"Kallella oli mukana kamera ja pitkiä jumalattoman näköisiä putkia. Ne oli ns. kauko-objektiiveja ja niillä saa kaukaa kuvia. Minulla oli mukana salamimakkaraa, olutmakkaraa, puoli kiloa tomaatteja, kaksi pulloa vichyvettä ja kuusi pulloa siideriä."
Kolme toverusta lähtee kesälauantaina Helsingin rantavesille veneilemään. Yksi heistä on hankkinut lasikuituveneen 20-heppaisella moottorilla, koska hänet on kertausharjoitusten jälkeen korotettu ylimatruusiksi. Toinen veneilijöistä on valokuvaaja Kalle Kultala, kolmas toimittaja Eero Kyllijoki. Ylimatruusia kutsutaan vain Jussiksi.
Apu-lehdessä 5.6.1970 otsikolla "Mitä kaikkea voi nähdä näin kesällä Helsingissä mereltä käsin" ilmestynyt Kultalan kuvittama ja Kyllijoen kirjoittama artikkeli on silkkaa gonzojournalismia. Kirjoittaja kertoilee kolmikon varusteista ja moottorin käynnistymisvaikeuksista lähes koko artikkelin mitalta. Lopuksi todetaan lyhyesti, mitä kesäisen Helsingin rannoilla lopulta näkyykään: Ursulan pöydät täynnä ihmisiä, auringonottajia, jäätelön syöjiä, jokin regatta Särkänlinnan takana, pari hyvännäköistä tyttöä.
Täysin odotettavissa olevien bongausten uutisarvo on vähäinen. Kunnes loppuhuipennukseksi: "Siellä niitä oli ihan ilkosillaan, miehet omassa, naiset omassa karsinassaan. Ja juuri siellä Seurasaaressa Kalle sai Kuvien Kuvat, kun luoja paratkoon, näimme naistenuimalan seinän takana tirkistelijän."
Seurasaaren nudistirannan aidan takana hiippailee mies. Kalle Kultala taltioi tilanteen teleobjektiivillaan sadan metrin päästä. Tirkistelijä saa osakseen näennäistä paheksuntaa, mutta samalla valokuvaaja itse ei häpeile napsia teleobjektiivillaan kuvia uimarannan pahaa-aavistamattomista alastomista. Epäillä sopii, onko paikalle eksynyt mies vain sopiva tekosyy keski-ikäisten naisten tissien kuvaamiseen viikkolehden sivuille. (Naisten kasvot on lehteen painetuissa kuvissa peitetty.)
Gonzojournalismilla tarkoitaan omakohtaisuutta korostavaa journalismin muotoa, jossa faktoihin voidaan sotkea vapaasti myös fiktiota, sillä gonzo ei kunnioita sääntöjä. Gonzossa voidaan viljellä alatyyliä ja keskittyä epäolennaisuuksiin oletetun pääaiheen kustannuksella. Keskipisteessä on toimittaja itse. Gonzo voi olla terävää ja yhteiskunnallisesti tärkeisiin aiheisiin pureutuvaa, mutta myös hiljaisen kesälauantain ainoa mahdollisuus niihin kaivattuihin "Kuvien Kuviin". Jos mitään ei tapahdu, pannaan tapahtumaan. Siksi gonzoon ei voi koskaan luottaa.
Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi, 2010
Kaikki lainaukset Apu N:o 23 5.6.1970 s.22-24
