Menneet näyttelyt

Vintage-näyttelyssä monipuolisena taiteilijana, kirjoittajana, opettajana ja Valokuvagalleria Hippolyten perustajana tunnettu Ismo Kajander esitellään vihdoinkin nimenomaan valokuvaajana.

Taiteilija Hannele Rantalan (s. 1952) retrospektiivinen näyttely piirtää kattavan kokonaiskuvan Rantalan 40-vuotisesta urasta taiteilijana.

Viisi helsinkiläistä nuoren polven taiteilijaa käytti Valokuvataiteen museon kokoelmakuvia uusien taideteosten materiaalina.

Bita Razavin dokumentaarisen videoteoksen aiheena ovat taitelijoiden ja heidän vanhempiensa väliset suhteet.

Poliittisen valokuvan festivaalin (PVF) ensimmäinen näyttely esittelee valokuvasarjat seitsemältä eri puolilta maailmaa asuvalta kuvaajalta, jotka haluavat töillään ottaa kantaa yhteiskunnallisesti tärkeinä pitämiinsä aiheisiin.

Valokuvataiteilija, tutkija, kuvajournalisti, pedagogi ja taiteellisen tutkimuksen kehittäjä – Leena Sarasteen (s. 1942) monipuolista vaikutusta Suomen valokuvakenttään ei voi kyllin korostaa.

Perhealbumi on sarja eroperheiden lasten potretteja. Kuvaustilanteessa valta perheen määrittelystä annettiin ihmiselle, jolla sitä ei erotilanteessa ollut: lapselle.

Jonathan Hobinin valokuvissa maailmanpolitiikka nähdään lasten silmin

Suomen valokuvataiteen museon #snapshot-näyttely päivittää näppäilyvalokuvan käsitteen. Näyttely koostuu pääosin tavallisten ihmisten kuvaamista valokuvista, internetkuvista, historiallisista näppäilykuvista, selfieitä ja niiden historiaa unohtamatta.

Santeri Happosen Rutiineja-näyttely tuo päivittäisiä kotirutiineja näytteille valokuvallisten silmukoiden muodossa.

Arttu Merimaa pohtii dokumentaarisessa videoesseessään tekojen, objektien ja esineiden suhdetta niiden tekijään.

Turkkilaisen kuraattorin ja tutkijan Basak Senovan kuratoiman Helsingin valokuvabiennaalin 2014 päänäyttely ottaa valtaansa koko museon ison näyttelytilan.

Mustarinda-seura Helsinki Photography Biennialissa 2014

Tavoittamattomien hetkien häivähdyksiä -näyttely pohjautuu Suomen valokuvataiteen museolle lahjoitettuun harrastajakuvaajan aineistoon.

KULTA-AIKA 6 kertoo pieniä tarinoita ja päästää katsojan vierailemaan kuvissa, jotka kertovat useimmiten aivan muusta kuin siitä, mitä niillä on haluttu tallentaa.

Lapsuutemme kiiltokuvat heräävät henkiin Karoliina Paapan näyttelyssä Tyttö ja tiikeri.

Retrospektiivi vie katsojan läpi Tuija Lindströmin uran alkaen 1980-luvun mustavalkoisista vintage-vedoksista päätyen 2010-luvun suuriin värikylläisiin teoksiin.

Ranskalaisen Smithin (s.1985) valokuvat maalaavat kuvan nuoren ihmisen jatkuvasta muuttumisesta poissaolon ja läsnäolon tematiikan avulla.

Juhana Moisanderin installaatiossa A Game of Cards hahmo pelaa korttia oman kiusaajansa kanssa.

Surrealismia ja silmänlumetta -näyttelyn lähes 500 valokuvapostikortissa yllättää kuvaideoiden rikkaus, taiteellisesti korkea laatu ja valokuvan lumovoima.

Perhekuva käsittelee pariutumiseen ja perheen perustamiseen liittyviä fyysisiä elementtejä sekä niihin kietoutuvia tunteita.

Mikä tekee arjesta hyvän? Julius Koivistoisen dokumentaarinen kuvasarja erilaisten helsinkiläisten arjesta yhdistää ihmisen ja miljöön elokuvallisella tavalla toisiinsa.

Nine Nameless Mountains, teos matkasta pohjoiseen, tulkitsee uudelleen valokuvan road trip -genreä pilke silmäkulmassa.

Summer School on tilaisuus nähdä, miltä valokuva ja valokuvien kautta käsitelty maailma näyttää juuri nyt. Näyttely on laaja katselmus aikamme valokuvaopiskelijoiden teoksia.

Finglish on valokuvaaja Vesa Ojan (s. 1953) ennennäkemättömän suuri valokuvadokumentti amerikan- ja kanadansuomalaisista.

Kuvataiteilija Tuomo Rainio käsittelee uusissa teoksissaan kuvan ja tilan suhdetta.

Yksitoista valokuvaajaa lähti etsimään Suomea.

Suomalaisen valokuvan vaiherikas matka taiteeksi hahmottuu merkittävässä yksityiskokoelmassa, jonka Erja Hannula ja Jorma Hinkka lahjoittivat museolle 2012.

Ensimmäinen laaja katselmus valokuvataiteilija Nelli Palomäen tuotannosta.

Näyttely Elle se sentait profondément honteuse on yritys vastata kysymykseen, milloin taideteoksen yhteydessä voi puhua performanssista, milloin taas kyse on puhtaasta valokuva- tai videoteoksesta.

Maamme on videoteos, jossa ei-syntyperäiset Suomen kansalaiset laulavat Suomen kansallislaulun.

Kuolemasta kuvin -näyttely kysyy, onko valokuvilla paikkansa kuoleman kohtaamisen prosessissa.