”Hymyä, rakas!” Kameran takana voisi olla Suomen versio Mad Men -sarjan Don Draperista, onhan kuvassa täydellinen vaimo keskellä upeasti lavastettua lomaidylliä.
Tämä lavastettu loma-Suomen kuva on 1950-luvulta, ja kuvan malli poseeraa telttailutunnelmissa lammen rannalla Hämeenlinnan Aulangolla.
Ihan kaukana idylli ei ole ajan perhealbumien kesäkuvista. Olen vuosia selaillut Fazerin vanhoihin makeislaatikoihin tallennettuja isovanhempieni mustavalkokuvia 50-luvulta. Niissäkin poseerataan puunattuna, silitettynä ja kiharrettuna, ryhdikkäästi hymyillen. Usein taustalla on kaunis maisema, esimerkiksi lammen ranta.
80-luvulla kasvaneen mielikuvat ovat varmasti osittain makeislaatikon kuvien ja muiden isovanhemmilta naarmuttomina säilyneiden esineiden ansiota. Tuo vuosikymmen näyttäytyy laadun, tyylin ja kestävyyden aikana. Oman mielikuvani mukaan 50-luvun Suomi puhkui itsetuntoa samalla kun maa, tai ainakin Helsinki, avautui maailmalle. Olympiavuonna valmistui muun muassa Seutulan lentokenttä (nykyinen Helsinki-Vantaa), ja monet kansainväliset ihmeet saapuivat Helsinkiin.
Matkailu niin kotimaassa kuin ulkomaillakin avarsi uusia näkökenttiä. Mutta pienikin kevätretki tehtiin aina täydellisellä eleganssilla. Rikkinäiset farkut ja muut epämääräiset vaateparret saapuivat Suomeen vasta nuorisokulttuurien maihinnousun myötä. Vielä 50-luvulla filmiä ei todellakaan tuhlattu siihen, että kameran edessä olisi epämääräisesti röhnötetty.
Vaikka Aulangon lavastettu lomaidylli ainakin osittain voisikin kuvata myös todellista aikakautta, niin ainakin yksi seikka paljastaa sen vain mainoskuvaksi. Vai mihin kellohame muka ripustettaisiin ennen harjatelttaan kömpimistä?
Reetta Haarajoki, amanuenssi, 2012
