Menneet näyttelyt

Klassikkokuvasarja Suomalainen arkipäivä (1971) on suomalaisen reportaasikuvauksen uudistajan Caj Bremerin käsialaa.

Yhden kuvan manifesti on näyttely, joka painottaa sarjallisuutta juhlivassa ajassa yhden kuvan merkityksellisyyttä.

Uimapaikka joen varrella on realistinen mutta unenomainen oodi ihmisen joutenololle.

Kuuluu tarinaan liikkuu todellisuuden ja fiktion välimaastossa ja tarkastelee tapoja, joilla kiinnittymme toisiimme. Näyttely tarjoaa katsojalle mahdollisuuden ammentaa omasta mielikuvituksestaan sekä jatkaa tarinoita mielessään.

Tämä on Violetti meri. Täällä kuvataiteilija Hertta Kiiskin (s.1973) teokset kymmenen vuoden ajalta kohtaavat niin toisensa kuin uudet teokset ja uuden näyttelytilan. Näiden kaikkien energiat ovat valmiina kohtaamaan sinun energiasi. Näyttämöllä ovat tytöt, muunlajiset eläimet, kivet ja aika.   …

P. O. Jansson (1920–2019) oli ammattikuvaaja ja valokuvauksen rakastaja, joka jatkoi kuvaamista läpi elämänsä.

Näkemättömät kysyy, mitä jää näköpiirimme ulkopuolelle, erityisesti länsimaissa, ja pohtii sitä, miten näkemätön voidaan tehdä näkyväksi.

Valokuvaaja Matti Koivumäki kulki kahden vuoden ajan lapsuutensa kotiseudulla ja taltioi asemakaavamuutoksen vuoksi purkutuomion alle jäänyttä Puu-Vallilaa.

Poliittisen valokuvan festivaali 2019 etsii kollektiivisen kuvittelun kykyä ja toiminnan mahdollisuuksia. Festivaali nostaa esiin valokuvahankkeita, jotka käsittelevät pienempiä ja isompia muutoksia ja vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja elää.

Photofussin, Suomen valokuvataiteen museon nuorten ryhmän, näyttelykokonaisuus esittelee ajatuksia asioista, jotka ovat muutoksessa.

Iiris Kaarlehdon ja Inka Kynkäänniemen uusi videoteos antaa näkyvän muodon tarinoiden sekä arjen käytäntöjen myötä syntyville rakenteille ja vallan muodoille, mutta myös niiden purkamiselle.

Hetki kuvalle -näyttely kannustaa hitaaseen taiteen katsomiseen ja kuvanlukuun.

Marja Helander, Harri Pälviranta ja Kari Soinio ovat kolme pitkän linjan valokuvataiteen tekijää. Kukin kolmesta taiteilijasta on uransa aikana asettunut omiin teoksiinsa, toimien itse taiteensa materiaalina. Oma ruumis kuvauskohteena taiteilijat ovat käsitelleet niin yhteiskunnallisia kuin varsin yksityisiä teemoja.

Ruotsalaisvalokuvaaja JH Engström (s. 1969) tunnetaan omakohtaisista kuvasarjoistaan, joissa hän dokumentoi ekspressiivisesti lähipiiriään ja itseään. Valokuvataiteen museon näyttely on tähän asti laajin läpileikkaus JH Engströmin taiteelliseen tuotantoon. Esillä on valokuvia vuosilta 1991–2017.

Miltä sisällissota näytti kahden nuoren helsinkiläisnaisen silmin? .

Mikä minulle on tärkeää? Valtakunnallinen valokuvafestivaali tuo lasten ja nuorten mielipiteet ja unelmat kuvina julkisiin tiloihin ympäri Suomea 10.–18.11.2018.

Photobooks from Finland on toteuttanut näyttelyn ja valokuvakirjan, jotka perustuvat kollektiiviseen yhdessä tekemiseen. Hankkeeseen valittiin keväällä 2018 kahdeksan taiteilijaa. Lähtöteemana oli suomalainen maisema.

Äimärautio on yhteisö, jonka ihmisiä yhdistää valtava intohimo ja totaalinen sitoutuminen hevosiin. Heille hevoset ovat elämäntapa. Kati Leinonen on kuvannut Oulun Äimärautiolla vuosina 2015–2017 teoskokonaisuuden, jonka keskiössä on ihmisen ja hevosen välinen suhde.

Joka talvi Rooman taivas täyttyy miljoonista kottaraisista. Lintuparvet ovat pyörteileviä pilviä, jotka liikkuvat taivaalla kuin yksi olento. Daniela Friebelin valokuvasarja Auspicia käsittelee ihmisen väsymätöntä pyrkimystä hallinta tilanteita – ja kontrollin säilyttämisen perimmäistä mahdottomuutta. Näyttely on esillä museon Projekti-tilassa.

Ranskalaisen taiteilija Noémie Goudalin (s. 1984) teokset harhauttavat havaintokykyä ja saavat katsojan epäilemään omia aistejaan. Missä kulkevat kuvitelman, luonnon ja ihmisen tekemän väliset rajat?

Erica Nyholmin teosten aiheena ovat läheiset ihmissuhteet: usein äidit, tyttäret ja sisarukset. Ne tutkivat perheen dynamiikkaa naisen näkökulmasta. Teoksissa perheet näyttäytyvät omalakisina yksiköinä, jossa kasvamme yksilöiksi peilaten itseämme toisiin perheenjäseniin.

Ian Waelder tutkii taiteessaan skeittauskulttuurin toistettavuutta videon, valokuvan ja äänen muodossa. Yksikään näyttelyn kuvista ei ole alun perin hänen ottamansa: teokset ovat kokoelma erilaisin tekniikoin ”omittuja”, uudelleenrajattuja ja muokattuja kuvia, joita Waelder on koonnut skeittauskulttuurin keskeisistä filmeistä, lehdistä ja kirjoista.

Valokuvaaja Heidi Piiroinen ja toimittaja, kirjailija Kimmo Oksanen ovat 10 vuoden ajan seuranneet Romanian Transilvaniasta kotoisin olevan romaninaisen Mihaela Stoican ja hänen sukunsa elämää Suomessa, Romaniassa, Kreikassa, Virossa ja Ranskassa. Mihaelan henkilötarinan kautta tekijät pureutuvat laajemmin yhteiskuntaan, Romaniaan, Eurooppaan, ja romanien vastaanottoon Suomessa.

Miltä sinun arkesi tuntuu: aamuruuhkalta vai pitkiltä aamu-unilta, linjastolounaalta tai kaupasta ohimennen napatuilta eineksiltä? Vuonna 2016 kymmenen valokuvaajaa dokumentoi suomalaista arkea valitsemistaan näkökulmista. Lähtökohtana oli tutkia eriarvoistumiskehitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Osaan kuvien tarinoista voi olla helppo samaistua, osa tuntuu ehkä vieraammilta.

Arki on toistuvaa, se ei katoa. Usein arki on harmaata ja tylsää. Arki on vain arkea. Se on herätyskellon pirinää, bussiin juoksemista, läksyjä, kavereita, pelaamista... Kaikkea mitä haluat sen olevan. Museon kummiluokan (Vuoniityn peruskoulun 7D) näyttely esittelee arkea nuorten näkökulmasta. Näyttely on esillä museon Prosessi-tilassa, johon on vapaa pääsy.

Miia Aution teoksissa tansanialaisten nuorten muotokuvat on käännetty negatiiveiksi, joissa alkuperäiset värit näkyvät vastaväreinään. Valoisat kohdat näkyvät varjoisina, tummat kohdat vaaleina. Kolme Variation of White -sarjan teosta on esillä museon Kuvakulma-tilassa.

Photofussin, Suomen valokuvataiteen museon nuorten ryhmän, näyttelykokonaisuus esittelee kuvamateriaalia arjessa vietetyltä lomamatkalta. Näyttely on esillä museon Prosessi-tilassa, johon on vapaa pääsy.

Ajan pysähtyneisyyden tunne ja kaipuu elävät Karl Henrik Edlundin runollisessa kuvamaailmassa. Näyttelyn kuvat on otettu kuuden vuoden aikana matkoilla Pohjoiskalotissa, Kuolan niemimaalla ja Luoteis-Venäjällä sekä Edlundin omassa arkielämässä Pietarissa ja Ahvenanmaalla. Kuvasarja on esillä museon Projekti-tilassa.

Valokuvataiteilija Andrei Lajunen (1969–1999) piti filosofi Ludwig Wittgensteinin teoksia Varmuudesta ja Huomautuksia väreistä yhtenä tärkeimmistä vaikutteista taiteellisessa ajattelussaan ja työskentelyssään.

Abstrakti! juhlistaa valokuva-abstraktion satavuotista historiaa. Yli sadan teoksen näyttely esittelee valokuvauksen uudistajia ja kokeilijoita eri vuosikymmeniltä: suuren joukon kotimaisia taiteilijoita sekä teoksia ilmiön varhaisilta ulkomaisilta kuuluisuuksilta.

Yhteisöllisesti toteutetussa valokuvanäyttelyssä kysytään, kuinka Suomi on muuttunut itsenäisyyden aikana. Millaisia suomalaisuuden käsityksiä ja elämäntarinoita voimme kuvitella valokuvapareihin, joissa sama maisema näyttäytyy vanhassa ja uudessa valokuvassa? Näyttely on esillä museon Prosessi-tilassa, johon on vapaa pääsy.

Sofia Okkosen näyttely Rose on valokuvallinen esileikki ja naisen profiili. Se esittää studioon eristetyn, kameralle poseeraavan naisen. Malli on kuin koekuvauksiin kutsuttu amatöörinäyttelijä, joka saa käsikirjoituksen vasta valitsijaraadin arvioivan katseen edessä.