Museoiden tärkeä tehtävä on kulttuurillemme merkittävän aineiston pitkäaikaissäilytys. Näin taataan, että myös tuleville sukupolville siirtyy riittävästi tietoa ajastamme. Valokuvataiteen museon tallennuskohteena ovat sekä valokuvataide että valokuvakulttuuri.
Tämän laajan rajauksen kautta Valokuvataiteen museolle tarjoutuu monipuolisuudessaan harvinaisen kiinnostava tehtävä. Niin taiteena kuin käyttökuvanakin valokuva kertoo useimmiten värikkäästi ja koskettavasti kohteestaan.
Hyvä esimerkki valokuvan monimuotoisuudesta on valokuvaaja Pertti Hietasen tuotanto, josta loppuosa siirtyi vuonna 2012 museon kokoelmiin. Hänen jo vuodesta 1971 museolla ollut Kilometri keskustasta -sarja edustaa aikansa tärkeää dokumenttivalokuvausta ja tarjoaa samalla edelleen ajankohtaisen puheenvuoron köyhyydestä.
Kun designpääkaupunki Helsinki pyrki vuonna 2012 pyyhkimään katukuvastaan romanikerjäläiset, niin 40 vuotta sitten Hietasen kuvien asunnottomat alkoholistit olivat jokapäiväinen näky. Länsiväylän alussa sijainnutta asuntolaa, Suoja-Pirttiä eli Lepakkoluolaa, ympäröivät yhteiskunnan laidalle jääneiden yösijat ja kohtauspaikat: niin hylätyt autot kuin jättöpuista kootut nuotiot. Hietasen dokumenttikuvat näyttävät jäätävän viileästi ”pultsareiksi” tuolloin kutsuttujen ihmisten arjen: aamupesut, yöpymispaikan etsinnät, kivun ja säryn mutta myös viinanhuuruiset halaukset.
Kuvien äärellä nousee kysymyksiä: missä ovat tämän päivän köyhät suomalaiset, kuka tallentaa heidän elämäänsä ja arkeaan, mitä kertoo ajastamme köyhyyden piilottaminen ja kaupunkien julkisivun kiillottaminen.
Itse muistan 1970-luvun alusta, kuinka kesäaamuisin matkalla lehden toimituksen aamuvuoroon ohittelin Esplanadin penkeillä heräileviä tai Stockmannin kulmalla kerjääviä kanssaihmisiä. Köyhyys kosketti ja synnytti tarpeen toimia ja osallistua. Siitäkin minulle kertovat Hietasen arvokkaat valokuvat.
Kati Lintonen, tutkija
Julkaistu: Kamera-lehti 5/2012
