Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista suuri osa on karttunut lahjoituksina yksityishenkilöiltä, yhdistyksiltä, instituutioilta ja yrityksiltä. Museo ottaa edelleen harkitusti vastaan kokoelmalahjoituksia museon kokoelmapolitiikassa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti. Jokainen harkintaan otettu lahjoitustarjous käsitellään museon kokoelmatyöryhmässä, joka myös tekee lopullisen hankintapäätöksen.
Voit ottaa yhteyttä Kysy museolta-palvelun kautta, lähettämällä sähköpostia osoitteeseen tietopalvelu@fmp.fi tai soittamalla asiakaspalvelunumeroon 040 159 5951.
Huomaa myös Taskualbumi -verkkoalustamme, jolla keräämme uudempia digikuvia kokoelmiimme.
Kun tarjoat aineistoa, valmistaudu toimittamaan aineistosta perustiedot kirjallisesti. Nämä asiat auttavat museon kokoelma-ammattilaisia arvioimaan, onko Suomen valokuvataiteen museo juuri oikea paikka aineistollesi:
* Kuinka paljon aineistoa on?
* Mitä aineisto sisältää (esineitä, vedoksia, negatiiveja, kirjoja, paperiarkistoaineistoa?)
* Tiedätkö, liittyykö aineisto tiettyyn valokuvaajaan ja millä tavalla?
* Jos kyseessä ovat kuvat tai tekstit, millaisia aiheita ne sisältävät tai mistä ne kertovat?
* Miltä ajalta aineisto on?
* Kuka aineiston omistaa tällä hetkellä? Onko sinulla oikeus lahjoittaa aineisto museolle?
* Liittyykö aineistoon käyttörajoituksia tekijänoikeuden tai tietosuojan kannalta? Näistä asioista voit myös kysyä neuvoa museolta.
* Miten aineistoa on tähän mennessä säilytetty?
* Mikä on aineiston kunto? Onko se esim. likaista, homeista, kulunutta tai pölyistä?
* Onko aineisto alkuperäisessä järjestyksessä?
* Onko aineiston historiasta saatavissa lisätietoa? Mistä?
* Miksi aineisto mielestäsi kuuluisi juuri Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin?
* On hyvä, jos voit myös lähettää kuvia aineistosta ja siitä, miten se on pakattu ja järjestetty.
PITÄÄKÖ AINEISTON OLLA JÄRJESTYKSESSÄ JA SIISTISTI PAKATTUNA ENNEN MUSEOON TARJOAMISTA?
Oletko itse aineiston tekijä?
-> Silloin museo toivoo, että olet järjestänyt oman aineistosi sellaiseen järjestykseen, joka on oman toimintasi kannalta johdonmukainen. Museota varten ei tarvitse keksiä uutta järjestystä.
Oletko perinyt, ostanut tai muuten saanut aineiston?
-> Silloin se kannattaa yleensä pitää alkuperäisessä järjestyksessä, koska järjestys voi auttaa aineiston tulkinnassa ja taustoituksessa. Säilytä myös alkuperäiset laatikot, pussit tai vastaavat säilytysmateriaalit etenkin, jos niissä on aineistoon liittyviä merkintöjä.
MITKÄ ASIAT VAIKUTTAVAT SIIHEN, MITÄ OTETAAN VALOKUVATAITEEN MUSEON KOKOELMIIN?
Suomen valokuvataiteen museo on valokuvan valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa, tutkii, esittää ja edistää valokuvan kulttuureja Suomessa. Valokuvaamisen sekä valokuvien valmistuksen, käytön ja esittämisen eri muodot kuuluvat museon tallennusvastuun aiheisiin.
Ennen päätöstä kokoelmaan ottamisesta museon kokoelmatyöryhmä punnitsee aineiston merkittävyyttä suhteessa museon kokoelmapolitiikkaan sekä pohtii mm. seuraavia kysymyksiä:
1. Onko samaan aiheeseen tai valokuvaajaan liittyvää aineistoa muissa kokoelmissa?
Kaikissa suomalaisissa museokokoelmissa on myös valokuvia. Valokuvataiteen museossa valokuvat, valokuvaajat ja valokuvauksen ja valokuvien käytön eri ilmiöt, valokuvataide ja valokuvakulttuurit ovat huomion keskipisteessä, kun taas muissa museoissa valokuvat nähdään usein ensisijaisesti dokumentteina tietyistä historiallisista ilmiöistä tai henkilöistä.
Maakuntamuseot vastaavat alueellaan merkittävien kulttuuriperinnön valokuvakokoelmien määrittelemisestä ja tallentamisesta. Museovirasto tallentaa valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset valokuvakokoelmat. Journalistinen kuva-arkisto tallentaa ja digitoi keskeiset lehtikuvan kuva-arkistot.
Suomalaisten museokokoelmien välillä tehdään TAKO-yhteistyötä, joka tarkoittaa tallennusvastuiden jakamista niin, ettei museokokoelmien välille tule turhaa päällekkäisyyttä. Siksi esimerkiksi tiettyyn paikkakuntaan liittyviä aineistoja saatetaan ohjata meiltä kyseisen paikkakunnan museoon tai lähimpään maakuntamuseoon. Saman kuvaajan tuotantoa tai samaan aiheeseen liittyviä aineistoja voi silti olla monissa eri museoissa, eikä se ole ongelma. Tärkeintä on, että museot jakavat tietoa siitä, mitä missäkin kokoelmissa on, ja aineistot löytyvät tarvittaessa.
2. Pystyykö museo sitoutumaan sen säilyttämiseen ja voiko sitä käyttää esim. näyttelyissä?
Missä kunnossa aineisto on? Kestääkö aineisto näyttelykäytön ja säilytyksen? Vaatiiko se erityisiä korjaus-, puhdistus- tai suojaustoimenpiteitä ennen kuin sen voi sijoittaa säilytystiloihin tai esille?
Sisältääkö aineisto materiaaleja, joiden säilyttäminen vaatii liikaa resursseja tai voi olla vaaraksi muille aineistoille tai työntekijöille? Onko aineisto niin laajaa tai kookasta, että museon säilytystilat eivät ehkä riitä?
3. Onko museon kokoelmissa paljon samantyyppistä aineistoa?
Kaikenlaiset valokuvaan liittyvät ilmiöt, erityisesti Suomessa, kuuluvat museon tallennuskohteisiin. On kuitenkin mahdotonta tallentaa kaikkea olemassa olevaa materiaalia. Jos tietystä ilmiöstä on jo runsaasti edustavia esimerkkejä, museon ei kannata ottaa kokoelmiinsa kaikkea samantyyppistä aineistoa. Tällöin aineistolle voi löytyä jokin muu sijoituspaikka, joka voi olla toinen museo tai arkisto, aihepiiriin keskittyvä yhdistys tai koulu tai jopa taiteilija, joka käyttää työskentelyssään vastaavaa aineistoa.
MITÄ AINEISTOILLE TAPAHTUU, KUN NE OTETAAN MUSEON KOKOELMIIN?
Kokoelmaselvitys: aineistokokonaisuudesta tehdään kokoelmaselvitys, jossa tutkitaan mm. aineiston laajuutta, materiaaleja ja tekniikoita, kuntoa ja aiheita. Samalla pyritään tunnistamaan aineiston alkuperäisiä käyttö- ja järjestysperiaatteita. Tämän selvityksen jälkeen museolla on jo yleiskuva siitä, mitä valokuvan ilmiöitä aineisto edustaa ja miten siitä voisi käyttää.
Lue lisää aiheesta julkaisustamme Kuvansa kullakin.
Kuntotarkastus: konservaattori tarkistaa aineiston kunnon ja arvioi, tarvitseeko se mahdollisesti konservointitoimenpiteitä ja voiko sitä säilyttää normaalisti museon säilytystiloissa muiden aineistojen kanssa.
Digitointi: aineistoa ei yleensä digitoida (digikuvata) välittömästi. Koska digitoitavaa on moninkertaisesti enemmän kuin resursseja, aineistojen digitointi suunnitellaan suhteessa museon muihin hankkeisiin.
Luettelointi: Kokoelmaselvityksen yhteydessä aineistosta on jo kirjoitettu yleistasoinen kuvailu. Tietokantaan tehdyn luetteloinnin kohteena ovat yleensä yksittäiset kuvat tai esineet, ja sen tarkoituksena on, että kaikki oleellinen tieto on löydettävissä ja haettavissa tietokannasta. Aineistoa ei kuitenkaan aina ehditä välittömästi luetteloimaan yksittäisen kuvan tai esineen tarkkuudella, mutta jos aineistosta muodostuu esim. aineistolajien, aiheiden tai aikakausien perusteella pienempiä ryhmiä, niistä voidaan kirjoittaa kuvaukset tietokantaan. Sekä kokonaisuuksien että yksittäisten objektien ymmärtämisessä apuna voidaan käyttää esimerkiksi merkitysanalyysi-menetelmää.
Pakkaaminen: Ennen kuin aineisto siirretään sille tarkoitettuun säilytystilaan, se pakataan suojaaviin kuoriin ja laatikoihin, jotka on tehty juuri valokuvien säilytykseen tarkoitetuista materiaaleista. Aineistot ja suojamateriaalit merkitään diaarinumerolla, jonka avulla aineistot löytyvät tietokannasta ja säilytystiloista.
Käyttö: Museo voi käyttää lahjoittamaasi aineistoa esimerkiksi näyttelyissä, painetuissa julkaisuissa, verkkojulkaisuissa, yleisötyössä, opetuksessa ja tutkimuksessa. Kuvia voidaan julkaista myös museoaineistojen verkkopalveluissa ja museon omilla sosiaalisen median alustoilla.
Asiakaspalvelu: Museon digitoitua kuva-aineistoa voidaan luovuttaa joko ilmaiseksi tai käyttökorvausta vastaan käytettäväksi esimerkiksi lehtien, kirjojen tai verkkosivujen kuvituksena. Käyttöä säätelevät kuvien tekijänoikeus tai lähioikeus. Museo julkaisee tekijänoikeuksista jo vapautunutta kuva-aineistoa vapaasti käytettäväksi verkon kautta. Jos taas tekijänoikeudet ovat voimassa, kuvien käytöstä peritään maksu. Kuvatilauksiin liittyy maksuja myös silloin, jos ne vaativat museolta taustatutkimuksia tai digitointityötä.
Sopimusasiat ja tekijänoikeus: Kun lahjoitat aineistoa museolle, itse aineisto siirtyy pysyvästi museon omistukseen. Lahjoituksesta sovitaan lomakkeella. Ennen kuin aineistoa voidaan käyttää, museon täytyy myös saada selvyys aineistoon sisältyvistä tekijänoikeuksista. Jos aineistoon sisältyy useampien valokuvaajien aineistoa, museon täytyy sopia kuvien käytöstä jokaisen kanssa erikseen. Museon periaatteena on, että kun kuvia käytetään, niiden yhteydessä julkaistaan aina valokuvaajan nimi, jos se on tiedossa.
Tietosuoja kokoelmissa: Valokuvat ja niihin liittyvät tiedot ovat henkilötietoja, joiden käsittelyssä täytyy muistaa kuvattujen henkilöiden tietosuoja. Museoiden yleishyödyllisen tehtävän vuoksi kuvien museokäyttöä ja arkistointia varten ei kuitenkaan tarvita kuvattujen henkilöiden erillistä lupaa. Museo käyttää aineistojaan aina kuvien henkilöitä kunnioittaen.
Poisto kokoelmista: Ottaessaan aineistoja kokoelmiinsa museo sitoutuu niiden säilyttämiseen. Luovutussopimuksessa sovitaan kuitenkin myös siitä, että museo voi tarpeen vaatiessa poistaa aineistoja tai niiden osia kokoelmistaan. Poistopäätökset ovat harvinaisia, ja ne vaativat tarkkaa harkintaa ja perustelua. Poisto voi olla liian pitkälle vaurioituneen tai ympäristölleen haitalliseksi todetun aineiston tuhoaminen tai huonokuntoisen aineiston siirtäminen konservoinnin tutkimus- tai opetuskäyttöön. Poisto voi myös olla siirto toiseen museoon tai arkistoon, jos käy ilmi, että aineisto soveltuu paremmin muihin kokoelmiin.
MIETI MYÖS:
Voitko itse auttaa museota aineiston haltuunotossa?
Apu voi olla esimerkiksi rahallista tukea, jolla museo voi palkata projektityöntekijän aineiston luettelointiin, digitointiin tai konservointiin tai hankkia arkistointi- ja pakkausmateriaaleja, joihin pakattuna aineisto säilyy mahdollisimman hyvin.
Apu voi olla myös esimerkiksi museon auttamista kuvien luetteloinnissa ja lisätietojen kartuttamisessa.
