Tyylikäs herra ja rouva sekä kaksi nuorta neitiä ovat asettautuneet riviin valokuvaajan kameran eteen. Keskellä istuva pari on kietonut käsivartensa tyttöjen vyötäisille. Toisen tytön käsi lepää miehen olalla. Hiljainen seurue odottaa. Kameran objektiivin läpi kulkeva valo tallentuu kuvaksi. Kaikkien neljän vakavilta kasvoilta saattaa ehkä aistia pienen häivähdyksen hymystä.
Emme tiedä kuvan henkilöiden nimiä, kuvaajaa tai edes varmuudella sitä, missä maassa kuva on otettu. Todennäköisesti he ovat perhe, kenties tämä on heidän ensimmäinen kertansa valokuvaajalla. Vaistomaisesti huomaan etsiväni yhdennäköisiä piirteitä tyttöjen ja vanhempien kasvoilta. Ne ovatkin hämmästyttävän tarkkoina ja yksityiskohtaisina tarkasteltavissani. Jopa herran liivin napit ja rouvan rystysten kaaret erottuvat selvästi hienopiirteisestä valokuvasta.
Kuva on daguerrotyyppi ja kuvattu 1850-luvulla. Se on valmistettu ranskalaisten Joseph Nicéphore Niépcen ja Luis Jacques Mandé Daguerren yhteistyössä kehittämällä menetelmällä, jonka yksityiskohtaiset valmistusohjeet ja vapaan käyttöoikeuden Ranskan valtio luovutti koko maailman käyttöön elokuussa 1839. Jo seuraavan vuoden tammikuussa, yli 170 vuotta sitten, Turussa esiteltiin Pariisissa kuvattu daguerrotyyppi.
Valokuvataiteen museon kokoelmissa on vain pienehkö määrä varhaisimpia valokuvia 1800-luvun puolimailta. Harvinaisuuksia ne ovat koko maassa. Ja koska daguerrotyypit ovat hyvin herkkiä sekä valon että ilman vaikutuksille niitä voidaan pitää esillä vain pieniä aikoja kerrallaan. Tästä syystä niiden ihailuun on harvoin tilaisuutta.
Oheinen daguerrotyyppi on kuulunut Alma ja Unio Hiitosen kokoelmaan ja Suomen Kulttuurirahasto on lahjoittanut sen museolle vuonna 2002.
Daguerrotyypin valmistaminen
Kuparilevy päällystetään hopealla ja kiillotetaan hyvin huolellisesti. Hopeapinta käsitellään valoherkäksi jodihöyryn avulla. Levy valotetaan kamerassa ja siirretään sen jälkeen elohopeahöyryyn, jolloin elohopea kiinnittyy levylle valoa eniten saaneisiin kohtiin ja tekee näkyväksi levylle valotettaessa tallentuneen piilevän kuvan. Näkyvä kuva muodostuu mikroskooppisista hopeaelohopeapisaroista. Lopuksi valottumaton hopeajodidi pestään pois suolaliuoksella, ja valmis kuva suojataan hapettumiselta ja kosketuksilta lasin alle kehykseen tai pieneen rasiaan. Daguerrotyypit ovat uniikkikappaleita, toisin kuin myöhemmällä ajalla yleistyneet negatiivin monistettavuuteen perustuvat valokuvat.
Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi
Lähde: Koskivirta, Riitta Daguerrotypia, Valokuvauksen vuosikirja 1992. Suomen valokuvataiteen museon säätiö, 1992.
Lisäys 20.4.2011: Kuvassa esiintyvät henkilöt eivät ole enää muukalaisia. Heidät tunnistanut sukulainen välitti museolle henkilötiedot. Kuvassa ovat Kristiinankaupungin raatimies Johan Felen (1812–1879) ja puolisonsa Anna Helena os. Lacke (1805–1866) tyttärineen. Kuva on otettu ehkä Kristiinankaupungissa tai Raahessa.
