Monivuotisessa tutkimushankkeessa olemme Valokuvataiteen museolla uppoutuneet valokuvan ensimmäisen taidesuuntauksen, piktorialismin historiaan. Museon kokoelmiin on menneinä vuosikymmeninä lahjoitettu runsaasti keskeisten suomalaisten piktorialistien vedoksia. Poikkeuksena on Wladimir Schohin: hän oli yksi 1900-luvun alkuvuosien arvostetuimmista piktorialistisen vedostuksen suunnannäyttäjistä, mutta hänet tunnetaan nykyisin lähinnä upeista autochrome-väridioistaan, sillä vain harvoja hänen vedoksiaan on säilynyt.
Kadonneisiin vedoksiin tarjoutui uusi näkymä, kun huomasimme, että museon kokoelmissa on vanhoja valopainomenetelmällä tehtyjä postikortteja Schohinin valokuvista. Kyseessä saattavat olla ainoat Suomessa 1900-luvun alussa tuotetut piktorialistiset postikortit.
Schohinin kortit on tuottanut helsinkiläinen valokuvaamo Universal, jonka liikkeessä kortteja on varmasti myös ollut myynnissä. Niiden tarkka tuotantovuosi ei ole tiedossa.
Wladimir Schohin, valokuvapostikortti, lähettämätön kappale, tuotettu Helsingissä n. 1910 – 1930-luvulla. Kääntöpuoli. Suomen valokuvataiteen museo.
Korttisarjan otsikkona oli ”Taiteellisia amatöörivalokuvia”, joka tarkoittaa 1900-luvun alun kielenkäytössä piktorialismia. (Käsitettä ”piktorialismi” alettiin laajemmin käyttää vasta piktorialismin varsinaisen kultakauden jälkeen.) Valokuvassa amatööriys ja taiteellisuus kuuluivat erottamattomasti yhteen, eikä useimmilla ammattilaisvalokuvaajilla uskottu olevan amatöörien veroista luovuutta, kykyä tai intohimoa taiteellisen ilmaisun tavoitteluun vaativilla vedostusmenetelmillä.
Piktorialismin aktiivivuosiin 1900-luvun alussa osui myös valokuvan suuri massakulttuuri-ilmiö, valokuvapostikortit. Vaikka vakava taiteellinen valokuva ja viihteelliset postikortit olivat monessa mielessä kaukana toisistaan, monet maalaustaiteesta tutut teemat toistuivat molemmissa. Tietyt valokuvaajat hallitsivat sekä piktorialistisen estetiikan että postikortteihin soveltuvan kitschin rekisterin, kuten suomalaissyntyinen berliiniläiskuvaaja Siri Fischer-Schnéevoigt tässä lapsikortissaan.
Siri Fischer-Schnéevoigt, valokuvapostikortti, lähetetty Saksassa 1930-luvulla. Suomen valokuvataiteen museo, D2021:53/1.
Vaikka piktorialismin ja valokuvapostikorttien kuva-aiheiden välillä voidaankin löytää yllättävän paljon yhteyksiä, niiden vedostusmenetelmät olivat hyvin erilaiset. Piktorialistien suosima hämyisyys ja etenkin jalopainomenetelmillä tavoiteltu pehmeäpiirtoisuus eivät olleet suosituissa belle époque -postikorteissa edukseen (ks. Harri Kalha: Piktorialismia postitse, kirjassa Piktorialismi – valokuvataiteen synty, 2022). Schohinin korteissa alkuperäisten vedosten pehmeäpiirtoisuus on kuitenkin kääntöpuolella luvatun ”taiteellisen amatöörivalokuvan” ominaisuutena tärkeässä roolissa. Kitsch loistaa poissaolollaan, ja aiheissa toistuvat Schohinin autochrome-dioista tutut harmoniset asetelmat ja maisemat.
Wladimir Schohin, Metsän reunassa. Valokuvapostikortti, lähettämätön kappale, tuotettu Helsingissä n. 1910 – 1930-luvulla. Suomen valokuvataiteen museo.
Sofia Lahti, kokoelma-amanuenssi, 2022
