Vilho Setälän (1892–1985) kuvan sisältöä määrittävistä kategorioista tarkasteltavana ovat nyt: liike ja liikunta sekä kuvan rajat.
Vilho Setälä: Syyssumu, Helsinki 1939. Suomen valokuvataiteen museo.
Liike ja liikunta
"Liikkeen ja liikunnan esitys vaatii toimintavalmiutta sekä mieheltä että kameralta." Elävää olentoa kuvatessa on asento tärkein. Liike on pysäytettävä hetkeen, jossa liikkujan asento on luonteva ja tasapainoinen. Liikkuvaa ihmistä tai eläintä kuvatessa "saa usein ampua kuin haulikolla" ja vasta jälkeenpäin, kuvattuja otoksia tarkastellessa, löytää sen kuvan, jossa kohteen pysäytetty liike ilmaisee toivottua dynamiikkaa.
Toisenlaisia haasteita kohtaa puolestaan valokuvaaja, joka pyrkii esittämään liikkeessä esineen tai muun elottoman kohteen. Tällöin on syytä tarkkailla esimerkiksi auton nostattamaa tomupilveä tai kohteen kallistumista vauhdin voimasta. Kameran verhosulkimen aiheuttama kohteen venymä ja pitkän valotusajan tuottama liikkeen epäterävyys ovat puhtaasti valokuvallisia liikkeen ilmaisun keinoja. Unohtaa ei pidä myöskään kuvan sommittelullisia keinoja, erityisesti katsetta ohjaavia linjoja.
Oheinen valokuva esittää höyrylaivaa aamusumussa. Kuvan liike ei ole voimakasta ja silmiinpistävää, vaan tyyntä ja hienovaraista, ja siksi kuva sopiikin oivaksi esimerkiksi liikkeen kuvaamisen hienoista nyansseista.
Höyrylaivan piipusta kohoaa savupatsas, jonka näemme haipuvan yläosastaan kohti laivan tulosuuntaa merkkinä hiljaisesta lipuvasta liikkeestä. Liikkeen merkkinä savupatsas olisi lähes huomaamaton, ellei kaksi kuvallista elementtiä vahvistaisi höyrylaivan etenemissuuntaa. Ensinnäkin laiva lähestyy kuvan keskialaa vasemmalta oikealle, eli lukusuunnassa. Tämä, kuten Setälä opastaa, vahvistaa kokemustamme liikkeen sujuvuudesta. Oikealta vasemmalle suuntautuva liike tuntuisi vaivalloisemmalta. Toinen kuvan liikettä vahvistava elementti muodostuu etualan vinosta reimarista, joka yhdessä veden kalvoon piirtyvän heijastuksensa kanssa muodostaa höyrylaivan kulkusuuntaan osoittavan nuolen.
Kuvan rajat
Usein kuvan rajausta opastettaessa keskitytään vain muodollisiin tai sommittelullisiin seikkoihin, mutta Setälä korostaa rajauksen merkitystä erityisesti kuvan sisältöä määrittävänä seikkana. Kuvaan valikoidut elementit luovat merkityksiä suhteessa toisiinsa. Jonkin yksityiskohdan rajaaminen pois kuvasta, voi muuttaa koko kuvan tunnelman ja tulkinnan. Vilho Setälä on rajannut valokuvansa Syyssumu niin, että tiheälle pehmeänharmaalle aamusumulle on jäänyt tilaa. Kuvassa on vahva syvyysvaikutelma: kuvan elementit hukkuvat sumuun sitä enemmän mitä kauempana kuvaajasta ne ovat. Reimari etualalla on terävä, kallioluoto hieman etäämpänä utuisempi, höyrylaiva on jo täysin sumun syleilyssä ja kauimpana oleva ranta tunnistamaton: ehkä siellä häämöttää aavistus metsän rajasta, ehkä rivi rakennuksia. Sommitteluratkaisu tuo oivallisesti esiin sumun olemuksen. Tiiviimmin rajatussa kuvassa vaikutelma menettäisi osan tehostaan, laajempi rajaus puolestaan veisi voiman höyrylaivan liikettä korostavalta hienovaraiselta sommittelulta.
Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi
Lähde: Setälä, Vilho. Valokuvaus tieteenä ja taiteena. Otava 1940.
