Menneet näyttelyt

Amerikkalainen valokuvaaja Francesca Woodman (1958–1981) loi lyhyen ja intensiivisen elämänsä aikana tunnevoimaisen intiimien kuvien maailman – ennen kuolemaansa vain 22-vuotiaana.

Tanja Konsteniuksen liikkuvista muotokuvista koostuva videoinstallaatio tutkii sukupuolirooleja siirtymäriitin ja muotokuvan kautta. Teos tarkastelee sitä, miten nuoren muutos ilmentyy kameran edessä: muotokuvasta tulee muutoksen manifesti.

Valokuvaaja Kaius Hedenström (1943–2006) seurasi työssään lehtikuvaajana, miten suomalainen maaseutumaisema muuttui voimakkaasti 1960-luvulta alkaen.

Nykyään on vaikeaa puhua yhtenäisestä pohjoismaisesta taidekentästä, tai edes yhtenäisistä kansallisista taidekentistä. Nordic Delights on yritys rikkoa homogeenisuus. Kaikki näyttelyn taiteilijat elävät ja työskentelevät Pohjoismaissa, mutta useimpien juuret ovat toisaalla. Tällä kertaa niin kutsutut vähemmistöt ovatkin enemmistössä.

Myyttinen matka kertoo eläinten ja ihmisten vuosituhansia jatkuneesta suhteesta. Se pyrkii tavoittamaan jääkauden aikana eläneen metsästäjän kokemuksen luonnosta ja eläimistä. Lähtökohtana näyttelyn teoksille ovat olleet ihmiskunnan vanhimmat tunnetut taideteokset: luola- ja kalliotaide. Matkaoppaina toimivat karhut, hirvet, peurat, sukupuuttoon kuolleet alkuhärät, mammutit ja villihevoset.

Valokuvaaja Marta Zgierska selvisi hengissä vakavasta auto-onnettomuudesta. Kuvasarja Post käsittelee hiljaista, jännitteisiin jäätynyttä traumaa. Jokainen voi löytää teoksista omat kipukohtansa: oma traumaattinen muisto on kohdattavissa toisen ihmisen kokemusten kautta.

Kaasuliesi, jääkaappi, lihaa ja kahvia joka päivä. Pietisen kuvaamon mainoskuvissa 1940–1960-luvuilta esitellään ylellisiä uutuuksia, jotka ovat nykyisin itsestään selvä osa arkeamme.

Ruoka ei ole vain yksinkertainen perustarvike, jolla nälkä tyydytetään. Tänä vuonna Poliittisen valokuvan festivaali esittää kuvia, jotka nostavat esiin ruoan poliittisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia ulottuvuuksia.

Suomen valokuvataiteen museo toteutti keväällä 2016 yhteistyössä Helsingin yliopiston museologian oppiaineen ja Poliittisen valokuvan festivaalin kanssa hankkeen, jossa tallennettiin hiljattain Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden valokuvia, sekä kuviin liittyviä muistoja ja tarinoita. 

Elis Hoffman valokuvasi Fading-sarjan viiden kesän aikana vuosina 2010–2014 pienissä taajamissa eri puolilla Ruotsia. Hän etsiytyi paikkoihin joissa ei ollut aikaisemmin käynyt ja tapasi ihmisiä jotka olivat hänelle ennestään vieraita. Kohtaamiset Hoffman tallensi valokuviin, joista välittyy kuvattujen herkkyys ja haavoittuvuus, sekä valokuvaajan vilpitön uteliaisuus elämää kohtaan.

Kuvia kaupungistumisesta, teollistumisesta sekä hyvinvointivaltion ja kulutuskulttuurin synnystä.

Yhdysvaltalainen Alec Soth on yksi 2010-luvun puhutuimmista valokuvaajista. Gathered Leaves -näyttely esittelee vuosina 2004–2014 kuvatut teossarjat Sleeping by the Mississippi, Niagara, Broken Manual ja Songbook.

​Charles-Henry Béduén kuvasarja tutkii valokuvataideteoksen elämää, kiertoa ja sen luomia yhteyksiä. Mitä tapahtuu, kun valokuva siirtyy taiteilijalta ostajalle? Millaisen roolin kuva saa uuden omistajansa elämässä ja arjessa?

Kuinka syntyy hyvä ruokakuva? Tarvitaan pehmeää luonnonvaloa, raaka-aineita tai annos, hieman sommittelua ja vakaa käsi. Ja linssi, jonka takaa ruokaa kurkitaan eli nykyään useimmiten kännykkä tai pad. Näistä lähtökohdista rakentui Kokaten ja kuvaten -kurssi. Kurssille osallistui kolmetoista 15–20…

Asuessaan Yhdysvalloissa 1980—1981 Pirkko Tanttu kantoi kameraa mukanaan kaikkialla. Hän kuvasi paljon ja nopeasti, ohikiitäviä näkymiä katuvilinästä tavoitellen.

YYY on kokeellinen valokuvataidelehti, joka tutkii lavastamattoman valokuvan mahdollisuuksia taiteena.

Suomalainen design eli kultakauttaan 1950-luvulla. Menestyneillä muotoilijoilla oli Suomessa luotettu hovikuvaaja: Pietisen perheyritys ja erityisesti veljekset Otso ja Matti Pietinen.

​Valokuvaaja Jaakko Kahilaniemi tekee tutkimusmatkan nykykaupunkilaiselle vieraaseen maailmaan: sadan hehtaarin perintömetsään sekä metsänhoidon vastuisiin ja velvoitteisiin.

Suomen valokuvataiteen museon kesänäyttely esittelee valokuvataiteilija Taneli Eskolan (s. 1958) tuotannon 1970-luvulta nykypäivään.

Andrey Bogushin valokuvainstallaatioissa valokuvan materiaalisuus on osa sekä digitaalista että fyysistä tilaa.

Elämän paikat -valokuvaprojektissa joukko helsinkiläisten hoivakotien asukkaita ja heidän läheisiään jakaa kuvin ja tarinoin muistoja elämänsä tärkeistä paikoista. Elämän paikassa ihminen on kokenut jotakin ilahduttavaa tai sykähdyttävää, jotakin ikimuistoista.

Catherine Leuteneggerin valokuvasarja Kodak City kertoo yhteisöstä, joka vaurastui viemällä valokuvauksen maailmalle – mutta unohti sitten sopeutua maailman muutokseen.

Miksi sanat ”koti” ja ”maa” kuulostavat ja tuntuvat hyviltä, mutta ”kotimaa” viittaa johonkin rajattuun ja kansallismieliseen, jopa ennakkoluuloihin? Mistä kansallistunteessa oikein on kysymys?

Valokuvaaja Kaisa Rautaheimo on kuvannut puolentoista vuoden ajan 20–30-vuotiaita miehiä, joiden elämä on enemmän tai vähemmän vaiheessa.

Pimiö – Darkroom on kokemuksellinen kokonaisuus, jossa pimiön kiehtovaan todellisuuteen pääsee uppoamaan kaikin aistein.

Kahvimuki, jossa on netistä napattu kissakuva. T-paita, jossa on lomakuva kesämökiltä. Esineisiin liitetyt valokuvat ovat arkipäiväinen ilmiö, jota ei aina edes huomaa. Sveitsiläis-tanskalainen taiteilijakaksikko PUTPUT tuo uudessa teossarjassaan valokuvan esineellisyyden uusiin, oivaltaviin ja…

Hemera-kollektiivin kuratoimassa ryhmänäyttelyssä valokuva- ja videoteokset haastavat pohtimaan, mitä feministinen toimijuus on patriarkaalisessa yhteiskunnassa ollut – ja mitä se voisi olla.

Nita Veran omaelämäkerrallinen valokuvausprojekti on irtiotto perinteisestä perhealbumikuvauksesta ja pyrkimys tuoda esiin perheen sisäisessä maailmassa vallitsevat suhteet.

Vintage-näyttelyssä monipuolisena taiteilijana, kirjoittajana, opettajana ja Valokuvagalleria Hippolyten perustajana tunnettu Ismo Kajander esitellään vihdoinkin nimenomaan valokuvaajana.

Taiteilija Hannele Rantalan (s. 1952) retrospektiivinen näyttely piirtää kattavan kokonaiskuvan Rantalan 40-vuotisesta urasta taiteilijana.

Viisi helsinkiläistä nuoren polven taiteilijaa käytti Valokuvataiteen museon kokoelmakuvia uusien taideteosten materiaalina.

Bita Razavin dokumentaarisen videoteoksen aiheena ovat taitelijoiden ja heidän vanhempiensa väliset suhteet.