulmia sekä 110, 120, 150, 250 ja 300 mm:n telejä. Harvinainen on 8/600 mm ja tehtiinpä vielä telejatkekin. Optinen laatu on neuvostotapaan kohtuullinen, usein varsin hyväkin.
Kiev 6 C ja Kiev 60
Kiev 6 C
Kiev 6 C on Arsenalin kopio Praktisix ja Pentacon 6x6 -kameroista. Aivan suora kopio se ei kuitenkaan ole: vaikka objektiivi- ja etsinkiinnitys ovat samoja, on kamera hieman kookkaampi ja mekaanisesti eri lailla rakennettu kuin DDR-esikuvansa. Tähän kameraan saa TTL-prismaetsimen ja samoja objektiiveja kuin Kiev 80 -kameraankin. Näitä on tuotu runsaasti Suomeen ja ne ovat aika käyttökelpoisia kuvauskameroita. Kaikissa on neuvostotakuu: jos ne toimivat ne toimivat ja optinen laatu on hyvä. Kiev 6 C Zeiss Jena -objektiivilla varustettuna on hienoa kuvajälkeä tuottava valokuvauskone ja jos runko lopettaa toimintansa, uuden saa halvalla.
Asahi Pentax 67
Asahi Pentax 6x7 tuli myyntiin jo 1967, mutta ensin vain Japanissa. Kun sitä oli vuoden verran koekäytetty ja lastentaudit poistettu, alettiin sitä myydä muuallekin. Kamerasta tuli heti suosittu ammattilaiskamera; siinä oli kätevä 6x7 kuvakoko, tuttu muoto 35mm kameroista, vaihdettavat hyvälaatuiset objektiivit ja etsimen ja tähyslasin vaihtomahdollisuus huollossa.
Asahi Pentax 6x7
Kamerassa oli sähköisesti ohjattu verhosuljin, ajat B, 1- 1/1000 s. Siitä puuttui filmin vaihtomahdollisuus kesken kuvauksen ja takakansi oli kiinteä, mutta sen objektiivit olivat hankintahinnaltaan halvempia koska niissä ei ollut suljinta. Verhosuljin mahdollisti lisäksi lähikuvauksen: objektiivien lähin tarkennusetäisyys voitiin rakentaa paljon pienemmäksi kuin keskussuljinta käyttävällä Hasselbladilla. Kamerassa oli lisäksi palautuva peili ja automaattinen himmennin. Kameraa joutuikin pari ensimmäistä maahantuontivuotta jonottamaan, kysyntä maailmalla oli sen verran kova, ettei Suomessa riittänyt kameraa heti kaikille halukkaille.
Pentax 67 tuli sellaisten kuvaajien käyttöön, jotka halusivat hyödyntää suorakaiteen muotoisen filmin ja halusivat kuitenkin tarvittaessa ottaa kuvia myös käsivaralta. Toista aikansa 6x7 kameraa, Mamiya RB 67:ää, ei mielestäni voi oikein mukavasti käsikamerana pitää. Pentax 67 on edelleen nimimiesten kamera, mm. Pentti Sammallahden Irlanti -kuvasalkku Cathleen Ni Houlihan on juuri sellaisella kuvattu. Kameraa valmistetaan kehiteltynä Pentax 67 II:na edelleen, objektiivivalikoima on laajentunut, mutta kaikki objektiivit ovat edelleen käyttökelpoisia myös vanhoissa rungoissa.
Primarflex
Primarflex oli eräs ensimmäisiä rullafilmikameroita. Niitä myytiin kohtuullisen runsaasti ennen toista maailmansotaa, mutta nykyään niistä on tullut harvinaisuuksia. Kameran rakenteessa oli teknisiä ongelmia ja heikkoja kohtia, joiden vuoksi ne ovat kadonneet. Säästyneetkin ovat useimmiten toimintakelvottomia.
Primar Reflex II
Nimellä Primar Reflex II, Astraflex ja PrimarReflex myytiin toisen maailmansodan jälkeen periaatteessa samaa kameraa kuin ennen sotaa. Tehtaan omistus oli muuttunut, mutta kamerassa oli yhä samoja suljinongelmia kuin edeltäjässäänkin. Kameraa toi maahan Helios Oy, jonka hinnastossa 1954 runko maksaa 3,5/105 mm Tessarilla 1270 euroa. Myös uudempi malli on harvinainen.
Rollei SL66
Franke & Heidecke suunnitteli omaa yksilmäistään pitkään, ja myöhästyi. Siihen suunniteltiin sellaisia ominaisuuksia, jotka puuttuivat juuri Hasselbladista, pahimmasta kilpailijasta. Kamerassa on verhosuljin, B ja 1- 1/1000 s, vaihtokasettijärjestelmä ja objektiivit ilman keskussuljinta. Objektiiveissa ei myöskään ole tarkennuskierää, tarkennus tapahtuu rungossa olevasta nupista palkeella. Kamerassa on lisäksi palautuva peili ja vaihdettavat etsimet ja tähyslasit. Verhosuljin aiheutti ongelman, sen täsmäys oli vain 1/30 s ja se oli monille studiokuvaajille liian pitkä salamakuvasta varten, apuvalot näkyvät kuvassa. SL 66:n runko ja objektiivit olivat kalliita, vaikka niissä ei ollut suljinta: ne maksoivat melkein saman kuin vastaavat Hasselbladin objektiivit.
1967 maksoivat runko, kasetti ja 80 mm objektiivi 3760 euroa.
Alussa kasettien filminsiirrossa oli ongelmia, ja ne saatiin poistettua vasta kun kasetteihin oli tehty rakennemuutoksia. SL 66:n rungossa on erikoisuutena kallistus: tarkennuspaljetta saattaa kallistaa, jolloin terävyysaluetta lähikuvauksessa voidaan kasvattaa. Lisäksi palkeen ansiosta lähikuvaus on helppoa, palje venyy varsin paljon ja suurin osa objektiiveista voidaan kiinnittää palkeeseen takaperin suodinbajonetistaan, jolloin kuvaussuhde vielä kasvaa. SL 66:sta ei ollut tehtaanpelastajaksi, sen myyntimäärät eivät koskaan kasvaneet kovin suuriksi. Vain 28 900 laitetta valmistettiin vuosien 1966–86 välillä. Kameran objektiivivalikoima oli käytännössä sama kuin Hasselbladin, lisäksi tarjottiin vielä Tele-Tessar 5,6/500 mm ja valikoima laajeni hieman 1980-luvulla, kun Rollein omistaja vaihtui. Tällöin kameroita ei enää juurikaan myyty ja uusien objektiivien valmistusmäärät jäivät pieniksi.
Victor Hasselblad oli innokas lintukuvaaja ja halusi itselleen kätevän peilikameran. Suunniteltiin, Primarflex ja Reflex Korelle ideoiden antajina yksisilmäinen peilikamera, jossa voi objektiivien lisäksi vaihtaa myös filmikasetin ja etsimiä. Se oli ensimmäinen tällainen järjestelmäkamera.
Hasselblad 1600F
Hasselblad 1600 F:ssä oli metallinen, ruotsalaisesta teräksestä valmistettu verhosuljin, 1- 1/1600 s. Kasetin voi vaihtaa kesken kuvauksen ja lisäksi kamerassa oli etsinkuilun vaihtomahdollisuus. Ensimmäisenä vaihto-objektiivisarjana oli Kodakin Ektar -objektiiveja. Eurooppa ei sotavaurioiden vuoksi kyennyt vielä objektiiveja tuottamaan. Vaihdettavissa kuvakaseteissa on kuvakoko 6x6, (oikeastaan 56x56 mm) ja niissä filmi siirtyi samalla kun suljin virittyi.
Hasselblad 1000 F
Uuden suljinkonstruktion tarkoituksena oli taata lyhin aika, 1/1000 s ja samalla varmistaa sulkimen toimintaa. Ulkoisesti kamerat ovat samannäköisiä, ja ainoa tapa erottaa ne on tarkistaa lyhin suljinaika, tai nimi kameran nimen alapuolelta. Hasselblad 1000 F oli jo ammattikuvaajille sopiva kamera. Filminvaihto oli vaihtokasetin ansiosta nopeaa, uuden kasetin vaihto tapahtuu muutamassa sekunnissa ja assistentti saattoi sillä aikaa vaihtaa vanhaan kasettiin uutta filmiä. Koko lisävälinesarja sopii molempiin verhosuljinkameroihin, mutta suurin osa, kasetteja lukuun ottamatta, ei sovellu myöhempiin malleihin.
Vuonna 1958 Hasselblad 1000 F oli vielä Suomessa myynnissä, silloin se maksoi
80 mm:n normaaliobjektiivilla 2164 euroa. 3,5/135 mm Sonnar maksoi 1170 euroa ja 5,6/60 mm Distagon 1490 euroa.
Hasselblad SW
Länsi-Saksassa oli Zeiss suunnitellut uuden objektiivikonstruktion; Biogon. Aluksi sitä valmistettiin 4,5/21 mm Contax -kameraa* varten, mutta pian laskettiin myös 6x6 cm:n koolle riittävä polttoväli: 38 mm.
Hasselblad SWC
Hasselblad suunnitteli sille 1954 oman rungon. Objektiivin rakenne on sellainen että se ei salli peilimekanismia, vaan takalinssi on 8 mm päässä filmitasosta. Uusi kamera nimettiin ensin Supreme Wide Angeliksi, mutta varsin pian se nimettiin Super Wideksi. Näissä malleissa filminsiirto ei viritä suljinta, vaan se tehdään objektiivin sivusta ja laukaisu on kameran etuseinässä objektiivin alla. Tähän uuteen kameraan ei rakennettu verhosuljinta, vaan siinä oli uusi suljintyyppi Syncro-Compur. Se rakennettiin objektiiviin jo Zeissin tehtaalla Oberkochenissa. Biogon objektiivi on niin hyvä, että siitä on erikseen oma selitys objektiivipalstalla. 1959 kameraa parannettiin, nyt filminsiirto viritti myös sulkimen ja kamera nimettiin Hasselblad SWC:ksi. Kamera on edelleen tuotannossa, objektiivia on uusien lasilaatujen ja monikalvotuksen ansiosta hieman kyetty vielä parantamaan, mutta kameran perusidea ja muoto on edelleen sama kuin 1954.
Hasselbladien tapaan SWC oli kallis, esimerkiksi vuonna 1962 runko ilman kasettia ja etsintä maksoi 2032 euroa.
Hasselblad 500 C
Heti SW:n esittelemisen jälkeen alettiin huhuilla uuden, keskussulkimella varustetun järjestelmäkameran tulosta, vaikka tehdas vakuutti kehittävänsä verhosuljinkameraa edelleen. Niinpä vuonna 1956 Photokinassa esiteltiin kokonaan uusi kamera ja siihen objektiivisarja, jossa kaikki objektiivit oli varustettu Syncro-Compur-sulkimella. Vanhoista lisävälineistä ainoastaan kasetit ja etsimet sopivat uuteen runkoon, kaikki muut oli uusittu.
Hasselblad 500 C
Hasselblad 500 C on ulkoisesti melkoisesti edeltäjänsä näköinen. Muotoilua on tietoisesti säilytetty uusimpiin malleihin asti. Uudessa kamerassa oli apusuljin objektiivin vaihtamisen mahdollistamiseksi, objektiivia ei saa virittämättömästä kamerasta irti. Viritettäessä apusuljin asettuu filmin eteen ja peili laskeutuu. Samalla varsinainen suljin virittyy ja aukeaa. 1950-luvulla salamakuvaus elektronisalamalla tuli käyttöön ja muotiin, joten sulkimen täsmäyksen tuli olla koko aika-alueen kattava, jotta salamaa voitiin käyttää täytevalona myös ulkokuvauksessa. 50-luvullahan varsinkin värifilmien herkkyys oli varsin pieni, 15–18 DIN ja valotusvara paljon pienempi kuin nykyisissä filmeissä.
Objektiivivalikoima oli aluksi saman laajuinen kuin verhosuljinkameroillakin, mutta sitä on jatkuvasti laajennettu. Hasselblad 500 C oli välitön menestys. Se otettiin studiokäyttöön ja samalla se alkoi kaivaa maata pahimman kilpailijansa Rolleiflexin alta. Myös Rolleiflexin tärkein myyntivaltti, tinkimätön laatu, oli ruotsalaistuotteessa kohdannut vertaisensa.
1962 500 C:n runko maksoi 868 euroa, kuvauskunnossa 80 mm normaaliobjektiivilla ja yhdellä kasetilla se maksoi 2372 euroa.
Hasselblad 500 EL
Moottoroitu malli esiteltiin 1965. Se eroaa moottorittomasta ulkoisesti kuution alla olevalla moottorilla ja siinä on viritysvivun tilalla käyttökytkin, jolla toimintoja ohjataan. Victor Hasselblad itse halusi moottorikäyttöisen kameran, jo vanhoissa ensimmäisissä verhosuljinkameroissa oli ollut moottorin kiinnitysmahdollisuus.
EL-mallit tulivat pääasiassa studio- ja erikoiskäyttöön, niiden myynti on aina ollut käsiviritteisiä kameroita pienempi. Moottorimalleihin valmistettiin tietysti myös oma, laaja lisävälinevalikoima.
Ihagee-tehdas valmisti monentyyppisiä kameroita, mutta oli myös merkittävä peilikameroiden kehittäjä.
Roll Paff Reflex
Puusta valmistettu yksisilmäinen 6x6 cm kuvia ottava rullafilmikamera. Siinä oli kuitenkin vain kaksi valotusaikaa ja kolme aukkoa. Näitä halpoja kameroita on varmaan tuotu Suomeen, mutta jostain syystä niitä ei näytä jääneen jäljelle; suomalaiset kerääjät eivät ole nähneet yhtäkään kappaletta.
Kamera maksoi vuonna 1927 akromaattilinssillä 72,60 euroa ja Meyerin Trioplanilla
f:6,8/9 cm 105,40 euroa. Samalla nimellä myytiin myös 6x9 cm kokoa kuvaavaa kameraa.
Standard Exakta
Kameraa oli kehitelty 1931–33. Sillä otettiin 8 kpl 6,5x4 cm koon kuvaa 127-rullalle. Aikanaan se oli kehityksen huippua: filminsiirto ja -viritys samalla vivulla, salamasynkronointi, kuiluetsin ja laaja objektiivi- ja lisävälinevalikoima.
Molempiin kameroihin sai myös levytauksen, jolla oli mahdollisuus kuvata 4,5x6 cm:n levyille. Kameroita on kutsuttu myös VP-Exaktaksi, koska sen käyttämää 127-filmiä kutsuttiin myös Vest-Pocket -filmiksi. Exakta oli metallinen, kovaan käyttöön suunniteltu kamera. Niitä on säilynyt, vaikka monissa sulkimien kangasverhot ovat kovettuneet.
Yö-Exakta, Exakta-Junior
Samanmallista kameraa myytiin kahdella nimellä, toisissa valovoimainen objektiivi, jolloin se nimettiin Nach-Exaktaksi, eli Yö-kameraksi. Toinen versio oli Standardista riisuttu Junior. Molemmat ovat harvinaisempia kuin Standard.
Exakta 6x6
Tämä kamera on muodoltaan sama kuin muut Exakta -kamerat, mutta viritysvipu on pohjassa. Objektiivit olivat standardisoituja, jolloin uutta linssiä hankittaessa kameraa ei tarvinnut toimittaa tehtaalle. Tätä ei ehditty ennen sotaa valmistaa kuin noin 2000 ja sodan jälkeen vain nelisensataa. Tosiasiassa tuotannon lopettamisen syy ei ollut pelkästään sota, vaan se että kamera oli susi, sen filminsiirtomekanismi ei ollut luotettava.
Exakta 6x6
Toisen maailmansodan jälkeen valmistettiin aivan uutta Exakta 6x6 -mallia. Edeltäjiensä lailla se oli huonosti suunniteltu ja valmistui päättyi noin 2000 kameran jälkeen. Se on erittäin harvinainen: vaikka sitä Suomessa mainostettiin, ei niitä monta myyty.
Exakta 6x6
Toinen sarja Exakta 6x6 -nimellä myytyjä kameroita perustui Pentacon Six -kameran runkoon. Niitä myytiin jonkin verran ja tuote on edelleen myynnissä.
Reflex Korelle
Reflex Korelle oli suosittu kamera myös Suomessa, monet luonnonkuvaajat käyttivät sellaista. Kamera ei ole osoittautunut kestäväksi, vaan ne ovat kadonneet, ja laite on muuttunut harvinaisuudeksi. Kameran Japanissa 1950-luvulla valmistettua kopiota on muutama nähty Suomessa. Saksalaisia vaihto-objektiiveja ei liiku juuri koskaan.
Pilot 6
Pilot on halpa ja yksinkertainen peilikamera. KW toi sen markkinoille 1935 ja eri Pilot -malleja valmistettiin sotaan, 1941, saakka. Ensimmäisessä mallissa oli kiinteä objektiivi ja seuraavassa vaihdettavat. Objektiivina oli KW Anastigmat 6,3, 4,5 tai 3,5/ 75 mm tai Laack Polylot 3,5/75 mm. Sulkimena oli metallinen läppäsuljin, jossa ajat 1/25- 1/100 s, aika-asteikot tosin vaihtelevat.
Pilot Super
Super-mallilla saattoi kuvata 6x6 ruudun lisäksi myös 6x4,5 cm:n kokoa ja siinä oli kaksoisvalotuksen esto. Kameran suljin on yksinkertainen, peiliin kytketty läppäsuljin. Kameraa valmistettiin 1939–41, tuotanto päättyi sodan alettua ja Pilot-kamerat ovat siksi nykyään varsin harvinaisia.
Praktisix
Tämä verhosulkimella varustettu 6x6 kamera vuodelta 1956 tuli tarpeeseen. Saatavilla oli kalliita vaihtokasettijärjestelmillä varustettuja Hasselbladeja ja Zenza Bronicoita, mutta tässä kamerassa on kiinteä takakansi eikä filmilaatua siksi voi vaihtaa. Verhosuljinmallina siihen oli paljon halvempaa tuottaa objektiiveja ja lisävälineitä, koska kallis keskussuljin jää pois. Kamera on rakenteeltaan yksinkertainen: peili ei ole palautuva mutta himmennin on automaattinen. Etsimeksi saattaa vaihtaa kuilun tai prisman, myöhemmin tuli vielä valotusmittarilla varustettu prisma. Objektiivit ovat hyviä ja tähän sai aikanaan harvinaisia laajakulmia.
Kamerassa on ollut filminsiirto-ongelmia, rattaiden moduuli on liian pieni ja ne tahtovat murtua. Silti moni ammattikuvaaja, joka ei katsonut tarvitsevansa kasettikameraa ja erityisesti harrastajat, joilla ei ollut varaa maksaa liikaa, hankkivat Praktisixeja. Niitä on Suomessa runsaasti ja ne ovat edelleen käyttökelpoisia kameroita, jos filminsiirto toimii.
Pentacon Six
Pentacon Six
Pentacon Six -kamera on Praktisixin 220-filmin käyttömahdollisuudella parannettu versio. Sitä kehitettiin edelleen ja sen seuraajat olivat Exakta 66 -nimellä myynnissä vielä 1990-luvulla.
Kowa 66
Kamera oli omintakeista suunnittelua, mutta ei ole osoittautunut kestäväksi. Niitä tuotiin Suomeen 1970- ja 80-luvuilla, mutta nykyään niitä ei juurikaan näe.
Mamiya RB 67 ja RZ 67
Mamiya RB67 oli markkinoille tullessaan uutta suunnittelua. Siinä kuvaaja saattoi kasettia kiertämällä vaihtaa vaakakuvan pystykuvaksi. Sulkimen viritys suoritettiin omasta vivusta ja filminsiirto kasetissa olevasta vivusta. Kamerassa oli paljetarkennus, jolloin objektiiveihin ei tarvinnut tehdä mitään kierää. Suomessa Mamiya RB 67 tuli suosituksi muotokuvastudioissa.
Mamiya 645
Kuvakoko 6x4,5 cm oli melkein kokonaan kadonnut, kun Mamiya 1972 toi uuden kameran markkinoille. Siinä oli objektiivien ja etsimien vaihtomahdollisuus, mutta filmiä ei kesken kuvauksen voinut vaihtaa. Kamerasta tuli suosittu ja siitä on vuosien mittaan tehty useita malleja, myös sellaisia joissa on kasetin vaihtomahdollisuus.
Norita, Rittreck
Suomeen tuotiin 1970-luvulla jonkin verran Praktisixin näköistä rullafilmikameraa. Kamera oli hinnaltaan halvempi kuin kilpailijansa, mutta ei menestynyt markkinoilla.
ZENZA
Bronica
Zenza Bronica
Zenza -tehdas, alun perin tupakansytyttimiä valmistanut, alkoi valmistaa kameroita 1950-luvun lopulla. Bronican ensimmäisiä malleja ei ole Suomeen tuotu, vasta mallia S2 tuotiin 1960-luvulla.
Zenza Bronica S2
Tämä oli parannettu versio edellisistä kameroista. Runkoon tehtiin monia toimintavarmuutta lisääviä parannuksia ja muutoksia. Erona on Zenzan peilikoneisto: peili laskeutuu alas ja sen päälle tulee musta läppä estämään heijastuksia. Tähyslasin alle tulee kangasverho ja himmennin sulkeutuu, suljin laukeaa. Lisäksi peili on palautuva ja himmennin aukeaa täydelle aukolle sulkimen toimittua. Koko rakennelma kehitettiin laajakulmaobjektiivien lyhyen takalinssien etäisyyden vuoksi. Tarkennus tapahtuu objektiivin juuressa olevasta kierästä, näin objektiiveista saatiin halvempia ja himmentimen toiminnasta varmempi. Tässä kamerassa voi vaihtaa etsimen ja kasetin, tarjolla oli myös iso ja kookas CdS-mittaprisma.
Objektiiveiksi tarjottiin hienoja Auto Nikkor -objektiiveja: 5,6/40 mm, 2,8/50 mm, 2,8/75 mm, 4/200 mm, 4,5/400 ja 5,6/600 mm. Lisäksi saatavana oli hieman halvempia Zenzanon -objektiiveja 2,8/100, 3,5/150 mm, 2,5/180 mm ja 4,5/300 mm. Osan niistä valmisti Carl Zeiss, DDR:stä. Zenza todella kilpaili Hasselbladin kanssa, Nikkor -objektiivit olivat täysin yhdenveroisia saksalaisten kanssa. Ongelmaksi muodostui kasetti: sen filminsiirtokoneisto ei ollut varma, vaan tahtoi alkaa pyöriä ilman siirtoa. Näitä myytiin Suomessa paljon ja niitä liikkuu kohtuullisesti käytettynä.
Zenza oli kilpailijaansa Hasselbladia halvempi, runko 2,8/80 mm Nikkorin ja kasetin kanssa maksoi 2075 euroa, kun Hasselblad samalla varustuksella maksoi 2930 euroa vuonna 1969.
Zenza on hyvä käyttökamera, mutta vaihto-objektiiveja on vaikea löytää. Usein myös rungossa tahtoo olla häiriöitä sulkimen toiminnassa ja samoin myös kaseteissa.
Zenza Bronica EC
Tämä on täysin elektronisesti suljinta säätävä kamera. Tähän sai saman sarjan objektiiveja kuin S 2 A:hankin. Näitä myytiin paljon vähemmän kuin S 2 A:ta, tämän markkinoille tulon jälkeen Zenzan edustus vaihtui eikä uutta, aktiivista maahantuojaa heti löytynyt. Siksi tämä on Suomessa harvinainen.
