Jouluna 1925 joku onnekas, todennäköisesti Tornion seudulla, sai Ester-nimiseltä henkilöltä lahjaksi kaksi puista valokuvakehystä. Kehykset on mitoitettu aikakauden yleiselle valokuvaformaatille, visiittikorttikuvalle.
Kun ostin kehykset Kattilahallin kirpputorilta Helsingissä vuonna 2015, kehykset olivat tyhjät. Kuitenkin kummassakin kehyksessä on valokuva liimattuna tai lakattuna kiinni kehyksen yläosaan, heti visiittikortille tarkoitetun aukon yläpuolelle. Kuvan ohella kehyksiä koristavat yksinkertaiset, maalatut koristekuviot. Toisen kehyksen taakse on kirjoitettu lyijykynällä: ”Julminne av Ester 1925”.
Valokuvakehys visiittikortille, 1925. Tekijä tuntematon. Aukosta näkyy kehyksen metallinen taustatuki ja visiittikortin paikallaan pitämiseen tarkoitettu peltiläppä. Suomen valokuvataiteen museo. D2015:15/1
Valokuvakehys on ollut suosittu muistoesine, joita on usein tehty itse. Finna-portaalissa (finna.fi) on mm. Työväenmuseo Werstaan kokoelmista useita upeita kehyksiä, jotka on tehty muistoesineiksi vuoden 1918 vankileireillä. Valokuvalla kuvitettuja valokuvakehyksiä ei kuitenkaan tule tuolta ajalta usein vastaan.
Emme tiedä, onko nämä kehykset tehty itse vai ostettu. Yksinkertainen toteutus viittaa kotitekoisuuteen, valmistus ei ole vaatinut erityislaitteita eikä poikkeuksellisia kädentaitoja. Koristekuvien asettelu suhteessa kehyksen aukkoon on hieman kömpelö. Visiittikorttikuvalle varattu tila on pari millimetriä liian pieni tyypilliselle 1920-luvun korttikoolle: siihen mahtuvat parhaiten vanhemmat, 1800-luvun loppupuolen kortit.
Valokuvakehys visiittikortille, 1925. Tekijä tuntematon. Kuvan valokuva on sijoitettu kehykseen havainnollistamaan sen käyttöä, mutta se ei kuulu alkujaan yhteen kehyksen kanssa. Suomen valokuvataiteen museo. D2015:15/2; kortti D2019:81/4
Kehyksiä koristavat postikorttimaiset, romantisoidut maalaisidyllit, joissa nuoripari ja vanha emäntä viipyilevät arkipuuhissaan kauniissa perinneasuissa. Vuohet, tuohikontit ja vinttikaivot ovat olleet tuttuja näkyjä 1920-luvun Suomen ja Ruotsin maaseudulla.
Kehyksen kuvat esittävät kohteensa samassa koossa kuin tyypillinen kokovartalovisiittikorttikuva. Millainen vuorovaikutus tästä syntyy kehyskuvan ja kehystetyn kuvan välille? Sopiiko kuva kehystämään toista kuvaa vai tuleeko kehyskuvasta liian hallitseva? Kuvien välille syntyy vähintäänkin kilpailu katsojan huomiosta. Illuusiota saman kuvapinnan jatkuvuudesta ei pääse syntymään; kehyskuva on väritetty, visiittikorttikuva mustavalkoinen. Kehyskuva on myös pinta-alaltaan suurempi kuin visiittikortille varattu tila. Kehyskuvassa on ulkoilmamiljöö ja jonkinlaista toimintaa, visiittikortissa taas on tavallisesti liikkumattomana studiossa poseeraava henkilö tai ryhmä. Ehkä kehykset on suunniteltu lähikuvaa varten, kuten esimerkkikuvassa. Tällöin liian samankaltaiset mittasuhteet eivät aiheuta hämmennystä, vaan kehystetty kuva erottuu selvästi kehyksestä.
Kun kehysten koristekuva on visiittikorttikuvan yläpuolella, syntyykö vaikutelma, että se edustaa kehystetyn, studiossa kuvatun henkilön ajatuksia? Vai täydentääkö se hänen henkilökuvaansa kertomalla hänen suhteestaan maaseutuun, ehdottamalla hänelle idyllistä kehyskertomusta?
Emme tiedä, lahjoittiko Ester kehykset tyhjinä vai oliko hän asettanut niihin esimerkiksi oman kuvansa. Kuvakehysten ja kehyskuvien merkitykset lahjoittajan ja käyttäjän silmissä jäävät tuntemattomiksi, mutta me muut saimmekin Esteriltä joululahjaksi tilaisuuden pohdiskeluun ja ihmettelyyn! Kiitos, Ester!
Sofia Lahti, kokoelma-amanuenssi, 2020
