Onko täydellisempää muotoilua kuin tämä ovaali, luonnostaan virheetön ja symmetrinen design – linnunmunan muoto? Ikivanha ja muuttumaton, aina silmää hivelevä.
”Siinä on pirteitä pilkkuja, se on silkosen sileä ja täydellinen kerrassaan”, huokaavat ihmiset ja eläimet nähdessään kauniin, pilkullisen huuhulinnun munan (Huhuu – kuka siellä?, Hannele Huovi & Kristiina Louhi, 2011).
Pääsiäinen ilman munia on mahdottomuus, koska muna on elämän ja syntymän symboli. Mutta teollisuusneuvos Ragnar Kreugeria (1897–1997) munat kiehtoivat ympäri vuoden. Hän oli oologi, munien tutkija – ensisijaisesti keräilijä ja harrastajatutkija, mutta hyvin omistautunut alalle. Kreuger aloitti linnunmunien keräilyn jo teini-iässä ja kartutti kokoelmaansa ostamalla ja vaihtamalla, tilasi munia myös ulkomailta, kaikilta mantereilta. Lopulta laaja kokoelma käsitti kymmeniä tuhansia munia, se sisälsi näytteitä kaikkien maailman lintulahkojen munista, ja vaati varmasti paljon tilaa ja huolenpitoa. Kuvista näkyy, miten huolellisesti kokoelma oli järjestetty Kreugerin työhuoneessa korkeisiin lipastoihin. Nykyisin se kuuluu Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, jonka kokoelmasta se muodostaa yli puolet. Kreugerin munakokoelma on edelleen tallella yhtenäisenä kokonaisuutena, mutta se ei ole avoinna yleisölle.
Kreugerin nuoruudessa luonnonvaraisten lintujen munien keräily oli vielä suosittu ja arvostettu, tiedettä edistävä harrastus, mutta nykyisin se on laitonta. Munia on jo kerätty enemmän kuin tarpeeksi. Varhaisten keräilijöiden munakokoelmat ovat kuitenkin arvokkaita tutkimusaineistoja. Kreugerin kokoelmastakin on ollut hyötyä tutkimukselle: se on ollut lähteenä laajalle oologian käsikirjalle, Schönwetterin ja Meiselin teossarjalleHandbuch der Oologie (1960–1992).
Freelancer-lehtikuvaaja Armas Viitasalo kuvasi teollisuusneuvos Kreugerin munakokoelmineen vuonna 1956. Viitasalon negatiivikuoreen käsin kirjoittaman merkinnän mukaan kuvat oli otettu Apu-lehden juttua varten – kenties juuri pääsiäisnumeroon – mutta ainakaan sen vuoden Avuissa kuvia ei julkaistu. Kenties toimituksen suunnitelmat muuttuivat tai teollisuusneuvos ei sittenkään halunnut esitellä kokoelmiaan lehdessä.
Sofia Lahti, amanuenssi, 2012
